- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Kävinpä nyt sitten vihdoin noutamassa Car a mellin. Vahingosta viisastuneena olin päättänyt, että yhtään projektia en enää hanki kymmeniin pahvilaatikoihin pakattuna. Päätin siis ajaa kulkimen pohojammaan kautta kotiin.
Saavuin torstai-iltana savoon, jossa muutaman olusen jälkeen päätimme ottaa savut autoon suunnintellusta 12-kaakkisesta. Hyvinhän se käyntiin pärähti ties kuinka monen vuosikymmenen hellän varastoinnin jälkeen. Mitä nyt hieman savua tuprutti.
Perjantai-aamupäivä käytettiinkin sitten kulkimen kasaamiseen. Homma sujui leppoisissa merkeissä, tosin 6-volttista akkua ei löytynyt. Toimiihan se 12 volttisellakin, tuumiskellimme. Liimasimme siirtotarrat kiinni.
Tuossa lievästi iltapäivän puolella pääsimme matkaan.
Matkalla sydänmaalle tapahtui joitakin ikäviä, mutta opettavaisia asioita joista lisää kunhan Jasu saa kamerasta kuvat purettua.
Pohojammaalle saavuttiin tyylikkäästi viimeiset 200 metriä työntämällä. Valot päällä ajaminen oli imenyt viimeisetkin mehut akusta.
Kuusivolttista akkua ei löytynyt suunnattomasta ponnistelusta huolimatta, joten lataustakaan ei saatu kotimatkalle toimimaan. Eipä mitään, lähdin hyvissä ajoin ja ajelin neljäsataa kilsaa ilman valoja. Hyvin riitti akku.Hurjin oli kuitenkin vilelä edessä…
Kotipihalle kurvatessani jäi nimittäin ratti käteen. Ihan konkreettisesti.
Nyt olen jo toipunut järkytyksestä, ja jopa korjannut ohjauksen viimeistä 15 kilometriä varten. Kuvasta puuttuu vielä ne vahvat nippusiteet ja jeesusteippi. Nillä sitten pysyy.
Toivoisin että palstaa lukevat runko- ja korroosiospesialistit analysoisivat tuota profiilikuvaa, ja esittäisivät arvionsa.
Ohjausputken kulma viittaa nitkahtaneeseen runkoon, mutta kolmiopellit istuvat silti hyvin. Myös runko vaikuttaa ruosteettomalta, ainakin päällisin puolin.
Rattiakseli asettuu n. 7 cm alemmaksi kuin kiinnityspanta. Ei siis ihme että rattiputkeen oli kohdistunut hieman ekstra kuormaa…
Koivuhalolla sain hienosääsdettyä kulman kohdalleen loppusiirtoa varten.
Lisää tarinaa ja kuvia tulossa.ninmimerkiillä “Elämysmatkailua jo vuodesta -92”
Näet onko runko taipunut, tähystämällä edestä etuakselin pultinkantojen linjassa takapultinkantoja. Ne on suorassa rungossa samassa linjassa. Se on alle minuutin homma ja siten näkee pienenkin muutoksen.
miulla on käynyt samanlainen juttu. Miun tapauksessa syypäänä oli väärin korjattu korin kolimiokotelo. Tämä aiheutti sen, että kori oli joko liian alhaalla tai ylhäällä (en muista kumpi) kuin missä sen alkuperäinen paikka olisi ollut.
Mutta putken katkeamis kohta oli justa sama kuin siulla.Killalla on myynnissä vanhuksiin ja uudempiin kolmiokoteloita, joilla korjaus on helppoa jos siihen on tarvetta – ihan vain vinkkinä kaikille. Hintakaan ei ole paha n.50€.
Juu, kuvia on parhaillaan Mikille menossa, sähköistä väylää pitkin…
Runko tuskin nitkahtanut tässä laitteessa on, jos olisi, niin kolmiopellit eivät kävisi eikä konepelti istuisi… Ja jos rungossa jotain “pehmeän vikaa” olisi, sekin olisi luultavasti paljastunut jousivarvan lenkin irrottua kierteen petettyä, jonka seurauksena saatiin aikan hienoa kipinänlennätystä. Tästä pyrotekniikkaefektistä voi Hantta varmaan kommentoida, perässä kun ajoi..?
Osansa tuohon rattiputken alapään murtumiseen tuolla tavalla saattaa olla sillä että matopyörä oli katkaistu kiinnitysruuvin uran kohdalta. Jolloin kuormitus mahdollisesta linjausviasta kohdistuu huomattavasti pienemmälle alueelle kuin pitäisi. Nyt ehjän matopyörän vaihdon jälkeen kuormitus taasen muuttui ja saattoi aiheuttaa uusia kivoja jännityksiä osalle (ja myöhemmin siis kuljettajalle..) aiheuttaen katkeamisen. Ja tämä siis vain spekulaatiota.
Tuo Jalppiksen mainitsema kolmiokotelojuttu saattaa kyllä paikkansa pitää, mitä luultavimmin kori on laskeutunut rungolla tämän alkaessa pehmentyä. Ainakin näytti kovati siltä, vaihteisto on ottanut rintapeltiin kiinni yms… Tilaakin oli kovin niukalti laatikon ja korin välissä…
Sitten tuo etuakselisto? Onko alkuperäinen vai vaihdettu, esim Amista kotoisin olevaksi? Amin etuakseliputkessahan on matopyörä hieman eri kulmassa muihin nähden, olisiko tämä yksi syyvaihtoehto???
Ja juuei ollut tuo Mikin paku ainoa mihin pientä ongelmaa tuli. Xm:n ilmastoinnin kompressorin magneettikytkin näyttää tulleen tiensä päähän, ääntää kuin betonimylly kytkemättä hihnapyörää kompressoriin antaen samalla sellaisen kivan palaneen käryn… Kotiin päästyäni kurkistin varovasti miltä osat näyttää, kovin kuumana käyneen näköinen magneettikytkin oli, eikä sormia kovin lähelle viitsinyt viedä. Sen verran hohkasi lämpöä että itsesuojeluvaisto neuvoi olla koskematta osaan. Mutta pientähän tämä, mitäs läksin kovakatolla, näin se joku rankaisee…..
Tässä meikäläisen ratkaisu, kestänyt jo 13 vuotta. Luotettava (lue laiton) yhden nivelen rattiputki. Tässä saa runko notkahtaa, etukolmiopelti painua kasaan (jota taitaa juuri tehdä) …
Nivel GS:stä, asiallisella lukituksella:
Ennen kuin kukaan ehtii kysellä, juu sähköt on BX:stä ja virtalukko CX:stä… Joskus on ollut turhaa aikaa…. 🙄
Jimmi Porist'
044-339238kuusi
jimmi65(ät)gmail.comAmi 8:sta saapi laillisen nivelöidyn rattiputken 2cv:hen.
(Ja laittoman(?) saa bx:n nivelestä joka käy 2cv:hen myöskin, mutta joutuu hitsaamaan orkkis putkeen kiinni. (- tai sitten vaihtaa koko putken bx:stä?))Juu, tuo nivel olisi kyllä ollut paikallaan jo tehtaankin jäljiltä, harvassa laitteessa kun korin, akseliston ja rungon sijainnit paikallaan pysyvät näiden käyttövuosien aikana…
Mutta tuota tarinaa tästä siirtokuntoon saattamisesta. Lähtökohtahan oli, että kulkimessa ei jarruja, moottoria, vaihteistoa eikä toimivia sähköjä paikallaan ollut. Hantta oli onneksi ehtinyt kunnostaa takajarrut ja etsiä loputkinjarruosat meitä odottelemaan… Kulkimessa oli paikallaan joskus toimineet sähköviritykset, osaksi 6 ja osaksi 12 volttisina… Kuutta volttia oli puola, pyyhkijät startti, loput luultavasti 12-volttisia… Ja tietenkin luultavasti ex-Car-A-Melli-miehen Pesosen tekeminä… Viimeksi Pakun ajossa ollessa, siinä oli 18-kaakkinen kone 12-volttisilla sähköilla, eli nyt oli edeltävään tiedossa aika paljon muutosta…
-No, jarrut eivät ongelmaa tuottaneet, paitsi toisenpuolen käsijarrun vaijeri jumituksensa kanssa. Myös täysin kuivan järjestelmän ilmaaminen sujui varsin sujuvasti.
-Pieniä ongelmia sekalaisten palikoiden kanssa tietenkin oli, imu-pakosarjassa tietenkin reikää löytyi ja vieläpä tulvivan kaasuttimen juuresta. Tämä päätettiin vaihtaa ehjempään ja kaasarin tulvinta poistaa, koska tämä yhdistelmänä olisi ollut varsin tulenarkaa näin etenemistä ajatellen… liekki kurkistele tuoreen bentshiinnin lähellä, ei hyvä, ei…
-Vaihteistosta tullut Baileys-kermaliköörin näköinen öljynkorvike antoi kanssa tietynlaista lisäjännitystä matkaan, mutta tämän töfnän korvaaminen öljyllä (taisi muuten olla Rautalammin viimeiset käyttämättömät vaihteistoöljyn tilkat, juuri ja juuri oli vaadittavat 9desiä myynnissä tynnyrin pohjalla…) lopetti vaihteistomurheet. Hyvä niin, sillä murhetta oli jonkinverran matkalla ilman tuota…
-Vilkkurele tietenkin oli itseensä ottanut sisälleen tulvineesta vedestä, joten päätimme jättää koko relheen pois ja turvautua “manuaalivilkkuun”, eli valo pala aina kun käntää vivusta, vilkuttamisen tapahtuen vipua liikuttelemalla edestakaisin…
-Lataus antoi myös päänvaivaa, tai siis sen puute. Akun ollessa 12-volttinen ei ollut syytä kytkeä 6-volttista nokkalaturia. Ja kiirekin oli päällä, ettei kovin myöhäiseksi menisi… Päätimme siis jättää latauksen kytkennän seuraavalle tehtäväasemalle Alavuden sydänmaalle, ja sinnekin sillä ehdolla että löytäisimme 6-volttisen akun. Jota ei sit löytynytkään, kuten tarinan ekassa osiossa jo kerrotaan.
-Lopulta saatiin kasaan kaikki mitä luulimme tarvitsevame matkalla, jarrut, vaihteet, moottoriin hyvän käynnin, valot, pellit sekä kuskille kohtuuehjän istuimen. Ja siitä sitten matkalle, pienten päänvaivojen säestämänä, jousivarvan lenkistä kierteet pois ja viimeinen pari sataa metriä työntämällä… Sinänsä oli koomista että käynti loppui kyltin kohdalle jossa luki “Pohojammaankautta, yksityistilaisuus”, eli päsimme siis perille ajamalla jos ihan tarkkoja ollaan. Pysäköintipaikalle sit piti vähän tuupata…
Loppuun hauska huomio joka tuli Tuurin kyläpakaupoista akkua etsiessä. Keskisen liikenneaseman yhteydessä oli elämyspalveluita tuottava firma, jonka huomattuaan Miki kommentoi ettei me ainakaan tällaisia palveluita tarvita, ajoneuvovalintamme pitää elämyksistä huolen…
Lisättäköön nyt tähän vielä että 12 väsynyttäkin pollea liikutti autoa lähes 90 kilometrin tuntivauhdilla, kun alkumatkasta vaivannut jarrujen lievä laahaaminen hellitti. Bensaa meni tuohon matkaan (olisiko lähemmäksi 400 km) alle tankillinen. Öljyä lisäsin matkalla n. 1,5 litraa. Kyllä siitä vielä kelpo peli tulee 😀 .
Tämä kuva on niin hyvä että se on aivan pakko tähän lisätä..:
Hieman murheellisen näköinen on omistajan ilme, edellisen omistajan kontatessa Pakun alla…
Hyvä meno jätkät 🙂
Kuvia hippi, kuvia ja vähä sassiin tai mie tulen ja leikkaan siun fledan!
t. toupo@toppok wrote:
Hyvä meno jätkät 🙂
Kuvia hippi, kuvia ja vähä sassiin tai mie tulen ja leikkaan siun fledan!
t. toupoJa näin puhuu miäs joka paikalla oli DVD-muodossa… 8)
Pitää kysyä Mikiltä saako laittaa/onko jollekin kuvalle syytä ettei julkaista saisi… Ja niin, Olikos Toopolla kuveja PenanST:stä? Ja Jalppiksella? Webbimaisteri niitä sieltä kaipailisi, ja muistelin että teillä ainaski oli kuvailuaparaatit mukana…
Mää kahtomaan topon sivuilta:
http://www.hulifer.net/paku/hotos.php
siellähän niitä sätkätapahtuma kuvia on roppakaupalla!
(Penan st numerolla 8.)
Syy miksi ne ovat siellä eivätkä täällä on nopeus. Toppo kun asuu samalla kylällä niin kuvat saa puolessatunnissa levitykseen 😉 .Totta kai niitä kuvia laitetaan näkyville. Ennakkosensuuria en harrasta, joten koko dokumentoitu kuvasaldo nähtävillä huomenissa, kuvatekstien kera.
Videoklipit yritin koostaa premieerillä tänään yhdeksi pätkäksi, mutta jostakin syystä sain aikaan 163 megasen fileen joka laitta polvilleen nopeimmankin laajakaistan 👿
Avaan huomenna manuaalin kelmuista, niin ehkä opinkin jotakin. Vaikka onhan noita liikkuvia ja savuttavia sätkiä nähty ihan livenäkin.@miki wrote:
Vaikka onhan noita liikkuvia ja savuttavia sätkiä nähty ihan livenäkin.
Mutta harvoin on niin iloisen näköistä ilmettä kuin siinä viimeisessä Videossa..?
Klikkaa tuota sinistä osaa tuosta tekstistä, videon pitäisi näkyä… ja ekat kymmenen sekuntia odotellaan tarinan sankaria kuvaan… Ääntä ikävä kyllä ei käytetty kamera osannut mukaan ottaa…
No niin, tuolla tarinointia valottavia kuvia. Kiitokset niistä Jasulle 😀 .
http://kuvablogi.com/blog/1955/3/
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.