2cv AZ 1960 ehostus

Toukokuussa aloitin sitten laajemman remontoinnin. Koko homma lähti konepellistä. Kaikki alumiiniset koristelistat on ruuvattu irti ja pellin hionta voi alkaa. Tarkoituksena on tässä vaiheessa maalata uudelleen vain konepelti, kaikki lokarit, etuovet sekä takaluukku. Muilta osin maalaus jäänee myöhempään ajankohtaan. Tämä siksi, ettei nyt vain pääsisi käymään niin että koko kuljin on kesän yli purettuna ja työn alla parhaaseen retkeily- ja ajeluaikaan. Remontti tehdään sillä mielellä, että yhtään kittiä ei laiteta ja pienet lommot eivät haittaa. Tarkoitus on saada kuljin ajoon kesäkuun alkuun mennessä. Saa nähdä, miten käy. Tänä päivänä kaikki peltiosat on suurin piirtein putsattu ja hiottu siisteiksi pinnoiltaan, joten pian päästäneen maalaamaan. Jotain pientä hiomista toki vielä täytyy tehdä ennen sitä.

Väliaikaiseksi konepelliksi tuli tämä.

Oman pellin putsaamisessa oli työtä kerrakseen. Onneksi paksu pakkelikerros lähti kittilastalla melko helpolla, kun ensin lämmitti hieman kuumailmapuhaltimella. Hämmästyttävän paljon pakkelia oli konepellissä. Paikoitellen 3-5 mm. Ja lommoja löytyi myös.

Lainapellin kanssa sitten ajeltiin vielä muutama päivä.

Lokasuojistakin on tässä jo maalit poistettu. Hitsattavaa löytyi lokarin kaaresta ja parista muustakin kohtaa.

Takana sisälokarit ovat hyvässä kunnossa. Ei ole ruostunut puhki.

Oma takaluukku kaipaa maalausta, joten tuuraajaksi tuli tämä 2cv6:n luukku.

Korvaavat peltiosat muuttavat kulkimen ilmettä hetkellisesti…

Etuovi apukuskin puolelta.

Olemmekin kokeilleet tässä viikolla koritinaa pahimpiin lommoihin. Pari paikkaa olisi vielä tinauksen tarpeessa. Tänään täytyy vielä askarrella peltien parissa. Jospa sitä sitten pian saisi osat maalaukseen.

Nyt kuljin alkaa olla koottuna. Vielä puuttuu mm. etulokarien roiskeläpät ja takapuskuri, jonka otin irti kunnostusta varten. Sisäpuolella olisi vielä jotain pientä maalattavaa ja etuovien oviverhoilujen asennus. Ovipaneelit ovat aivan alkuperäiset ja vanerin määrä on vuosien varrella kosteuden myötä vähentynyt, joten uusien tekeminen lienee tehtävälistalla. Etupenkin runkoa madallettiin viitisen senttiä, jotta tällainen pitkä mies kuin minä, näkisi kunnolla ulos. Koeajolla totesinkin madalluksen tuoneen toivottua parannusta näkymään. Loppuihan se selkä kyyryssä ajaminen. Ajomukavuus koheni huomattavasti. Meteli on edelleen yhtä kova kuin ennenkin, ja kuulosuojaimet päässä ajelin. Konepellin ja rintapellin äänieristys on suunnitteilla.

Tänään kävin vähän ajelulla ensi kertaa maalausremontin jälkeen. Olihan se mukavaa päästä taas oman ajopelin rattiin, kun viime viikon se oli osittain purettuna työn alla. Katto auki, kesä kun on ja säät kohdallaan. Uusi maali kiiltää komeasti auringossa.

Kerronpa tässä vähän tämän projektin kuulumisia. Sitten viime kirjoitukseni on tapahtunut paljon edistymistä, takapakkia ja taas edistymistä. Kesällä 2015 sain takapuskurin laitettua paikalleen. Oikaisin puskuria sen mitä sain vähillä työvälineillä tehtyä, joskin pahin monttu jäi näkyviin. En saanut sitä oiottua, koska puskuri on putkimainen ontelorakenne ja siihen olisi pitänyt varmaan tehdä reikä sisäpuolelle, jotta saisi hakattua lommoa ulospäin. Jäi tekemättä ja muutenkin kunnostan tätä autoa sillä mielellä, että ikä, eletty elämä ja pienet kolhut saavat näkyä. Näyttelyautoa tästä ei minun elinaikana tehdä, vaan se on arkinen käyttöauto. Pienen suoristamisen jälkeen hioin puskurin peltikirkkaaksi ja maalasin Motipin harmaalla akryylipohjamaalilla. Tämä maali jätti hyvän ja kestävän silkkimatan pinnan. Sävy ei ole sama, mitä mm. etupuskurissa ja vanteissa on, mutta tarkoitus on maalata puskuri oikealla sävyllä myöhemmin. Tärkeintä oli saada puskuri kiinni paikalleen.

[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/puskuria_zpsru8y8qke.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/puskuria_zpsru8y8qke.jpg[/IMG][/URL]

Syksyllä 2015 tuli aihetta pieneen remonttiin pellin alla. Moottori oli alkanut pitkin kesää tiputella pieniä öljypisaroita. Öljyhävikki ei ollut suurta, mutta silti halusin ongelman tutkittavan, ettei vain pahenisi. Kävi ilmi, että öljynlauhduttimen vasemman putken juotos oli pettänyt ja sieltä valui öljyä pienenä norona. Jäähdytysropeli heitti öljyä moottorin päälle ja konepellin sisäpuolelle. Tuulilasillekin tuli pitkällä ajalla hieman öljysumua. Isäni kanssa aloimme korjata vuotoa. Ehjää osaa ei löytynyt, ainoa varastoista löytynyt öljynlauhdutin oli pahemmassa kunnossa kuin vanha. Päädyttiin korjaamaan se koneessa alun perin kiinni ollut osa. Isäni juotti putken takaisin kiinni lauhduttimeen ja laitoimme koneen kasaan. Enää ei vuotanut öljyä, ja vanhat öljyroiskeet siivottiin pois niin hyvin kuin saatiin.

[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/remonttiataas_zpsukdqga52.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/remonttiataas_zpsukdqga52.jpg[/IMG][/URL]

Talvella 2015 tehtiin kaksi tekniikkaan liittyvää korjaustyörupeamaa. Katsastusaika läheni Joulukuussa, ja valomysteeri oli ratkaistava ennen konttorille menoa. Taustalla oli keväällä 2015 sattunut pieni oikosulku konetilassa, missä kahden valojohdon eristeet olivat vaurioituneet. Johdot ottivat oikosulkua öljykorkista. Tuolloin havahduin valokatkaisijasta nousevaan savuun, ja väänsin välittömästi valot pois päältä ja virrat pois virtalukosta. Tutkimukset paljastivat, että oikosulku oli käräyttänyt valojohtoja reilusti yli metrin matkalta yhteensä. Toinen oikosulusta kärsinyt johto oli palanut tai katkennut poikki. Valokatkaisijan sisältä yksi sellainen kosketin/kieli oli taipunut ja tummunut. Korjaustoimenpiteinä vaihdoin itse tarvittavalta pituudelta uutta johtoa, väänsin sen taipuneen kielen oikeaan asentoon ja valot näyttivät toimivan. Oli kesä, joten tarvitsin vain lähivaloja ajossa. Pian kävi ilmi, etteivät kauko- ja parkkivalot toimineet ollenkaan. Siitä päästäänkin talven valoremonttiin.

Joulukuussa 2015 aloimme setäni kanssa tutkia ongelmaa. Olin vaihtanut valokatkaisijan kuluneen sisusosan, sen mikä on valoviiksessä kiinni, ehjään vastaavaan osaan. Sekään ei auttanut. Mittailimme johtoja ja etsimme sieltä syytä valojen toimimattomuuteen. Sitten setäni keksi, että entä jos vaihtaisimme valokatkaisijan pohjankin, koska oikosulku oli saattanut vauroittaa sitä. Vaihdoimme katkaisijan pohjan käytettyyn varaosaan, joka oli parempikuntoisen näköinen jo ulkoisestikin. Yllättäen valot toimivat sen jälkeen täydellisesti. Vika oli kuin olikin valokatkaisijan pohjassa. Tyytyväisenä päätin viedä autoni katsastettavaksi.

Konttorilla meni muuten hyvin, mutta jarruista tuli sanomista. Kuskin puolen takajarru ei toiminut ollenkaan. Lisäksi käsijarrukahva oli liian jäykkä. Ajoin takaisin kotiin, ja aloimme isäni kanssa tutkia jarruja. Jarru vaikutti ehjältä, ja laitoimme sen takaisin kasaan. Voitelin käsijarrukahvan liukupinnan ja sehän liikkui sen jälkeen kuin rasvattu. Ei kun takaisin konttorille ja uusi yritys. Vieläkään ei onnistanut. Menimme takaisin kotitalolle ja isä teki perusteellisen jarruremontin. Kengät irti ja vaihtoon, tarkka paikkojen puhdistaminen ja herkistely. Toisen puolenkin takajarrussa ilmeni ongelmia jarrujen koettelussa pihamaalla, ja sekin piti avata ja korjata. Sieltäpä olikin jarrujenkien vetojousi poikki ja palasina. Isä vaihtoi ehjän tilalle ja jarrut saivat silläkin puolella perusteellisen huollon osakseen. Kolmannella kerralla onnisti, ja katsastusmies kehui onnistunutta remottiamme. Oli huojentavaa kaiken sen remppaamisen jälkeen saada taas vuosi ajoaikaa ja kiva lähteä konttorilta kehujen kera kohti kotia.

Kuva jarrumittauksen tuloksista kolmannelta katsastusyritykseltä joulukuussa 2015.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/jarrumittaus_zpsqqbeqzc1.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/jarrumittaus_zpsqqbeqzc1.jpg[/IMG][/URL]

Aikaa on kulunut reilusti viime kirjoituksesta, joten teen tässä pienen yhteenvedon viimeisen puolen vuoden ajalla tapahtuneista kunnostus- ja korjaustöistä.

Öljynjäähdytin alkoi taas vuotaa ja se vaihdettiin keväällä 2016 käytettyyn osaan, mutta viikon ajamisen jälkeen ilmeni jälleen vuoto. Öljynjäähdyttimet ovat minulla vuotaneet aina kupariputken ja varsinaisen jäähdytinosan liitoksesta. Niin tälläkin kertaa. Vuotava putki oli päinvastainen kuin se, joka vuoti viimeksi olleessa öljynjäähdyttimessä. Putken liitoksen juottaminen ei onnistunut rajallisten välineiden johdosta. Lisäksi kaikki öljy pitäisi jollain ilveellä saada ensin ulos jäähdyttimestä ennen kuin voidaan kuvitella juottavansa siihen putkia kiinni. Laitoin sitten kumiletkun korvaamaan öljynjäähdytintä, jotta pääsen ajamaan. Ehjää öljynjäähdytintä ei enää omasta takaa ollut, joten tilasin Franzoselta uuden. Osa tulikin aikanaan perille, mutta en ole vieläkään saanut sitä vaihdetuksi. Kumiletku on toiminut hyvin, vaikka alussa kuulin kommentteja mahdollisista lämpöongelmista koneen kanssa ilman öljynjäähdytintä. Niin vain sujui Joensuun vappuajelu ilman moottorin ylikuumenemista. Myös Hellurallin, Vanhustapaamisen ja Karjalan Koukeroiden reissuilla kone toimi hyvin eikä ylikuumenemisen oireita esiintynyt. Liekö sitten vaikuttanut asiaan, että minulla on 2cv6:sen jäähdytysropeli tuossa, kun 12V laturi tarvitsi sellaisen jossa on tuo hihnapyörä. Onhan siinä enemmän lapoja kuin 12hp koneen alkuperäisessä 6-lapaisessa peltiropelissa.

Vaihteistoöljyt vaihdettiin kesällä 2016. Vanhaa öljyä ei ollut paljoa jäljellä ja se oli pikimustaa. Yksi hammaspyörän hammas löytyi öljyropun magneetista. Uusi vaihteistoöljy on monien suosittelema Redline MT 90. Tämän uuden öljyn kanssa tosin ilmeni vaihteiston toiminnan kanssa pieniä ongelmia. Juuri liikkeelle lähdettyä vaihteet siirtyvät pehmeästi, mutta lämmettyään vaihteet rasahtavat ikävästi ja tuntuvat menevän huonosti päälle. Kaksoispoljentaa ja välikaasua käyttelin aluksi, mutta etenkään kakkoselta kolmoselle siirrettäessä ei kaksoispoljentakaan tuntunut auttavan. Neloselta kolmoselle vedettäessä vaihdekeppi tuntuu jäykältä ja siksi rasahtaa lähes joka kerralla kun on vaikea siirtää vaihde tarpeeksi rauhallisesti. Aiomme kokeilla toiden tyyppistä vaihteistoöljyä tähän laatikkoon. Ehkä tällainen ikivanha vaihteisto vaatii toimiakseen hieman toisenlaista voiteluainetta.

Kesäinen maisemaretki kotini lähiseuduilla päättyi pikaiseen jousituksen madaltumiseen. Kuskin puolen jousivarvan tapin reikä tukivarresta aukesi ja perä putosi siinä samalla hetkellä alas. Pääsimme kotiin varovasti ajamalla ja isäni korjasi vaurion hitsaamalla eräästä vanhasta tukivarresta korjauspalan. Korvaava tappi ja sokat piti myös etsiä, sillä vanhat osat ovat yhä siellä maastossa jossain.

Kuvassa vauriopaikka.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/SAM_3605_zpsyq4suztg.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/SAM_3605_zpsyq4suztg.jpg[/IMG][/URL]
Tässä sama korjattuna.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/tukivarsi_zpswmhac1l3.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/tukivarsi_zpswmhac1l3.jpg[/IMG][/URL]

Myös kuskin puolimmaisen jousipöntön kiinnitys oli hajalla, joskin vika ei haitannut ajamista. Päätimme kumminkin korjata sen. Auto nostettiin trukilla ilmaan. Isä hitsasi jousipöntön ripustukseen teräslevystä tehdyn tuen, joka tukee jousipöntön kiinnityskohtaa sen alapuolelta. Sen tyyppinen tuki kuulemma on uudemmissa malleissa jo valmiina. Alkuperäistä kiinnitysratkaisua korjattiin myös. Jousitusta säädettiin hiukan ja samalla auton ollessa ilmaan nostettuna suihkutimme kotelosuoja-ainetta alustaan. Pääosin alusta näytti ihan hyvältä, pahempia ruostevaurioita ei ollut nähtävissä. Perusteellinen ruostesuojaus olisi kyllä paikallaan. Ennaltaehkäisy vähentää tulevien korjaustöiden määrää.

Kaiken kaikkiaan tämä “liikkuva projekti” on toiminut hyvin. Monta mukavaa ja hienoa matkaa olen tehnyt tämän auton kanssa. Tämän kesän suurimpia tien päällä tapahtuneita pulmia oli Vanhustapaamisen paluumatkalla takarenkaan puhkeaminen Heinävedellä ja se mainitsemani maisemaretkellä tapahtunut tukivarsiongelma. Renkaan vaihto sinällään ei ole iso juttu, mutta tärkeä homma sekin matkan jatkumisen kannalta. Onneksi oli tunkki ja varapyörä ym. tykötarpeet mukana. Olen todella tyytyväinen, että se jousivarvan kiinnitys tukivarressa ei pettänyt tuolla Keski-Suomen-matkalla vaan vasta “kotona”.