Patruunoita y.m…. Löytäneet uuden omistajan..

Nyt laitoin uuden patruunoiden omistajan kovaan paikkaan, vein hälle henk.koht. itse kaikki. Olin ekaksi tehdyt pienen kuljetuslaatikon kaikille härpäkkäille, mutta olisi tullut ryökäleen kalliiksi hänen ne lunastaa joten minä vein ne aavistuksen halvemmalla. Ajattelin postin niitä pompottelevan iänkaiken, joten olkoon. Oikeastaan oli kiva hyvällä ilmalla ajaa paarustaa, ja miettiä kaikenmoista. Ajoin heidän pihaansa kun olin sen sieltä takamaiden perukoilta löytänyt, ja luulin ekaksi että isäntä oli nurtsia vähän railakammin veistellyt, mutta selvisiähän mulle oikeakin asianlaita. Ensin kun astuin autosta maantielle, sieltä tuli todella nätti emäntä esiin, katse ihmetystä täynnä. Mutta olin alussa sanonut että saavun caminalla tulen heille, mutta olinkin berlingolla liikkeellä. Syy ei ollut minussa, vaan repsikanpenkki saatto siinä hivenen avittaa. Kysyin varovasti missä isäntä on, kun en tiennyt vahtiko tussarin kanssa ikkunan takaa vai oliko muuten maastoutunut. Jälkimmäinen arvio pitikin pintansa, sieltä maan seasta löysin hänet haettuani noin varttitunnin. Hän oli kaivamassa luolia pitkin talon nurkkia, kuulemma pitäisi vettä saada menemään muuallekin kuin takan lattialle. No vihdoin ja viimein pääsin luovuttamaan pienen laatikkoni hälle, ei painanut sataakaan kiloa. Olin sitä tehdyt yli kolme vuorokautta putkeen, repinyt ulkohuussin ovesta saranat sekä räystäskourusta ruuvit ja saunan katosta otin vielä kivilevyn painoksi. Itse aihio oli pala keittiön lattiaa. Mutta nyt ne on hällä. Elikkä opetushan tässä oli, parempi viedä itse kuin luottaa joihinkin naurettaviin muihin kuljetuspalveluihin. Tosin luulen emännältäni kuulevani ainakin kuusi päivää vielä mitä järkee, mutta minulla on hyvä mieli. Tämä tarina on miltei totta, ehkä hivenen saa lukija miettiä syvemmältä mutta siellä lepää. Pitäkää tätä pääsiäis juttuna kun en muutakaan keksi.