- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Nyt kun tuli tuossa pohdiskeltua reittivaihtoehtoja tuonne Tsekkeihin nousi mielee reissuni Skotlannin tapaamiseen vuonna 2005.
Reissusta on tallella monien kuvien lisäksi oikein lämpimät muistot. Ajattelinkin nyt hieman myöhässä tehdä reissusta pienen kuva kertomuksen.
Osaltaan nostattaakseni ihmisten (ja omaani) näin maailman kokous keväänä nousevaa reissu kuumetta.Olin aikaisemmin reissannut Euroopassa ihan pikkulapsena vanhempien kanssa, sekä muutamaa vuotta aiemmin ensimmäisellä omalla
reissulla Italian maailmankokouksessa. Tuota italian reissua turvattiin osanottajien vihreyden takia kulkemalla osittain Killan kesäretken mukana.
Tuo olikin oiva valinta ja siitä yhä kiitokset kaikille auttaneille. Nimimerkki, vara sylinteri ja mäntä nykyisin penkin alla. Myös seuraavana kesänä
suunnattiin keskieurooppaan, tuolla kertaa ICCCR’ään Sveitsiin – Meharilla. Siitä reissusta ehkä joskus toiste.Reissuun oli ensin tarkoitus lähteä kolmen hengen voimin, mutta onneksi matka seurue kutistui päivämäärien lähentyessä kahteen. Matkaan
lähti mukaan koulukaverini Jani, jolle reissaaminen ja rättärit olivat vielä uudempi asia. Matkaan oli ajateltu varata noin 2kk, mutta erinäisten
järjestelyiden tähden Helsingin satamaan kyselemään lippuja Tallinnaan, saavuttiin hieman yli kuusiviikkoa ennen maailmankokouksen alkua.
Jo aiemmin keväällä olin varannut liput Belgiasta Skotlantiin sekä Killan reissun mukana Skotlannista Ruotsiin ja myöhemmin Ruotsista Suomeen.
Nämä laivamatkat olivatkin yksi reissun suurimmista menoeristä.Lähtö päivä taisi olla 16. kesäkuuta. Ensimmäiseksi etapiksi oli otettu Tallinna jonka jälkeen seuraava suunnitelma oli “etelään”.
Paku huollettuna, pestynä ja pakattuna satamassa odottamassa reissua:
Aika lähteä oli hyvä, ainakin siitä päätellen että tämä Venäläinen sotalaiva lipui juuri Helsingin satamaan:
-Olli
Tallinnassa ei viivytty kovin kauaa. No sen verran kuitenkin että allekirjoittanut ehti hukata Visa Electron korttinsa reissun alkuhuumaan.
Kortti luultavasti jäi vanhassa kaupungissa automaattiin, koska ko. laitteet antoivat ensin rahat ja sitten vasta kortin. No raha asiat saatiin
hoitumaan myöhemmin fiksusti joten se siitä. Tallinnasta ajettiin mukavaan Viljandiin Viron keskivaiheille. Viljandissa yövyttiin reissun ensimmäinen
yö, hieman vahingossa vartioliikkeen takapihalla, no olihan turvallinen olo. Aamulla tankattiin torilta astian pesuainetta ja muuta reissu tarvetta.Lampi Viljandissa:
Paku kahvion edustalla:
Seuraava visiitti oli puolitutut motskari harrastajat Suurejaanissa. Myöhemmin hyvinkin tutuksi tullut
Sulevi oli juuri lähdössä Otepää’hän moottoripyörä tapahtumaan ja houkutteli meitä kovasti mukaan.
Lupasimme tulla ainakin vilkaisemaan toimintaa.Sulevin IC:
Jatkoimme siis matkaa kohti Otepäätä. Löydettyämme rallipaikan Sulevi olikin jo meitä vastassa
ja saimme Pakun tapahtuma alueelle! Alueelle ei ollut ainuttakaan muuta autoa, ei edes huoltoautoja.
Tapahtuman hyvä meininki ja iloinen Suomi-Viro-Englanti sai meidät jäämään pariksikin päiväksi.
Yöllä ymmärsimme sanan “kokoontumisajo” oikean merkityksen:
Hyvin juoneina jatkoimme matkaa Sunnuntai päivällä rallialueen jo melkein tyhjennyttyä.
Matkalla Latviaan löysimme käteviä oikoreittejä joita pitkin emme lopulta päässeet muutakuin umpi
kujaan. No löysimme kuitenkin keskeltä metsää hienon näköala tornin:
Tornissa käynti oli hyvää urheilua ja sieltä oli hienot näkymät:
-Olli
Lyhyiden etäisyyksien tähden saavuimmekin pian Rigaan. Keskustan vilinään kantautui jostain musiikkia jota lähdimme seuraamaan.
Päädyimmekin keskustan laidalla järjestettyyn ulkoilma konserttiin, meininki näytti oikein miellyttävältä. Joskin huomasimme pian
olleemme hieman myöhässä emmekä ehtineet kuulla kuin pari viimeistä kappaletta. Joten jatkoimme kaupungin ihmettelyä.Tori kojuja Rigassa:
Komea monumentti hämärtyvässä illassa:
Mietimme ensin jääntiä Rigan yöhön mutta fiksun autossa nukkuma paikan puutteessa päätimme kuitenkin
jatkaa matkaa ja etsiä yöpaikan hieman etelämpää. Paikka löytyikin epämääräisen huoltoaseman pihassa
jossa nukkuminen oli kuitenkin oikein rauhallista. Seuraavana aamuna jatkoimme kohti Liettuan pääkaupunkia
Vilnius’ta. Vilnasta emme saanee paljoa irti ja päätimmekin pian jatkaa matkaa kohti Puolaa.Hieno vanha teräs silta Vilnassa:
Matka kaverini Jani tuoreen kameransa kanssa:
-Olli
Yö oli jo pitkällä kunnes puolan raja tuli vastaan, pysäköimme rekka parkkiin, laitoimme auton nukkuma kuntoon ja korkkasimme oluet.
Oluita hörppiessämme käveli huolto asemalta joku heppu luoksemme. Kaveri osoittautui erittäin asialliseksi ja vain neuvoi meidät pihan
toisella laidalla olevaan matkailuauto parkkiin. Noh, siirrettyämme pakun sinne joimme oluet loppuun ja kävimme yöpuulle.Aamu puolassa alkoi aurinkoisesti:
Arkkitehtuuria Warsovan malliin:
Warsovan rautatieaseman päähallissa kannattaa käydä jos sattuu kaupunkiin:
Polski Fiiu ja nämä sympaattiset pienkuorkit olivat yleisiä Puolassa:
-Olli
Poistuimme puolasta joksikin aikaa länteen. Saavuimme yö aikaan Saksan rajalle, jossa ei ollut minkäänlaisia ongelmia.
Myöhemmin moottoritiellä havaitsimme tien sivussa parkissa kaksi valkovihreää Golfia. Kotvan kuluttua toinen näistä
Golffeista ohitti meidät ja sytytti katollensa lampun jossa pyöri monella eri kielellä teksi “seuraa minua”. No ei siinä muu
auttanut kuin totella tätä erikoista käskyä. Auton johdattaessa meidät muutamien kilometrien päähän moottoritiestä
alkoi pilkkopimeässä jo hieman jännittämään. Vihoin pysähdyttyämme tajusimme vihdoin täysin mikä oli homman nimi:
“Hipit” tulee kummallisella autolla Puolasta = huumeita. No koska meillä oli “puhtaat jauhot pussissa”, pahin hermostus
kaikkosi. Toinen virkailijoista osoittautui todella asialliseksi ja vain nauroi meidän suunnitelmillemme reissata ko. ajoneuvolla
ympäri eurooppaa, kun taas toinen, Saksalaisen sotilaan tyylinen yritti tutkia autoa yltä ja päältä. Fiksumpi kaveri istui
mm. kuskin paikalla testatakseen penkin jousitusta. Vihdoin sen toisenkin ymmärrettyä että olimme vain harmittomia
matkailijoita pääsimme jatkamaan. Loppu yö kului taas jossain rekkaparkissa.Tulli:
Seuraava tutustumis kohde oli Berliini. Olimme ehkä hieman enemmän kiinnostuneita itäosasta sekä siihen liittyvästä historiasta.
Vierailimme tietysti legendaarisella Check point Charliella ja muurista kertovassa museossa. Muuten kävelimme vain ristiin rastiin
ilman sen kummempaa päämäärää.Henri Mooren veistos kongressi talon (muistaakseni) edustalla:
Horisontissa häämöttää Itäberliinin “näsin neula” jossa emme ikävä kyllä vierailleet, sisusta oli kuulemma ainakin
vielä tuolloin koskematon, kommunismin aijalta:
Muurilla liehunut viimeinen itä lippu oli jo hieman näivettynyt:
Museossa oli mitä mielikuvituksellisempia välineitä millä muurista/rajasta oli yritetty “vapauteen”.
Tällä autolla oli ajettu puomeista läpi. Luodin reikiä oli porattu sentin vahvuiseen tuulilasin panssariin
kuulemma myöhemmin klamourin kasvattamiseksi:
Näkymää museosta:
Reprottu raja-asema:
Rajan tuntumasta olisi voinut ostaa itä muistoja joka lähtöön:
Muurilla menehtyneiden muistomerkki:
-Olli
Illan saapuessa olimme valmiita lähtemään kaupungista. Suurkaupungeista oikean ulosmenotien
löytäminen on aina yhtä haastavaa, no pyöriessämme hukassa löysimme sentään kuvattavaksi
tämän upean avo kissan:
Reissu jää tälläkertaa tähän vetämään henkeä, lähi päivinä jatketaan seikkailua iloisessa Saksassa.
Jutun kuvia löytää isompana TÄÄLTÄ
Tässä vielä “tämän hetkinen” sijainti ja kuljettu reitti:
-Olli
Berliinin jälkeen seuraavaksi kohteeksi oli valittu “muotoilu opiskelijoiden pyhiinvaellus kohde” – Bauhaus koulu Dessaus’sa.
Bauhaus on maailman ensimmäinen “muotoilu” koulu ja sen malli on toiminut esikuvana nykyisellekkin muotoilu opetukselle.Kaksi muotovaliota kohtaa:
Dessaus’sa sijaitseva koulu rakennus valmistui 1925-26!
Koulu oli entisöinnin alaisena mutta pääsimme onneksi sisään tarkastelemaan. Aikamme
pyörittyämme löysimme tiemme jopa rakennuksen hissin konehuoneeseen sekä katolle!
“Rakenna talo” Niissä pitkissä maailmankokous tarroissa käytetty fontti on muuten nimeltään Bauhaus.
Parvekkeita:
Meisterhaus, eli opettajien asunnot. Näitä taloja oli aikanaan neljä mutta yksi on tuhoutunut:
-Olli
Dessaussa vietetyn yön jälkeen jatkoimme Mobilisti lehdestä bongattuun Ferropolikseen.
Ferropolikseen eli “rautakaupunkiin” on koottu vanhoja valtavia maanraivaus koneita. Joista isoin on 30m korkea, 120m pitkä ja painaa 1980tonnia.
Laitteita oli 40-luvulta – 80-luvulle. Itse satuimme paikalle erittäin aurinkoisena ja kuumana päivänä joten vesipullot olivat tarpeen. Pääsyliput
olivat muistaakseni 2 euroa ja olimme käyntimme ajan ainoat vieraat.Museon vanhin laite:
Allekirjoittanut antamassa kuvaan mittakaavaa:
Jani nojailemassa pyörivään kauhaan:
Sama kone kokonaisuudessaan:
Kone romantiikkaa:
-Olli
Muutaman tunnin kävelyn jälkeen lähdimme kulkemaan takaisin kohti itää.
Karttakirjasta bongattu leinrintä alue löytyi erittäin kauniista laaksosta jonka pohjalla oli idylinen lampi.
Seuraavanan päivän kohteeksi oli valittu “trabant” museo Zwickau’ssa. Museoon oli koottu
kattavasti itäsaksalaisen VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickau tehtaan tuotantoa sisältäen
reilusti trabant aineistoa. Museo oli Saksalaiseen tapaan erittäin hyvin esillepantu, informatiivinen ja siisti.Upea Horch auto:
Viimeisiä Trabeja varustettuna VW polon nelitahti koneella:
Museon henkilökohtainen suosikkini:
Mallia museon esillepanosta:
-Olli
Tarbantin väri skaala:
Hieno Trabi mainos:
Museon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tsekkiä. Juuri ennen rajaa huomasimme vahojen
autojen määrän liikenteessä kohonneen radikaalisti. Kaikkia näitä ajoneuvoja koristi kylkeen
liimatut “kilpa numerot”. Lähdimme seuraamaan erästä letkaa katsastaaksemme toimintaa.
Kyse oli saksalaisten rakastamasta YoungTimer run, tyyppisestä retkeily ajosta. Pysähdymme
ottamaan muutaman kuvan seuraavalle väliasemalle. Väki ihmetteli kun meidän kulkupelistä
puuttui osallistumis numerot ja lisäksi rekisteri kilvet olivat hivenen kummalliset. Oma retkeily
ajomme oli hieman pidempi…
-Olli
Ajoimme vielä illaksi Prahaan. Yritimme aluksi päästä leirintä alueelle keskustan tuntumaan mutta kyseinen paikka oli
varattu erään kansainvälisen moottoripyörä kerhon toimesta, joten päädyimme etsimään leirintä aluetta hieman kauempaa.
Noin viiden kilometrin päässä keskustasta oli oikein mukavan oloinen leiri jonne päädyimme.Tiedusteltuamme olisiko leirintä alueella mitään ilta ohjelmaa saimme vastaukseksi että leirintäalueen päärakennuksessa olisi
illalla synttärit. Koska emme jaksaneet enää illalla lähteä Prahan yöhön, päätimme koettaa kuokkia noihin synttäreihin.
Synttäri sankari oli noin 65-vuotias, mafiooson näköinen Tsekki herra. Tullessamme paikalle meitä katsottiin hieman kieroon,
mutta kun selvisi että olemme suomesta, ja että heillä oli pöydät pullollaan Finlandia pulloja olimme erittäin tervetulleita.
Omalta osaltani juhlat loppuivat yhtänopeasti kun olivat alkaneetkin, olut mukeihin kaadetut Finlandia shotit olivat hieman
turhan rankkoja. Yöllä olin vielä voinut pahoin ja seuraava päivä menikin telttaa ja päätä tuuletellessa.Leirintä aluetta Prahassa:
Teltan tuulettelua:
Paikallis kulttuurista selvittyämme pääsimme vihdoin tutustumaan itse Prahaan.
Katunäkymää:
Keskustassa oli juuri meneillään uloilma taidenäyttely jossa oli vaikuttavia ja vähemmän vaikuttavia
teoksia.
Seuraavaksi poikkesimme kommunisti museoon joka oli hieman pieni eikä muutenkaan kovin erikoinen.
Museoon vai casinoon?
Museon sekavaa sisustaa:
Museon mopo kokoelmaa terassilla:
-Olli
Prahasta jatkoimme kohti Kutna Hora’a. Tuohon 70km Prahasta kaakkoon sijaitsevaan kaupunkiin meidät toi Sedlicen luukirkko.
Tuon kirkon sisusta on tehty noin 40 000nen ihmisen luista. Kutna hora on muutenkin vierailun arvoinen kaupunki, sen vanha osa
kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.Kutna Hora:
Katunäkymää:
Luukirkon vaakuna:
Kalloja:
Kirkon jokaisessa neljässä kulmassa on tällainen pyramiidi:
-Olli
Reissu kertomuksen toisen osan lopussa jäämme keikkumaan Tsekin ja Puolan rajalle. Seuraavassa
osassa siis palaamme takaisin Puolaan ja tutustumme paikalliseen historiaan. Lopuksi vielä liikennemerkki
arvoitus, vastausta ei varmastikkaan löydy suomalaisesta autokoulun oppikirjasta:
Ja reitti kartalla:
Kuvathan löytyy taas isompana TÄÄLTÄ
-Olli
Mielenkiintoinen tarina. Laita nyt hyvä mies juttusi Nyytisiin jotta hekin, joilla ei ole nettiä voisivat kertomuksesi lukea.
Tällaisia enemmän.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.