Metallinen kalkatus koneessa

Aloin tänään selvittämään lähes uudessa koneessa yhä pahenevaa metallista naputusta. Kuulosti venttiiliongelmalta, mutta venttiilit säädetty pariin kertaan aivan lähiaikoina, ajoitusmerkkiohjetta, sekä tehtaan virallista ohjetta noudattaen. Silti vaan kolkutus paheni.
Ääni oli rasituksesta riippumaton. Ainoastaan tietyillä kierroksilla katosi, palatakseen jälleen.
Koska itseltä alkoi jo menemään sormi suuhun, soitin Keinäsen Hannulle jonka tiedän osaavaksi henkilöksi. Hannu epäili asennuksessa unohtuneen männäntapista toinen lukkorengas, ja tapin kolkuttelevan sylinterin seinään ääriliikkeissä.
Näin yöllä painajaisia joissa mm. männäntappi tuli sylinterin kyljestä ulos tervehtimään minua. Aamulla olin valmis ostamaan teorian, koska kone on valmistettu kesäkuussa -89, samoihin aikoihin kun pohjoisafrikkalaiset maanviljelijät harjoittelivat autonvalmistusta sätkiä ja sätkän koneita kasaillen.
Paikallistin äänen, tai ainakin niin kuvittelin, apukuskin puolelle, joten ei kun imusarja irti, tuulipellit sun muut esteet ja kansi pois. Näytti ihan hemmetin hyvältä. Tempaisin sitten sylinterinkin pois, ja sen nanosekunnin aikana kun tajusin öljyrenkaan pullahtavan urastaan, harmitti hieman. Näky sylinterissä oli suorastaan huikaiseva, virheetön hoonaus ilman naarmuakaan, eikä tietoakaan mistään männäntappiongelmasta. Nostajat ja työntötangot olivat myös virheettömät, kuten myös keinuvivut. Seuraavan tunnin kulutin lähinnä öljyrenkaan, sellaisen matomallisen modernin kanssa tapellessa. Luikahti lopulta kahden puutikun kanssa ujuttaessa ja samalla polvella sylinterä painaessa.
Koska ihminen on erehtyväinen, päätin katsastaa toisenkin puolen. Ei mitään vikaa, kaikki kun uutta silläkin puolella.

No, lopun voisin kijoittaa otsikon “venttiilinvälyksissä on eroja” alle, mutta en jaksa. Kirjoitan siis tähän että käyttäkää maalaisjärkeä venttiilinsäädöissä kuten itsekin tein ennen (ja akateemisten teoriakokeilujen jälkeen myös jatkossa). Kuten edellä mainitsin, säädin ensin ajoitusmerkkiteorian mukaan. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että kun sylinteri on sytyskohdassa, imuventtiili on vasta ikään kuin sulkeutumassa, jolloin näin säädettynä tulee liian iso välys jos siinä kohtaa asettaa välyksen 0.2:een. Siitä ensimmäinen kalkatuksen voimakkuuden nousu.
Jostakin syystä käyntiääni ilmeisesti vielä paheni kun säädin tehtaan ohjeen mukaan. Liekö jonkin muun malliselle nokka-akselille.
Konetta kasatessa olin jo niin väsynyt ja vihainen että säätöohje tuli takaraivosta eli kun imuventtiili on täysin auki, pakoventtiiliin välys kohdalleen ja toisinpäin. Kone käyntiin ja perkele, sehän on korjannut itse itsensä. Tai sitten säädin venttiilinvälykset oikein, kuten aina ennen noita akateemis-toreettisia kokeiluja.
Että vika ei AINA ola monimutkainen ja arkipyhän VOISI viettää esimerksi reipaasti ulkoilemalla eikä tallissa luuhaten.

p.s. Kiitos Toppo tuosta sanafiltteristä, esti juuri voimasanan käytön. Pitäisikö sun vielä hienosäätää ja asettaa sanalle “kilta” vaihtoehtoisen sanan “Fraternitas Sankti Andreaksen Kilta”, ja sen tavutusmuodot? 😀
Per*ele on sataprosenttisesti kotimainen, kirkkoa loukkaamaton voimasana jota mielestäni pitäisi saada käyttää asiallisessa yhteydessä.