- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Tällä 2CV-Killan palstalla on ollut runsaasti kaikenlaisia parannusehdotuksia 2CV:n tekniikkaan ja toimintaan. Hyvä niin, että ideoita riittää. Jos kuitenkin jokin paikka laukeaa vaikkapa 20-30v ikäisestä kulkimesta, niin onko se alunperin niin huonosti toteutettu, että sitä pitäisi jotenkin parannella? Tekisikö tämä parannus ko. kohteesta todella kestävämmän tai paremman? Eikö riittäisi, että se vaan korjattaisi siihen kuntoon kuin se on ollut alunperinkin? Yhtä ja toista on tullut itsekin kokeiltua, mutta täytyy myöntää, että 2CV on niin hyvin suunniteltu ja toteutettu, ettei se juuri paranteluja kaipaa. Vai kaipaako?
Olisin nuorenpana ollut sinun kanssa varmaan erimieltä, mutta nytten on minun mielipiteeni aivan samaa. Kun välillä tulee pihaan joku -71 sätkä, eikä siihen ole muuta kuin jotain jarruja vähän viksattu niin kyllä on vahva vehe. Toinen mihin on sävelletty toisen merkin osia, niin on miltei joka vuosi rempassa. Täytyy myöntää että itse nuorena syyllistyin usein kyllä samaan. Itse olen nykyisin sanonut monelle kysyjälle joka on kysynyt kannattaako kokeilla sitä sun tätä, että pidä vakio kalut, niin pelaa varmasti. Ainut mikä on minusta ollut hyvä laite se 123, tuntuu pelaavan hienosti kulkimissa, sekä caminoissa. Vaikka eipä kärkien vaihtoon montaa minuuttia mene, jos kaikki on kondiksessa, mutta vähän annan myönnytystä nykyajalle. Lisää mielipiteitä.
Ette ole tainnu piästä ajelemmaan ruiskuRättärillä, tai ahdetulla ruiskukoneella varustetulla Rättärillä… 🙄
Onko se sitten parantelua, muutosta, vai mitä, mutta näiden kohdalla en vanhaan enää palaisi…
Kyllä tämä “parantelu” on 2cv-harrastuksen suola. Sitten on niin mahtavaa palata taas välillä juurille, ja taas innostua jostain uudesta kehitelmästä…
Itelleen kun “rakentelee”, niin saa (ehkä joskus?) sellaisen kuin halunnut on, tuntuu vaan useimmin saavan sellaisen kun sattuu tulemaan… 😆
Olihan se ihan omalla tavallaan hauskaa ajella se yksi kesä NelkkuSätkälläkin välissä, vaan silti siitä puuttui “se jokin”..?
Sitten kun taas sai tuon oman vanhan tutun Dyanen leimattua, niin oli kuin olisi kotiin palannut, ehkä ne pitkät sen parissa vietetyt ajat ovat sitten jälkensä jättäneet, syvälle..? Kun kyseessä on aika paljon muutakin kuin pelkkää ajamista, sitä rakentamista, uusien tulevien askartelujen suunnittelua, joskus jopa jonkun jutun toteuttamistakin…
Onhan tuosta syksystä -93 jo hetki vierähtänyt, kun tuli kyseinen laitos Seinäjoelta eräänä Suurajoviikonloppuna kotiin noudettua, eipä sitä tosiaan arvannut mitä kaikkea sen mukana saa..!
Niin, ja se rakentelu, parantelu, kuka sitä miksikin kutsua haluaa. Jonkun mielestä tuo yksilö on vahvasti pilattu, mutta itse taas lasken käyttöä helpottaville ratkaisuille enemmän arvoa kuin alkuperäisyyden tiukalle noudattamiselle, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ääriharvinainen malli, missään mittakaavassa. Lisäksi ne katseet joita tuolla saa, ulkopuolisilta, kun havaitsevat esim. radio-ohjaimella keskuslukkoa käyttäessä, ovat aina yhtä hämmentyneen hauskoja, ja se käytös mitä on moottorille saanut polttoaineensyöttöä “päivittämällä”, nämä on sellaisia juttuja mitä ei ymmärrä jos niitä pitää selittämään alkaa…
En minäkään ymmärrä museokatsastettavia Rättäreitä, en silti ole niiden harrastajia, tai alkuperäisen tavoittelevia julmasti arvostelemassa. Meillä kun onneksi on valitsemisen vapaus edelleen olemassa..!
Minä en aikaisemmin osannut ollenkaan kuvitella haluavani MR-sätkää tai vääränmallista/-merkkistä haluavani. Edelliseen sätkään tuli tehtyä paljonkin “parannuksia”. No parannuksia on nykyisessäkin kulkimessa mutta se ehkä jalostuu enemmän alkuperäiseen suuntaan, silti käyttökulkimena. Ehkä tässä tulee vaan vanhaksi.
Sitten joskus kun on tilaa ja mahdollisuuksia enemmän, haluaisin oikein kunnolla alkuperäisentisöidyn ja vastapainoksi turbo-ruisku-teknohype rättärit. Niin ja sen sähkörättärinkin. Niissä kaikissa on “sitä jotain” omalla tavallaan ja toistensa vastapainoksi.
Juuh kyllähän se perustekniikkainen rättärikin on ihan kiva, mutta tuleepi siihen sätkäilyyn ihan omanlainen lisä hauskuus esim. tuolla turbolla ja ruiskulla 😛 . Ja varsinkin kun oli olevinaan hiukan kiire viime kesänä sinne Ranskaan, kun aikaa menomatkalle oli vain 3 päivää ja matkaa noin 2500 km. Oli sitä ihan mukava pystyä pitämään sitä 110-120 km/h nopeutta motarin ylämäissäkin rekkaa ohitettaessa
. Ja kun ei tuo lisäteho vaikuta juurikaan edes kulutusta kasvattavasti. Ja niitä hiukan jyrkempiäkin teitä tuli jossain kohdin kivuttua ylöspäin ei silloinkaan tuosta lisätehosta ja alaspäin tullessa parennelluista jarruista haittaa ollut.Ja talvisätkässähän tuo turbo olisi mukava lisälämmönlähde 🙂 .
Jossain vaiheessa kiltaelämääni tuli nelkussa kokeiltua mm puolikutosta. Nelkun kone, jossa kutosen yläkerta. Hyvä, mutta ei kestävä. Nykyisin ajan vakio Tiinalla, jossa kutosen kone. Ainoat viat olleet lisälaitteissa kuten radio, lämpömittari ja jotkut hilavitkuttimet.
Olen täysin samaa mieltä Masan ja Veskun kanssa siitä että vakio on kova juttu. Turboja ja muita on varmasti hauska rakennella ja ajaa niillä,- sitä en kiellä, mutta sitten kun laitteet hajoavat jossain niin ei taida Apua – Helpistä olla muuta apua kuin että saattaa saada yöpymisen hoidettua.
Tiinassa hyvä lisälaite, jota olen vuosia menestykkeekkäästi käyttänyt, on 123.Mulla on skannattuna englanilainen lehtileike turbosätkästä, joka paloi. Lähetän, jos joku haluaa luettavakseen (fin2cv-at-saunalahti.fi). Tosin kärvähtämisen saattoi hyvinkin aiheuttaa joku muukin kuin turbo.
Tämä ei ole kannanotto, tuli vain mieleen kuin turboista puhuttiin. Meilläkin on turbo-2cv-projekti ollut jo vuosia standby-vaiheessa. Projekti ei ole minun aloittamani, mutta mielenkiintoista olisi joskus nähdä ja kokea se toiminnassa.
Toiset miettii ja rakentelee tekniikkaa toiset vaan ajelee vakio vehkeillä tarvitsematta mitään sen kummempaa luksusta kun sähköisen pissapojan..
Onhan se tietysti kiva kun omistaa uudemmalla tehokkaalla tekniikalla terästetyn kulkimen ja herättää vauhdikkaalla kulkemisellaan toisten autoilijoiden ihmetyksen..
Mutta niin kuin Henkka sanoi niin tosiaan Apua Helpistä ei sitten ole muuta apua kun löytää yöpymispaikan ja juttuseuraa..
Mutta onkos se varsinainen rättärin idea hämärtymässä… ❓Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Vaan jos oikein musta-valkoisesti tuota alkuperäistä tarinaa lukee, niin sehän suorastaan tarkoittaisi sellaista että kaikki alkujaan Nelkut pitäisi palauttaa Nelkuiksi jos ovat “päivitetty” Kutosiksi jne…
Eikä sitä sähköistä pissapoikaakaan “sallittaisi”, kun sehän on mahdollisesti vikaantuva laite… 😆
On tullut joskus ennenkin tämä todettua, mutta hauskaa on se, että kovasti ovat kaikenlaista rakentelua “vastaan” sellaiset jotka itse ovat aikanaan rakennelleet… 🙄
Kommenttina sitten tuohon etteikö apua löytyisi ahdettuun laitteeseen jos se vikaantuisi matkalla, sitä itse asiassa pohdittiin ennen Ranskan reissua, ja todettiin että mikäli moottori jysähtää niin kaikki oheislaitteet ovat “heitettävissä” toiseen moottoriin sellaisenaan, eli matka voi jatkua samaan tapaan kuin “vakioRättärillä” moottoririkon tapauksessa. Ja kuten koettu on, mikä tahansa ihmisen rakentama rikki mennä voi, ja kaikkeen ei vain varautua pysty…
Eikä tämä nyt niin vakavaa ole, joten, ne herneet nenästä pois. Itseltänikin…
Tuo minun kirjoitus ei ollut mikään kannanotto aiheeseen mitenkään nekatiivisessa mielessä….
Toteamus vain,, sillä todellakaan monenkaan 2cv harrastajan tietotaito eikä koulutus riitä moiseen harrastustason nostoon tekniikka puolella..
Niimpä meikäläisenkin ainoita uudistuksia on vain tosiaan kutosen tekniikka,, sähköinen pissapoika,, 123 sytytys mukaan lukien..
Enkä kehoita ketään siirtymään nelkun koneeseen takaisin,, on se niin epäonnistunut väliinputoaja muuten niin luotettavissa kulkimissa…
Eikä tämä kirjoitus mitenkään koske museo rättäreitä,, ne on asia sitten erikseen,, niitäkin täytyy vaalia.. 😀Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Moro !!
Taas palaa mieleeni killan protokolla ja siinä kohta, jossa velvoitetaan kiltalaisia ” 2cv:tä käyttämään ja siitä kaiken ilon irtiottamaan”. Mielestäni kaikenkaikkiaan hieno, ovela ja kauaskantoinen protolla antaa moneen peruskysymykseen vastauksen.
Olen rakennellut, kokeillut, rikkonut, katunut, palannut takaisin alkuperäiseen, rakentanut taas “paremmaksi” ja ja taas palannut alkuperäiseen tai mielestäni löytänyt minulle sopivan kombinaation, kunnes taas keksin jotain parempaa tai palaan alkuperäiseen.
Mutta kaikki tämä on antanut minulle valtavan paljon ja niinhän harrastuksen pitääkin, joku sanoi että hyvän harrastuksen merkki on että ” kaikki ylimäärainen raha ja aika kuluu siihen”.
Itse luen mielenkiinnolla rakentelujuttuja (Jasu, AK,MikaV + muut) ja osin olen kateellinen mitä kaikkea pojat jaksaa ja saa aikaan, kun itse tunnun nyhräävän Zeus-paku-projektini kanssa aina vain peltihommissa. Toisaalta kuolaan alkuperäisen -57 mallin vieressä tuntien syvää liikutusta alkuperäisyydestä ja samanikäisyydestä.
Mielestäni yksi killan vahvuus on nimenomaan harrastuksen laaja kirjo, joka antaa tilaa jokaiselle makunsa mukaan.
Ei muuta kuin ” 2cv:tä käyttämään ja siitä kaiken ilon irtiottamaan”
8)
LasseMinä en ikinä tuomitse ketään rakentajaa, se on mahtava juttu jos joku osaa. Jasuun uskon että vaikka hällä vehe poikisi tienpuoleen, niin taatusti saisi sen kuntoon. Mutta luulen että minusta on jo aika ajanut ohi, siksi taidan nauttia vain matelu vauhdista ja katella kirkontorneja. (Ehkä pikkasen liiottelen, mutta kai voisin…). Mikaveen projekti oli hieno, kohan jättäisi sen valituksen pois, niin kyllä kelpaa vaikka mihin. Olisin itse halunnut ostaa sen -56 sätkän, mutta butjetti ei anna semmoseen myötä, joten kuolaan sitten kun sen. Ajellaan kuka milläkin, ja morjestellaan nähdessä.
Ei ollut tämä aloitustekstini mitenkään tarkoitettu rakenteluvastaiseksi. Rakentelu on osa tätä monipuolista harrastusta ja näin pitää ollakin. Näin myös kalustokanta pysyy runsaslukiusena ja moni raadoista raadoinkin tulee elvytettyä ajokuntoon. Enkä ole myöskään huolissani, siitä etteikö myös alkuperäiskuntoisia kulkimia säilyisi ihan riittävästi. Rakentelujuttuja on mukava lukea niin täältä foorumilta kuin Nyytisistäkin.
On mukava huomata, että on muitakin pitkän linjan harrastelijoita, jotka ovat samoilla ajatuslinjoilla kanssani. Varsinkin tuo Lassen teksti sen selkeästi kertoo.
Lyhyesti sanottuna. Kun ei enää oikein jaksa innostua rakentelusta ja sätkän kunnossapidon suhteenkin haluaa päästä helpolla, niin sitä arvostaa entistä enemmän alkuperäisyyttä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.