Ajokauden avajaiset

Otin hemmetin pitkänä perjantaina tuon allekirjoitukseni vanhemman osapuolen ajoon ja laitoin talviajokin telakalle. Kovasti olen taas naatiskellut tästä virallisesta kevään merkistä ja pyöritellyt nurkka-ajoa parisen päivää tässä talvisäilytyspaikan nurkissa. Tänään lähdin ilta-ajelulle ihan jo tavaksi muodostuneella tyylillä ja yllätin itseni keskellä ei mitään ja vieläpä varsin yllättävällä tavalla:

Näkymä välittömästi jyrkän mäennyppylän jälkeen:

Eikö, ei näytä pahalta? Keväinen hiekkatie ja jotain sulaa länttiä?

Katsotaanpa lähempää sitä tummaa länttiä:

Jep, ihanaa leijonat ihanaa, joku nuppi rivuuttanut ylämäessä. Ei vieläkään näytä sinänsä pahalta, mutta laitetaanpa kenkää koloon antamaan mittasuhteita:

Strategisesti syvyyttä kengän verran ja sopivaa pystyseinää juuri menosuunnassa. Renkaan kun asettaa juuri tuohon kohtaan niin siitä kuuluu iso TUMPS!!

Vauhtia oli valehtelematta alle 40km/h, koska köröttelin lumista tietä kesänakeilla. Matka jatkui nippa nappa ensimmäisen kuvan mäenpäälle aukeampaan kohtaan, mutta ratti tuntui niin hullulta, että oli pakko pysähtyä tarkastamaan tilannetta.

Ensimmäinen reaktio oli, että “noni, nyt on ollut kunnon kolaus, kun geesumallinen pölykapselikin on lentänyt tangentin suuntaan”. Katsoin vannetta; “joo pienehkö lommo on muodostunut”. Rengas kuitenkin osoittaa oikeaan suuntaan. Takaisin kabiiniin ja pieni liikautus eteenpäin samalla kääntäen; “ei helvetti, eihän tämä mene yhtään sinne minne pitäisi!”. Uudestaan ulos ja sitten olikin jo rengas erikoisessa kulmassa. Kovin löysästi kääntyili käsin. Raidetanko oli revennyt tukivarresta irti!

Okei, kännykässä nippanappa kenttää ja akkuakin vähänlaisesti. Soitto lähimmälle Kiltalaiselle, eli tässä tapauksessa faijalle. Ei vastausta. Sitten viestiä broidille, että olen siellä ja siellä, raidetanko repesi tukivarresta, ilmoita faijalle tiedot, jos multa loppuu akku, ettekä saa enää yhteyttä. Aurinkokin oli kovasti ehtoopuolella, juuri ja juuri näkyi metsän rajan takaa. Ei taskulamppua, eikä kännykän laturia. Muutama auto meni ohi, mutta niistä ei ollut juuri henkistä tukea enempää apua. Mainittakoon nyt vielä, että lähin kylä oli 5km päässä.

Tässä vaiheessa ajattelin, etten selviä pois ilman traileria tai dollya… Ei vastausta viesteihin… Laskeva aurinko motivoi nopeisiin liikkeisiin ja nappasin pyörän irti. Hämmästys oli suuri, koska olin aivan varma, että raidetangon pultit ovat katkenneet ja tyngät ovat tukivarren sisässä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan pulttien kierteet olivat pettäneet ja pultit nousseet raidetangon mukana ylös. Päissä Citikan logot, eli ei mitään omaa tuotantoa. Nyt heräsi jo lintumainen toivo, eli kenties tulen toimeen omin nokkineen. Peräkontissa on nimittäin aina ollut mukana sekalainen satsi pultteja ja tietysti työkalut. Ja kas, kolme kpl:ta M7 pultteja ja pari mutteria.

Ei muuta kuin kokeilemaan onnea, josko jonkinlaiset kierteet saisi vielä pitämään:

Ja sinnehän ne vaivoin upposivat! Kaksi M7 olivat niin pitkiä, että jätin niihin mutterit pultinkannan lähistölle. Tämä kannatti, sillä pultit pohjasivat ja sen jälkeen muttereilla kiristin raidetangon pään haluttuun kireyteen. Kamat kasaan ja rengas paikoilleen, valaistuksen puolesta se olikin kultainen hetki. Juuri kun lähdin ajamaan, faija soitti ja kertoi olleensa saunassa 😆

Tässä vielä tiivistettynä kertomus lähetettyjen tekstiviestien muodossa:

19:45
*Sijainti*, hiekkatie, raidetanko repesi tukivarresta!
19:46
Akku voi loppua, tarvii peräkärryä tai dollya.
20:10
M7 tai M8 kierretapit ja pitkät pultit voi auttaa myös!!
20:20
Taidan selvitä tiinan pulttivarantojen avuin.
20:36
Ja matka jatkuu