Etusivu › Foorumit › Päävalikko › Tekniikka › Koritina
- Tämä aihe on tyhjä.
-
JulkaisijaArtikkelit
-
18.2.2010, 23:20 #125774
Postitan tämän lähinnä viisaampien ja kokeneempien kommentoitavaksi. Itse vasta aloittelen tätä jo hieman unohtuneen taidon opiskelua. Etuina muovipakkeliin verrattuna on lujuus, kohtuullisen varma kiinnipysyvyys sekä se tosiasia että tinan ja raudan lämpölaajenemisominaisuudet ovat lähempänä toisiaan kun muovin ja raudan. Haittapuolena tinan hinta sekä ainakin näin aloittelijana hävikki ja hankala työstäminen.
Tässä esimerrki tämäniltaisesta takaluukun lievän klommon tinaamisesta. Pahoittelen kuvien laatua, Nokia ei ole kameravalmistaja…
Puhdista tinattava pinta mahdollisimman hyvin, ja poista tarvittaessa ruosteet hapolla. Muuten tina ei kerta kaikkiaan tartu. Tässä käytetty 30 prossasta fosforihappoa, mutta perimätiedon mukaan ennen muinoin käytettiin esim. suolahappoa. Tymäkkä sitruunahappoliuos ajanee saman asian.
Kun happo on vaikuttanut, huuhdo vedellä ja kuivaa.
Levitä tinajuoksutetta korjattavalle alueelle
Anna tahnan vaikuttaa, käy vaikka kahvilla.
Kun kahvi on ryystetty, ja tahna muhinut, kuumenna kohta sopivalla lämmönlähteellää kunnes tahnan sisältämä tina on sulanut. Kohde on valmis täytettäväksi.
Välistä puuttuu kuvat joissa tinatankoa sulatellaan hissukseen korjattavaan kohtaan (työhön tarvitaan kaksi kättä sekä lämpöä eristävät hanskat 😉 ). Joku viisaampi voi kertoa tarkan lämpötilan jossa tina käyttäytyy kun voi, sitä on helppo levittää sopivalla puulastalla, mutta se ei vielä valu. Mikäli lämpötila nousee yli kriittisen, koko tinaus saattaa valahtaa nolosti tallin lattialle, varsinkin pystysuoria pintoja käsitellessä.
Tässä levittimenä puulasta. Kannattaa käyttää paksumpaa kun kuvassa, ja kyllästää lisäksi parafiiniöljyllä tms.
Lopputulos ennen hiomista näyttää tältä:
Tässä ei vielä ihan loppuun asti hiottuna, ja vielä pikkukoloja täyttämättä, mutta suuntaa-antava tulos
…mutta tämä siis keskustelun avaus. Toivottavasti joku kiinnostui, ainakin minä kaipaan kovasti lisävinkkejä varsinkin pystypintojen tinaamiseen ja kenties myös pinnan hiomiseen. Tässä käytin alkuun 80:stä peruspaperia, tuntui purevan aika heikosti tuohon.
19.2.2010, 05:53 #156075Kyllä se koritina viimeisenpäälle hyvin pysyy kun oikein pohjustaa, ongelmana usein pellin vetely kun tohon kanssa sitä lämmittelee. Muuan vanhankansan peltiseppä joskus minulle opetti että pohjuste pitää pyyhkäistä kuumana pellin päältä, esim.puuvilla kankaalla. Lähtee epäpuhtaudet pois rätin mukana. puupulikkaa olen kastellut ihan moottoriöljyssä.Pinnan muotoiluun paras työkalun on terävä panssariviila, jonka muotoa on helppo säätää selkäpuolella olevalla vanttiruuvilla. Tosin nykyään harva tinaa käyttää kun kititkin pysyy jo kohtalaisesti kiinni..Pystypintojen tinailu vaatii harjoittelua, parhaiten omasta mielestä lämmittely onnistuu pienellä hitsipillillä johon säätää “pliisun” liekin. Valahtaa kyllä helposti..
19.2.2010, 10:04 #156076Moro !!
Tämä kommentti ei liity Mikin tulokseen, tuli vaan mieleen vanhan tinurin muistokirjoitus:
” Paljon tinasit, paljon pilasit, vaan on kolvisi kylmennyt ” 😆Harjootus teköö mestareita, paitti pohojalaasista jokka jo osaa kaiken !!
😛
Lasse19.2.2010, 10:37 #156077Koritinan käytöstä ja työstöstä löytyy paljon vanhaa tietoa Autotekniikan käsikirja sarjasta..
Nimen omaan siitä vanhemmasta painatuksesta,, löytyy luultavasti Kirjastoista,,
ellei itse omista kyseessä olevaa kirjasarjaa.. 💡Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂19.2.2010, 10:44 #156078 -
JulkaisijaArtikkelit
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.