- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Valko-pakumme (AZU-62) heräteltiin jälleen 2 vuoden unestaan maailmankokousreissun kunniaksi. Valko on käynyt kaikissa maailmankokouksissa 4. Belgian kokouksesta lähtien, joten perinnettä ei voi katkaista.
Keräilen tänne muutamia episodeja käydystä taistelusta, joista ehkä löytyy jotain muillekin huomionarvoista.
KÄYNNISTYS
Valkossa on 18-heppainen kone, joten bensa on helppo houkutella kaasariin käsivivusta pumppaamalla. Jo ensistarttaukset antoivat lupaavia yskäisyjä, mutta köhimiseksi se sitten menikin. Pakosarjasta tunnustelemalla kuskin puoli antoi viileä tuloksen. Pitkällä startin saattohoidolla kone jäi vain hetkeksi huojuvasti käymään. Puristuspainemittaus antoi kuskinpuolelle arvosanaksi 6 ja toiselle 8. Lopulta kone saatiin houkuteltua väkinäiselle tyhjäkäynnille. Vähitellen käynti parani ja kohta kaikki toimi niinkuin ennenkin. Uusi puristusmittaus antoi nyt kympin kuskin puolelle, vänkärin tyytyessä ysiin. Mitä lie karstaa tai venttiilivarren jumitusta ollut? Muistaakseni sama oli tilanne ennen Ruotsin matkaa. Yleensä muut koneet ovat käynnistyneet ilman tuollaista käytöstä jopa pidempien seisontajaksojen jälkeen.
Valkon kuvia: http://www.hulifer.net/fourgonettes/gallery/index.php?gallery=AZU%201962%20-%20Valko” onclick=”window.open(this.href);return false;
No niin, siitä se taas lähtee. Hienoa Jukka! Mukava on tuo kuljin taas nähdä liikenteessä. Itse kamppailen toisten ongelmien kanssa. 😐
PYYHKIJÄT.
Pakuuni on ympätty uudenmanmalliset pyyhkijät eräänlaisen välityskappaleen avulla, mutta vuosien varrella nämä olivat väljistyneet ja lisäksi akselien päät karkailivat mielellään ohjaamon puolelle, mistä oli seurauksena takuuvarma pyyhkijän irtoaminen juuri ei-toivotulla sateisella hetkellä. Loppuaikona naru olikin estämässä pyyhintä karkaamasta tielle, yleensä se putosi kuitenkin siististi konepellille.Akseleista olivatkin sokat ym. estolaitteet kuluneet pois. Uuden sokan akselin uraan virittelin abiko-laattaliittimestä, jossa oli sopivan kokoinen reikä. Sen sai katkaistuna sopivasti puristettua uraan. Alle tuli rosterinen aluslevy. Tuntui pitävältä, aika näyttää kestääkö. Mahdollisesti ihan oikeanlaisia sokkiakin saisi jostain alan liikkeestä? No, ne pääsee helposti vaihtamaan myöhemmin.
Toisen kuluneista “välityskappaleista” korvasin uudella sahaamalla akselin pään irti vanhasta nelkun pyyhinkoneistosta. Kairasin siihen alhaaltapäin sopivan ahtaan reiän wanhuksen akselille. Sitten kyljestä läpi 5mm kierteellä oleva reikä, johon lukitsijaksi kannaton kuusioruuvi. Ehkä kuvat kertovat paremmin.
Normaaleita wanhuksen pyyhkijänvarsia olisi tietysti voinut käyttää, jos vain sellaisia kunnollisia olisi löytynyt. Nelkun varret tuntuvat lisäksi antavan paremman kosketuksen ja pyyhintätuloksen. Sulkia saa joskus jopa kaupasta; Ranskassa Carrefourissa myyvät muuten liian pitkiä 2CV.n sulkia.
Pyyhkijät valmiina koitoksiin; sataako Tsekeissä? Vatupassi on valmiina konepellillä seuraavaa remonttikohdetta varten, joka alkaa pyöränkulmien mittaamisella…
ETUTUKIVARRET
Raid Mosquiton jäljiltä oikeanpuoleinen eturengas oli kulunut paikoin sisäpinnasta jo metallilangoille ja silmämääräisestikin se näytti epäilyttävästi kallistuneelta.
Tuuletusluukun etupuolella olevaa vatupassia apuna käyttäen asetin kulkimen mahdollisimman tasaiselle pinnalle ja ohjauksen suoraan. Ensin tarkistin mittanauhalla harituksen, joka oli toleranssissaan (eli 0- 3 mm).
Lokasuojan päältä mittasin luotilangalla (lanka, jonka päässä paino) vanteen ylä- ja alareunan etäisyyden ko. lankaan. Ylämitta oli liki 20 mm suurempi eli tukivarsi vääntynyt tai suurta klappia olkatapissa tai pyörän-/tukivarren laakereissa. Normaalisti kaikkien pyörien pitää olla pystysuunnassa täysin suorassa tai edessä muutaman millin ulospäin kallistuneena. Mitatessa on tärkeää, että auto on tasaisella ja ohjaus suorassa ja siltikin voi olettaa tulevan helposti muutaman millin heittoja. Vanteen reunakaan ei aina ole suora.
Tukivarren alta pyörä ilmaan tunkattuna antoi likimain saman mittaustuloksen, joskin olkatappiklappiakin oli muutaman millin edestä. Rungon alta tunkaten totesin tukivarren laakerin olevan klapiton; vapaana liikkuva tukivarsi (jousivarpa irroitettuna) ei heilunut eikä äännellyt.
Toisella puolella oli hieman samaa vääntymisen oiretta (alle 10 mm) ja ennenkaikkea vieläkin väljempi tappi. Siispä molemmat kynkät vaihtoon. Varastoista löytyi jopa sellaiset, joissa olkatapit vaikuttivat tiukoilta.
Uusien (käytettyjen) kynkkien kanssa etupää näyttää nyt ryhdikkäältä. Hieman epätarkassa pikamittauksessa vaikuttaisi nyt oikealla puolella olevan kallistumaa juuri toiseen suuntaan. Pitää koeajaa ja suorittaa vielä luotettavampi mittaus.
Samassa yhteydessä tuli myös vaihdettua etupään kitkaiskunvaimentimet. Poikittaisakselin päässä olevat kolme kitkaan läpäisevää “sormea” ovat usein ko. kohdalta kuluneet niin, että tähän syntyy melko iso vaimentamaton liike eli välys. Yritin poistaa näitä ruuvaamalla pieniä peltiruuveja ko. rakosiin. Onnistuisikohan täyttöhitsaus.
Vielä kun tukivarsi ja kitkat ovat poissa, voi kurkkia poikittaisakselin sisällä liikkuvaan ohjauslaitteeseen. Ohjauksen ääriasennoissa on mahdollista suorittaa molemmista suunnista huoltorasvausta esim. pitkällä letkulla tai pensselillä.
Hittolainen, täällähän on vaihdelaatikon kumityynykin ratkennut irti… lisää remppaa tiedossa…
Olen joskus aikoinaan täytehitsannut noita kitkavaimentajan hieromia koloja ja viilaillut muotoonsa…
Vaatii melkein että akseliputki on irti jotta sitä voi käännellä haluttuun asentoon työn onnistumiseksi..
Mikillakin hitsaus onnistuu riittävän isolla virralla…. 💡Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂VAIHDELAATIKON KUMITYYNYN VAIHTO
Tämän osan vaihtotyö on loppujen lopuksi pelättyä helpompaa. Kannattaa silloin tällöin tarkistaa kumin kunto, sillä sen pettäminen saa monenmoista oiretta, jopa tuhoa aikaan. Yllättävän usein se on ihan viimeisillään ja luulenpa, että tarvikeosien laadussa on toivomisen varaa.
Löysää tai irroita moottorin kumityynyjen kliinnitysruuvit rungon etupalkin alta. Vedä kone-vaihteistopakettia varovasti eteenpäin, niin pääset helpommin löysäämään myös vaihdelaatikon takaosassa olevat 17 mm kannalla olevat ruuvit, jotka kiinnittyvät tuohon rikkoutuneeseen kumityynyyn.
Jos sinulla ei ole pohjapanssaria, tunkkaa (käytää puuklapia välissä) moottori-vaihteistopakettia hieman ylöspäin loodan etuosan alta niin, että pääset käsiksi 11 tai 12 mm kannalla oleviin ruuveihin, jotka kiinnittävät kumityynyä poikittaisakseliputkeen. Homma onnistuu vielä paremmin kattotaljalla, mutta myös apurin käsivoimin (tunge klapi rungon ja loodan väliin).
Uusi osa tilalle ja se kiinni ensin akseliputkeen; sitten vain lasket pakettia varovasti alaspäin niin, että saat loodan takaosan ruuvit hahloihinsa ja aluslevyt oikeille puolilleen. Etukumityynyt takaisin kiinni ja homma on hoidettu.
Seuraavaksi alan ihmettelemään syvälle painuvaa jarrupoljinta…
@Isoo-Jukka wrote:
Seuraavaksi alan ihmettelemään syvälle painuvaa jarrupoljinta…
Kuuntele ensimmäisenä tallissa jarrutellessa, että narskuuko takakengät selkeästi siinä vaiheessa kun jarrupoljin alkaa kovettumaan. Mikäli näin niin hyvin todennäköisesti takajarrukengät ovat vain kaukana oikeasta sijainnistaan. Tämän aiheuttaa kenkien runsas kuluminen tai jarrusylintereiden kumien vetäytyminen alkuasentoonsa, jolloin jarrupoljinta tarvitsee painaa kaksi kertaa ennen kuin kunnon jarrutus alkaa. Jos taas on ilmaa jarruissa niin poljintuntuma on joustavampi.
Tietysti jarruongelmia on helppo määrittää kun tulppaa jarrupääsylinteriltä etu tai takajarrut pois käytöstä. Se kertoo hyvin nopeasti onko vikaa edessä vai takana.
Espoo-Ke-Su
[B] [color color=blue]Dyane -68, Dyane Super -73, 2cv6 -77, 2cv Super -71, 2cv6 AK XXXL -76 [/color][/B]Yksi paikka polkimen pitkälle liikkeelle on se wanhuksen poljin mysteeri jossa vanhemmuuteen on löysää välystä..
Siinä sylinterin päässä on säädettävä tanko jolla säädetään polkimen ja sylinterin välinen välys pois,, ei kuitenkaan
siten että mäntä ei pääse palautuun kokonaan sylinteristä…
Jos se ei auta on kenkien säätö rummuissa liian kaukana,, jonka tietää kun tekee säätökierroksen pyörissä,,
kun sen kuitenkin joutuu jossain vaiheessa tekemään.. 💡Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Hyvin arvattu, anteeksi tiedetty: poljinmysteerion kiinnitys runkoon osoittautuikin olevan löysällä ja koko komeus oli siirtynyt eteenpäin ja pääsylinterin letku hankasi jo vetarin kumiin (vakionopeusnivelet wanhuksen lootassa). Tuota hankaamista edesauttoi myös se pettänyt loodan kannatintyyny.
Kiristin ruuvit ja tein vielä yhden lisäporauksen peltiruuville lukitsemaan poljintelintelinettä paikalleen, kun ruuvien löystyminen voi toistuakin. Joka tapauksessa telineen mekanismeissä on myös klappia suuntaan ja toiseen, joten pitäänee korvata se toisella jossain välissä.
Jarruppääsylineterin tangon pituuden olinkin säätänyt jo joku vuosi sitten optimaaliseksi. Jarrukenkien yläpään epäkeskot (14 mm kannalla olevat ruuvit jarrukilpien takana) säädin mahdollisimman lähelle. Yksi takasäädöistä pyöri tyhjää tai ei ainakaan saanut aikaan kosketusta jarrurumpuun. Säätämiseen kannattaa käyttä 6-kulmaista umpilenkkivainta. Sillä saa vielä hieman nuljaantuneet säädöt toimimaan; jopa takana. Avaimen voi valmistaa itse hitsaamalla 14-millisellä kuusiokolokannalla olevasta ruuvista.
Olen kuullut myös “pehmenneiden” jarruputkien aiheuttavan syvälle painumisen oireita jarrupolkimessa. Putket ikäänkuin pullistuvat kovan paineen alla.
Tapaan suorittaa jarrujen testaamisen hiekkapinnalla tekemällä lukkojarrutuksen hitaasta nopeudesta kädet ratista irroittaen. Pyörien jättämistä viiruista voi päätellä aika paljon. Nytkin vasen takapyörä ei tuntunut lukkiutuvan kuin ehkä aivan viime hetkellä, joten se pitää avata ja katsoa tilanne. Jos ohjaus vetää jompaan kumpaan suuntaan, on se selvä oire epätasapainosta. Puoltamista on parempi tarkkailla lisäämällä jarrutuspainetta pikkuhiljaa ilman jarrujen lukitsemista. Sama menetelmä sopii käsijarrun tasapainon säätämiseen.
Mahdollisten korjausten jälkeen tehdään vielä perusteellinen ilmaus niin, että jarrunesteetkin tulee samalla uusittua.
Huomasin myös toisen takarenkaan kuluneen voimakkaasti sisäpinnaltaan. Takakynkät vaikuttavan olevan pystysuunnassa suorassa eikä akselilla ole haritusta tahi aurausta. Syy voi tietysti olla vanteessa tai renkaan historiassakin, koska se ei ole koko ikäänsä pyörinyt Valkon alla. Onko joku viisas tapa, jolla voisi mitata yhden puolen renkaiden olemisen linjassa. Yritin tehdä sen vetämällä kahden pukin väliin langan ja mittaamalla etäisyyden vanteiden reunoihin edessä ja takana. Etupyörät vaan pitäisi saada absoluuttisen suoraan ensin ettei tule mittavirhettä.
Nyt juhannuksenviettoon, tosin ei vielä Valko-pakulla.
AKSELISTOT, ALUSTA
Etu ja taka-akselistot, perustiedot, huolto (5Mt)
Selasin arkistoa,, alusta rakenteen osalta,, sieltähän löytyy myös tuo tukivarsien asento mittaus,,
tosin erikois työkaluja apuna käyttäen,, ja mitatkin jos oli,, niin tuuma mitoina ilmoitettu….
En saanut oiken selville onko taka akselilla lievä auraus tukivarren suuntaisesti,, niin kuin itse muistelisin olevan?? ❓ 😯Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Valko-paku tuli jo katsastettuakin ja tehtyä 1200 km testiajo Karjalaan ja takaisin.
Jarrut ovat hillitestä aloittaessa hyvinkin tehottoman oloiset, mutta sitten kun lisää poljinpainetta kunnolla, alkaa tehoa löytymään ikäänkuin kynnyksen takaa. Aivankuin olisi “2-kurkkuinen jarru”. Jumittasiko joku mäntä tms?
Muuten kulku oli mainota, nopeus tasaisella n. 85 km/h. Kulutuksen sai alle kuuden olemalla käyttämättä polkimen viimeisiä senttejä, jolloin nopeus oli kuitenkin kutakuinkin sama tai vain vähän alempi. Kone on 18-kaakkinen.
Aiempina vuosina on vaivannut öljyn ja bensan sekaisen lillingin kertyminen ilmanputsarin pohjalle. Tuo seos on sitten loiskahtanut jarruttaessa tai kurvatessa imupakosarjalle aikaansaaden karmaisevan haisun. Nyt pistehitsasin putsarin alalevyyn hieman korkeamman laidan ja toiskahtelut estyivät. Puhun siis siitä pienestä wanhuksen metallisesta ilmanputsarista. Onko muilla ollut tuota ilmiötä? Esiintyy erityisesti kaasu pohjassa maantiellä ajettaessa.
Onko tietoa mikä on vakionopeusvetarin yläpään (se yleisin 6-pulttinen kiinnitys rumpuun) kiinnitysruuvin kierteen koko? On muutama kierre pehmeässä kunnossa ja voisi yrittää tapilla puhdistaa jengat. Onko joku vedellyt sinne isompia kierteitä?
Kierre on harvinainen 9-millinen, nousua en muista. Pulttien (tai pinnapulttien) pitää ehdottomasti olla kovaterästä. Kiihdyttämällä ei varmaan katkea, mutta paniikkijarrutuksessa kyllä.
Jos jarrukengät on alapäästä kovin kaukana rummusta, rumpujarrun itsetehostava ominaisuus ei pääse oikeuksiinsa ja poljinvoimaa tarvitaan enemmän. Jos mäntä jumittaisi, se jäisi todnäk laahaamaan.Jos on vanha jarruletku sieltä pääsylinteriltä etujarruille,, niin se vanhemmuuttaan saattaa turvota tukkoon sisältä päin
ja aiheuttaa sen että takaset ottaa ensin ja lujempaa polkiessa yks kaks etusetkin herää peliin??
Itsellä oli tällainen ominaisuus,, ennen kuin otin ja vaihdoin tilalle omavalmiste putken…
Tietämättä kuiteskaan Valkon letkun ikää niin tuli mieleen kuitenkin tämäkin vaihtoehto?? 💡Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Letku tuli joskus vaihdettua, mutta vuodethan vaihtuun nykyään niin taajaan, että pitää tarkistaa tilanne. Viimeeksi ongelmana oli se, että turvonnut letku päästi nesteen nahkeasti lävitseen, mutta ei mielellään enää takaisinpäin, jolloin kengät jäivät laahaamaan.
Pitää sitten kurkata jarrukenkien tilaa, jos letku vaikuttaa olevan OK. Ilmausruuvin avaamalla luulisi jo letkun ahdistuksen tuntevan liiallisena vastuksena.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.