High CheVaux

Hommahan alkoi Järvenpäässä. Kulkimesta oli nostettu kone pois nokilta ja jarrutkin puuttui ennenkuin se minun käsiini pääsi. Siispä ensiksi oli kasailtava jarrut ja sen jälkeen pannua pannuhuoneeseen. Geesun rohjakkeita en aikaisemmin ole rassannut, joten kaikki kokemukseni sovelsin suoraan 2cv:n tekniikasta. Suurin yllätykseni olikin kuinka helposti rassattava tuo kokonaisuus on. Moni asia on paremmin suunniteltu kuin sätkässä, mutta sitten taas toisaalta esimerkiksi öljyn sisällä pysyminen onkin oma taiteenlajinsa…

Tässä tilannekuva jarruista:

Ikävä yllätys oli takajarrusylinterin vuoto. Minulla ei siihen työkaluja ollut käsillä, joten tyydyin pulttaamaan takajarrulinjaston pois pelistä, olihan edessä sentään suuret levyjarrut, joten päätin että ne saa riittää tälläerää. Positiivinen yllätys oli aito Ami superin vaihteisto, koska ko. lyhyttä kytkinkoppaa on vaikea saada mistään. Tällä vaihteistolla koko paketti mahtuu tiinan konehuoneeseen ilman mitään keulajatkoksia tms. kikkailuja.

Meinaan. Välilaipan mitoitus käynnissä jo…

Tuossa on Geesun yläpää ja sätkän alapää.

Sitten olikin kettumainen päivä vuorossa. Yöllä oli satanut lunta ja koko päivän tuuli kylmästi järveltä päin muutaman pakkasasteen lisäksi. No siinä ei auttanut muuta kuin painaa tosissaan hommia, että pysyi lämpöisenä. Pajahan oli tuollainen harva lato, joten tuulelta ei suojaan päässyt missään vaiheessa. Siinä vaiheessa kun olin tunnin asentanut selällään pakoputkia auton alla ruotsista saatu ledilamppu suussa, kerkisin jo hetken epäillä hankettani…

Mutta sinnehän se kone pätkähti nokille!

Kari 80 käväisi hakemassa omaan superiinsa varaosia ja siinä samalla sitten nykäistiin ensisavut koneesta.
http://www.youtube.com/watch?v=VmDAmqVEWBE” onclick=”window.open(this.href);return false;

Sytkän kanssa oli ongelmia tai oikeastaan vasta hetken päästä kun käynti rupesi pätkimään ja siihen se sitten sammui eikä uudestaan lähtenyt. Akunkin sain tyhjäksi, mutta tämän elvytti Mikiltä lainattu laturi (Kiitos 😉 )

Tämä kuva viimeistään selittää sen miksi minulla oli yhtäkkiä kolmas tiina ja kasa osia huolenani menneenä keväänä:

Kaupan ehtoina oli kaikki tai ei mitään, joten koska polte oli superkova, oli tehtävä hieman hommia, että ko. yksilön sain. Näitä tapauksia ei kuitenkaan ihan joka päivä eteen satu, joten päätin ottaa riskin. Hetken näytti jo pahalta, mutta loppupeleihin selvittiin riittävän hyvin ja lämmin kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka tuota osakasaa pienensitte.

Ulos ja lenkille:

http://www.youtube.com/watch?v=4TPUTDZfP9w” onclick=”window.open(this.href);return false;

Koko “komeus” kevätpaisteessa:

http://www.youtube.com/watch?v=CjjlPNmRz-w” onclick=”window.open(this.href);return false;

Yllättävän hiljainen tuo kone on nelimukiseksi möhkäleeksi…

Seuraavaksi piti etsiskellä valoja oudosta kaapelikääröstä. Valot kyllä löytyi, vaikka jäi useampi kaapeli roikkumaan joutilaana, mutta vilkut olivatkin pahempi nakki. Yhdestä pohjasta ei mennyt virta läpi ja takapään johto oli pimeänä, joten sen seurauksena tuli vaihdettua katkaisijaa jne muuta pelleilyä ennenkuin itse vikapaikat sitten löytyivät.

Valojen metsästysviikonlopusta seuraavana olikin sitten vuorossa muutto. Olin päättänyt, että koska kuljin vaikutti sen verran hyvältä niin se liikahtaa keski-suomen pajalle ihan ajamalla eikä kärryssä. Kävimpä sitten hakemassa puuhakilvet seuraavaksi perjantaiksi ja sain nakitettua systerin ajamaan toista tiinaani perässä “huoltoautona”. Puuhakilvet olivatkin oma numeronsa, koska virkailija totesi edellisen omistajan olevan kuollut…Tämän toki tiesin ja luovarit on päivätty ennen tätä ex-ex-omistajan poistumaa, mutta virkailija silti jaksoi ihmetellä kun kyseessä oli tällainen nuori jannu ja vanha kuljin repaleisen rekisteriotteen kanssa… 😳 No siitäkin selvittiin ja operaatio jatkui. Ladon oven avattuani sisko totesi: “Minä en lähtisi tuolla kyllä yhtään mihinkään..” Sisko on sentään jos jonkinlaista 2cv-projektia nähnyt niin tämä oli jokseenkin yllättävä kommentti hänen suustaan.

GS-tavaraa riitti vielä takakontillinen, vaikka olin sitäkin ahkerasti harventanut…Toki kaksi konetta tuli vielä jälkeenpäin Hiacen kyydissä, mutta olihan tuossakin roudaamista…

No siirto meni vallan hienosti, ei pienintäkään ongelmaa ja kulku oli reipasta. Toki äänieristystä hieman puuttui takajarrujen ja kp-peilin lisäksi, mutta olipahan autenttista seikkailua. Sisko totesi katkerana kotipihassa, että “vähän otti kaaliin kun jätkä lähtee aina ylämäkeen hullulla kirmaisulla ja ite kun paino poljinta niin ei tapahtunu mitään…” Niin..mitä siihen nyt sanoisi 😀 ‘

Tässä kuva 15.5.09 Lahden korkeudelta:

Kuten tiedätte, niin ne vuoet vaan mänii ni samanlailla pääs käymään kesä- ja heinäkuun kanssa vuonna 2009…eli sieltähän se nasahti elokuu kalenteriin ja uudet kujeet. Tulin lauantaina Mostista kotiin ja sunnuntaina olin purkanut superista kaiken oleellisen…Ensimmäisenä lentoon lähti tuulilasi, koska rekisteriotteessa on merkintä yhdelle vuodelle “tuulilasin pesuri ei toimi” ja seuraavalla vuodella “tuulilasissa naarmuja, vaihdettava”.. Että näin.. Saa sitä pienellä vialla ison homman itselleen… No kuitenkin. Altapa paljastui riittävästi ruostetta, joten oli aika laittaa kemppi laulamaan. Aluksi meinasin uhrata toisen kehyksen osaa tuon korjaukseen, mutta sitten kuitenkin päädyin askartelemaanpaskartelemaan pellin paloista vaadittavan lahopaikan kuntoon. Pienemmät reiät menivät ihan pikku heppailuilla umpeen, joten aika huokeesti selvisin tuosta katastroofin alusta. Sitten silpasin maalia spaggelsonia pintaan ja annoin kuivua seuraavan osuuden ajan.

Toisesta kuvasta heikkohermoisimmat luulee, että on maali loppunut kesken tms, mutta kyse ei ole siitä vaan sähköistä: Tarkoitus on katsastuksen jälkeen siistiä sähköt parempaan kuosiin ja vasta siinä vaiheessa maalata ja äänieristää noiden nykyisten sähköjen alla oleva pinta. Nyt siis korjasin pelkääjän puolelta kolme reikää umpeen ja pohjustin sen eristystä varten.