Jappadappadaa

Foorumillanne jossain ja joskus on toivottu esittäytymisen yhteydessä kerrottavaksi 2cv kokemuksesta/kalustosta.
Tässä minun tarinani.

Kyllä se lähtee ohittamaan, ihan hullu. Huudan ajatuksissani. Lähteä nyt rätti-
sitikalla ohittamaan kahta yhdistelmäajoneuvoa, vaikkakin olemme moottoritiellä nok-
ka kohti Helsinkiä. Pakkasta on noin -20 astetta en osaa oikein arvioida paljonko sitä on
rättärissä, mutta onpahan tuulen suojaa.
Heeiii pääsimme yhdistelmistä ohi. Omalle kaistalle. Samalla pyyhkäisee meistä
ohi jokin tumma henkilöauto mielenosoituksellisen läheltä. Kaikki hyvin. Ajattelen.
Kunnes loiva ylämäki alkaa. Ei tätä yleensä huomaa, mutta nyt. Juuri ohitetut alkavat
saavuttaa. Pelastus. Linnatuulen huoltoasema. Ehdotan, että tarjoan koko porukalle kah-
vit kun vaan poiketaan. Ehdotus hyväksytään. Helpottaa.

Mukavan lämmintä. Totean kuljettajalle. Hän on asentanut rättäriinsä bensiinikäyttöi-
sen lisälämmittimen. Kuljettaja hymyilee tyytyväisenä ja ehdottaa, että ajaisimme van-
han kolmostien kautta – ihan muuten vaan. Ihan hyvä idea. Totean.
Vanhaa tietä Kuljuun sieltä Marjamäkeen ja kohti Valkeakoskea. Hieman ennen
Marjamäen Kesoilia alkaa rättäri viiletä. Kuljettaja hymyilee ja toteaa: Helppo homma.
Kesoilin pihaan, konepelti ylös ja helppo homma… Pakkasta -23 astetta kello torstai-iltana
noin kymmenen. Tämän piti olla ihan vaan pikku ajelu elokuvaillan päätteeksi. Eihän se
matka siitä pidentynyt, siltä se kuitenkin tuntui.
Jos ei jotain huonoa niin hyvääkin! Tuli opittua ettei rättäri mikään kylmä ”auto”
ole. Ei mahrottomasti kylmempää ollut kuin pihallakaan.

Aina välillä näkee kauniimman sukupuolen edustajissa hieman varttuneempia
yksilöitä, jotka epätoivoisesti yrittävät näyttää parikymppisiltä. Keltaisen oranssin kelmeä
iho, huulirumaa riittävästi, värjätty tukka, hapsottavat housut tahi jokin muu verhoava
kuvatus sekä prameet kengät.
Keikisteli keskellä pihaa lämpöisessä elokuun iltapäivässä. Ihan meikäläistä
varten! Syy? Minä itse ja suuri suuni.
No, kahvillehan siitä on luonnollisinta ensiksi lähteä, ei mihinkään erikoiseen
kahvilaan vaan paikalliselle huoltikselle. Hieman epäileviä katseita, vienoa hymyä ja
olan yli vilkuilua. Kaikkeen tottuu varsin pian. Juttukin alkoi luistaa, koitin selittää, et-
tä ei tämä ole ihan sitä miltä näyttää, mutta mitä enemmän selität, sitä enemmän olet
”lirissä”.
Muutama viikko meni yhdessä kuin siivillä. Ensijärkytys muuttuu hiljakseen
välittämiseksi ja siitä… no miksikö sitä sanottiin.
Kaikki päättyy aikanaan, meidänkin tiemme erosivat ehkäpä hieman haikeissa
merkeissä. Aika korjaa. Sanotaan. Näin hänet vuoden parin päästä pikaisesti ja silloinkin
vain ohimennen. Kaipuu jäi.
Vuodet kuluivat. Kaipuu ei. Kunnes tänä syksynä löysin uuden rakkauden. Siinä
hän seisoi punaisessa syystakissaan. Jälleen lähdimme kahville. Sitä se on, hieman
ensi opettelua, varovaista tutustumista ja välittämistä. Aikaa sitä meillä on.
Ensirakkaus Dyane/4 -74
Totisin tosi 2 cv6/4 -73, (optio Dyane6 -74 projekti)

Terveiset vaan täältä rikkinäisen kirkon pitäjästä