Turvallisuus kotimaan matkailussa yleensä on erinomainen, ehkäpä saaristossa siitäkin vielä parempi.
Rekka-autot eivät aja ihmisjoukkoihin, eikä pommit pauku. Sen sijaan saaristolaiset ovat tervejärkisiä ja toisistaan huolehtivia, joten inhimillisyys on läsnä – apua ja neuvoja saa jokaiselta tarpeen mukaan. Täällä ollaan ihmisiä ihmiselle, edes älypuhelimet eivät ole vieneet avoimuutta tai huomioimista pois.
Saaristo on merellinen, kaunis, uniikki ja sydämeen käyvä, mutta luonnonläheisyys on aina myös haaste. Luonnonläheisyys on käsinkosketeltavaa, mutta on syytä muistaa, että saariston luonto ei ole rakennettu huvipuisto – vaan aivan oikea, pitkälti koskematon, villi, upea ja kesyttämätön.
Myrskyssä ja sumussa vene on parempi jättää rantaan, jäät voivat pettää (lue paikallisen Finnemannin Patrikin selviytymistarina tunnin hengettömyydestä ja jäistä), käärmeet voi purra, kauriit syövät istutukset, söpön hiiren tai varomattoman linnunpojan nappaa merikotka, punkki voi ryömiä iholle heinikosta, hirvi juosta sienipaikan yli tai jopa uida vastaan.
Luonto kärsii ihmisen huolimattomuudesta. Aallonmuodostus veneistä syö merenpohjaa ja rantoja, joten nopeusrajoituksia aroille tai runsaasti liikennöidyille alueille on lisätty. Käärmeet pitävät luonnon tasapainoa yllä, mutta joutuu tapetuksi pelkojen vuoksi. Kauriit jäävät jatkuvasti autojen alle. Meri saastuu monista syistä.
Kunnioita siis luontoa sen itsensä vuoksi, jotta maailman kaunein saaristo pysyy autenttisena, terveenä ja voimme kaikki elää sulassa sovussa, nauttien tuosta ihmeellisestä ja karusta, elintärkeästä saariston luonnosta.
Teksti: Anne Teijula
PS. Anne on kirjoittanut ja koonnut Korppoon pienen matkaoppaan. Tilaa omasi osoitteesta https://www.visitkorppoo.com