Mitä nämä ihmiset tekevät? Mitä heillä on mielessään? Tässä näet ison, tuoksuvan, rapean leivän, vastaleivotun, jauhoilla viimeistellyn. Omistajansa käsissä siitä on kehittymässä jotain aivan muuta. Sitä muotoillaan, koverretaan, trimmataan tavoitteena kai Tuhkimon Kurpitsavaunut… Tässä taas nuori nainen neuloo syvällä tuolissaan istuen. Mistä muotilehdestä hän onkaan mahtanut löytää tuon mielenkiintoisen mallin, jota hän on tekemässä? Yksi nurin, kaksi oikein, puikot heiluvat vikkelästi … Juustolaatikko, miksi se pitää muotoilla uudelleen ja mitä siitä on tulossa? Kameran on joku purkanut pieniin osiin – millainen muodonmuutos sitä mahtaa odottaa? Ja mikä ihme on saanut nämä kansalaiset työpäivän jälkeen tarttumaan moiseen puuhasteluun? Tekemistä ainakin näyttää riittävän: jotkut säätelevät todella monimutkaisia mekanismeja, toiset taas asentelevat kuulia ja solmivat kierteitä, kokoavat, sovittavat ja liittävät osia yhteen, purkavat ja taas kokoavat.
Eipä taida olla mitään, mitä ei olisi saatu jollain tapaa tarttumaan, taipumaan, leikkauttumaan, kirjailtua, lainehtimaan, porattua, koukistumaan, sahattua, hapettumaan, ommeltua, viilattua, värjättyä, pussitettua, kalibroitua, porattua, vaivattua, koverrettua, vahvistettua, tulostettua, laitettua mutkalle, maalattua, muotoiltua, pidennettyä, nostettua, veistettyä, tärkättyä, virkattua, ommeltua, solmittua, rakennettua, tiirikoitua, hitsattua, katkaistua, käpristettyä, tuplattua, liimautumaan yhteen, leimattua, soikennettua, kierteytettyä, juotettua, vatkattua, höylättyä, mallintumaan, luonnosteltua, teroitettua, taipumaan muottiin, tuhottua, etsattua, kiinnitettyä, tuulemaan, siivutettua, lajiteltua, paikattua, oikaistua, päällystettyä, naulattua, taltattua, rei’itettyä, merkattua, pyöristettyä, aarporattua, pengerrettyä, pujotettua, hahmoteltua, mitattua, liitettyä, silitettyä, typistettyä, viillettyä, paikattua, supistettua, napitettua, ruuvattua, halkaistua, nivellettyä, aukotettua, nidottua, leikattua, parsittua, ositettua, ja taas nidottua, harsittua, jaettua, liitettyä, monin tavoin työstettyä…
Kananmunat, postimerkit, karkaistu teräs, tupakan tumpit, villan tai pellavan säikeet, pahvi, hyytelö, kipsi, oksat, nuotit, alumiini, sikarivyötteet, haarukat, lasi, kukat, pasta, housun napit, ongenkoukut, sinitarra, maantieteelliset kartat, puun kuori, kankaat, sanomalehtipaperi, nastat, säilyketölkit, terrakotta, ruoho, suklaa, pelikortit, vanhat kengät, tennismailat, olutpidikkeet, vohvelimuotit, säästöpossu, lintuhäkit, pullot, purukumi, kuolleet lehdet, liivate, hedelmät, kivet, tulitikut, jouset, valokuvausfilmikasetti, silkki, leivän sisus, shakkipeli, juuret, vahakangas, paristot, keilapeli, kalan nahka, kolikot, simpukan kuoret, harjat, keksit, voikimpale, soittokellot, perhoset, lippikset, tulpat, pyyhekumit, biljardipallot, romumetalli, sammal, avaimet, naulat, hohtimet, paperimassa, sokeri, kastelukannu, helmet, vihannekset, kumi, koirankarva, hanhen höyhenet, pesusienet, seinävaatteet, silmälasit, kupari, nahka, kirjat, kastikepannut, keramiikka, muistilaput, kynttilät, pillerit, kynät, sementti, matot, peilit, liidut, nylon … siinäpä outoa luettelo materiaaleja, joiden oli määrä päätyä minkä lie miniatyyri Baabelin Tornin rakentamiseen tai sitten kyseessä täytyi olla joku muu monimutkainen rakennelma? Kaikki oli paljain silmin nähtävissä, levällään, käsin kosketeltavissa…
Sinäkin olet tainnut joskus olla tuo pikkulapsi, joka nenä kiinni näyteikkunassa ihasteli kaupan lelutarjontaa joulun alla. Miten houkutteleva valikoima tavaroita! Ne kaikki voisivat olla sinun. Ja kuitenkin, jos sinua olisi pyydetty valitsemaan lelujen joukosta vain yksi, se kaikkein rakkain, sinä – silmät apposen auki, hymy huulilla ja nenä – jos mahdollista – vieläkin tiukemmin kiinni jäisessä ikkunassa – olisit joutunut ehkä toteamaan, että valinta on ihan mahdotonta. Kaikki tai ei mitään?
Tästä näyttelystä haluttiin tehdä sellainen, että se vastaa tuon pikkulapsen kokemusta näyteikkunan äärellä. Kallisarvoisia tai vähän lapsellisia esineitä, jotka ovat syntyneet jossain mielen tallelokeroissa ja kuin ihmeen kaupalla materialisoituneet; hauraat, kauniit, ainutlaatuiset. Ja tässä ne nyt olivat, järjesteltynä vähän korkeamman luokituksen mukaan, mikä – sen lisäksi ettei siinä ollut mitään arkipäivän logiikkaa – muistutti meitä hiukan kiinalaisesta tietokirjasta, joka taas mainitaan eräässä etelä-amerikkalaisen kirjailijan, Borgesin, kirjassa ja jonka kategorioilla ei ole mitään tekemistä totuttujen kielellisten tai ajatusmaailman yhteyksien kanssa. Nämä esineet oli jaettu seuraaviin osastoihin: a) ne, joista lähtee kova ääni, b) punaiset ja keltaiset, c) ne, mitkä voi syödä, d) ne, mitkä on tehty puusta, e) ne, mitkä jollain tavalla liittyvä valokuvaukseen f) ne, mitkä hauskuttavat meitä, g) ne, millä on eläimen pää, h) ne, mitkä liikkuvat i) ne, mitkä ovat pehmeitä koskettaa. jne. Voisimme jatkaa ikuisuuden – tai ainakin melkein – tätä ei niin aristotelesläistä luokitusta, joka ei sen enempää kuin mikään muukaan, pysty koskaan kuluttamaan esinettä – useita esineitä – loppuun tai kadottamaan niiden viehätystä.
Kyseessä siis oli kilpailu, jonka järjesti Citroën jälleenmyyjä Baselissa ja Zürichissä, Sclotterbeck yhtiö. Osanottajan takoituksena oli rakentaa 2CV pienoismalli valitsemastaan materiaalista ja tämän materiaalin täytyi liittyä hänen lempi harrastukseensa. Heille annettiin aikaa yksi kuukausi toteuttaa pienoismalli. Paras työ tottakai palkittaisiin – vastineeksi pienoismallista voittaja saisi upouuden, luonnollista kokoa olevan 2CV:n. Kilpailuun odotettiin noin sataa työtä vaan toisin kävi – suosio oli niin huikea, että töitä saatiinkin 1000. Tuhat pientä mestariteosta, huumoria ja taitoa yllin kyllin. Tuhat rakkaudella ja huolellisesti rakennettua 2CV:tä, yksityiskohta, joka veti vertoja monelle Sveitsin aikaisemmalle saavutukselle. Tuhannen 2CV:n joukosta löytyi lapsenomainen tai tieteellinen, karkea tai hienostunut, loistava tai koominen – ja joka kerta sympaattinen yksilö, mikä osoitti, että 2CV ja fantasia ovat oikein hyvä yhdistelmä. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka soittorasian tai lintuhäkin, joka on 2CV:n muotoinen.Tai mikroskoopin, johon katsomalla paljastuu kahden hevosen kahden jouhen välistä 2CV – 1/19000 mittasuhteella tehty auto, joka on kaksi kertaa paksumpi, kuin pitkä! Tai ihan yksinkertainen kivi (vierivä kivi …) joka esittää esihistoriallista 2CV:tä.
Hämmentyneinä toimitettujen kilpailutöiden lukumäärästä ja laadusta tuomaristo harkitsi pitkään ja hartaasti. Ensimmäisen palkinnon Baselissa voitti rouva Trudi Gebhart. Hänen rakkain harrastuksensa oli puutarhanhoito, minkä vuoksi hänen 2CV:nsä oli luotu yrteistä, kukista, varsista, lehdistä, ritilästä sekä erilaisista välineistä, kuten kastelukannun sihdit, jotka hoitivat ajovalojen virkaa. Zürichissä ensimmäisen palkinnon voitti herra Georges Urffer. Hänen keittiöharrastuksensa innoitti hänet valmistamaan 2CV käyttäen ruokailuvälineitä ja keittiötarvikkeita, kuten munaleikkuri, joka toimi etusäleikkönä, tölkinavaaja, jolla voidaan avata katto, leikkuulauta toimi runkona ja lisäksi tarvittiin lusikoita, haarukoita, raastimia, lavoja jne. kaiken kaikkiaan 30 Sveitsin Frangin arvosta, minkä rouva Urffer halusi korvaukseksi miehensä käyttämistä välineistä.
Jos joku vielä ihmettelee tällaisen kilpailun suosiota, se voidaan helposti selittää sillä, että kilpailu keskittyi 2CV :hen. Suoraviivaisuus ja miellyttävät ominaisuudet, jotka erottavat tämän auton kilpailijoistaan, ennustivat, että se tulee voittamaan miellyttävien ihmisten äänet, tarpeeksi suoria itsekin ollen samalla intohimoisia valitsemansa harrastuksen parissa. Jotain merkitystä täytyy olla sillä, että kaikkialla maailmassa 2CV on saanut paljon lempinimiä tai nimetään samoin kuin lemmikit. Hollannissa auto tunnetaan pienenä ankkana ja tavallisissa myynti-ilmoituksissakin käytettyjen autojen kohdalta löytyy oma osionsa pienten ankkojen myyntiin tai ostamiseen. Yhdysvalloissa se tunnetaan ”sinisten farkkujen autona”, Ruotsissa on käytössä nimi Lille Citran, Jugoslaviassa Spatscek, Madagaskarissa ”Mafibe”, Kongossa ”Likelele” ja niin edelleen. Kaikkialla sitä pidetään perheenjäsenenä, se noutaa, se kantaa ja uhmaa mitä vain, missä vain, milloin tahansa.
Käännös: Eija Lampila
Perhaps you recognize yourself when young in this child gazing, fascinated, into the window of a toyshop at Christmastime. What a tempting array of merchandise! If asked to make a choice, you probably found it all but impossible to do so; it was quite literally a case of embarras du choix. The fascination lay precisely in the accumulation of such a vast range of items, and to select any one of them was an unthinkably difficult task.
And here it is, reconstituted, this windowful of things to gladden the heart of the young and the not-so-young; a glorious, confused medley arranged in no sort of logical orderone is reminded of the Chinese encyclopedia referred to by the South American writer Borges, in which the entries are classified not in the usual way, but in terms of things which, for instance: a) make a noise, b) are red and yellow, c) are edible, d) are made of wood, e) are connected with photography, f) are entertaining, g) have an animal’s head, h) move, i) are soft to the touch… etc, etc. This non-Aristotelian classification could be extended ad infinitum without either its content, or its charm, being exhausted.
Eggs, postage stamps, tempered steel, cigarette ends, shreds of wool or yarn, cardboard,jelly, plaster, twigs, sheet music, aluminium, cigar bands,forks, glass, flowers, pasta, trouser buttons, fish-hooks, sticking plaster, maps, tree bark, textile fabrics, newsprint, pins, cans, terra cotta, grass, chocolate, playing cards, old boots, tennis raquets, beer mcits, waffie-irons, bookmarks, bird-cages, bottles, chewing-gum, dead leaves, gelatine,fruit, stones, matches, springs, roll film, silk, bread, chess sets, roots, oilcloth, torch batteries, skittles, fish scales, coins, snail shells, brushes, biscuits, pats of butter, hand bells, butterflies, corks, erasers, billiard balls, scrap iron, moss, keys, nails, pincers, papier mache, sugar, watering cans, pearls, vegetables, rubber, dog hairs, goose feathers, sponges, tapestries, spectacles, copper, leather, books, saucepans, ceramic, adhesive paper, candles, pills, pencils, cement, carpets, mirrors, chalks, nylon … a weird list of items, destined for the construction of what miniature Tower of Babel, for what kind of complex conjuring trick? lt’s all there, on display, clearly visible and tangible.
What are these people up to? This large loaf of freshly-baked bread is undergoing a strange transformation at the hands of its owner; being moulded, carved, shaped … and this young woman knitting in an armchair- in what fashion magazine did she find the model for the curious creation she is working on? One puri, two plain, click, click go the needles… What has happened to that cheese box? Why has that camera been taken apart? In what febrile activity are these good citizens engaged as soon as their day’s work is done? Some of them are adjusting complicated mechanisms, others kneading balls and twisting spirals, fitting things together, taking things apart, sticking, folding, cutting, embroidering, bending, sawing, filing, colouring, drilling, gauging, hammering, emptying, strengthening, tracing, painting, stretching, assembling, carving, weighting, sewing, bolting, buckling, crocheting, welding, sharpening, frilling, lining, tapping, brazing, screw-cutting, planing, modelling, drawing, threading, moulding, shaving, engraving, pinning, blowing, thinning, sorting, patching, shortening, nailing, chiselling, marking, rounding, grinding, tearing, rolling, riveting, roughing, measuring, connecting, flattening, nicking, but toning, shaving, screwing, splitting,jointing, stapling, shaping, wiring …
It was a contest organized by the Citroen Agent in Basel and Zurich, the firm of Schlotterbeck. Entrants had to build a model of a 2 CV in the material of their choice, provided that the material chosen was evocative of their favourite hobby. The time allowed was one month, and the prize was a real, brand new 2 CV. To say that the contest was a success would be an understatement; it was a triumph! A hundred or so entries were expected, but the actual number was a thousand. A thousand little masterpieces of craftsmanship, in the true Swiss tradition, each with its own charm, ranging from such original ideas as a music box and a cage with a live parrot inside to a microscope revealing “a 2 CV between two hairs taken from two horses” -a l / 19,000 scale model between two tiny lengths of horsehair. Then there was a “stone age” 2 CV carved out of a pebble. Faced with the quantity and the quality of all these entries, the judges had to deliberate for a long time before coming to a decision.
The first prize among Basel entrants went to Mrs. Trudi Gebhart, whose hobby is gardening. Her 2 CV was made of grass, flowers, leaves, wire netting, and various gardening implements, including two watering- can roses which served as headlamps. The first prize in Zurich was awarded to Mr. Georges Urjfer. His hobby is cooking and his 2 CV comprised twenty culinary utensils, including an egg slicer radiator grill, a tin opener for rolling back the roof, a chopping board for the chassis, and various spoons, forks, graters, etc., the whole costing 30 Swiss Francs-an amount which Mrs. Urffer demanded of her husband to replace the missing items in her kitchen!
If one really considers the question, the success of a contest of this sort is explained by the fact that it centred on the 2 CV. The straightforward and pleasant characteristics which distinguish this car among ali its peers foreordained it to win the votes of pleasant people, straightforward enough themselves to be passionately attached to the hobby of their choice. It is no mere accident that, throughout the world, the 2 CV should be known by endearing names such as are given to household pets. !n Holland, it has been dubbed “the little duck ”, and it is quite usual to see, in the Amsterdam papers’ classified advertisement for second-hand cars, ojfers of sale or purchase of ” little ducks “. In the USA, it is known as the ” blue jeans car ” ; in Sweden, as the “Lille Citran “. The Yugo-Slavs dub it “Spatscek “, the Malgasy “Mafibe “, the Congolese ” Likelele “, and so on. Everywhere it is considered as a member of the family, it will pick up, carry and stand up to anything, anywhere, at any time.
Ces gens, que font-ils? A quoi s’occupentils? Voici un gros pain, odorant et craquant, tout poudre de farine; il se prend pour la Citrouille de Cendrillon et sous les doigts de son proprietaire subit un etrange avatar : creuse, taille, rogne, profile … Cette jeune femme qui tricote au fond de son fauteuil, dans quelle revue de mode a-t-elle trouve le modele de ce curieux Jacquart : une maille a l’envers, une maille a l’endroit, les aiguilles prestes prennent leur virage … Cette boite de fromage, pourquoi la defigurer? Cet appareil photographique demonte, quelle etrange metempsychose le fera renaitre transforme? Quelle est cette activite fébrile qui, le soir a la veillee, s’empare des habitants des vallees? Certains ajustent d ‘incroyables rouages, d’autres agglomerent des boules et nouent des spirales, celui-ci collationne des petales, celui-la assemble des eclats, ceux-ci repartissent des miettes …
Il n’est rien qu’on n’ait reussi a coller, plier, decouper, broder, onduler, percer, courber, scier, oxyder, suturer, limer, colorer, ensacher, calibrer, forer, petrir, evider, renforcer, tracer, couder, peindre, former, allonger, monter, sculpter, empeser, cheviller, coudre, boucler, construire, crocheter, souder, tailler, friser, doubler, agglutiner, tamponner, ovaliser, tarauder, braser, petrir, raboter, modeler, dessiner, effiler, mouler, raser, graver, epingler, souffler, emincer, trier, rapiecer, raccourcir, plaquer, clouer, ciseler, piquer, marquer, arrondir, rectifier, dechirer, rouler, aleser, river, enfiler, ebaucher, mesurer, lier, aplanir, tronquer, entailler, rapiecer, rogner, boutonner, visser, fendre, jointoyer, ajourer, agrafer, cisailler, repriser, fractionner, agrafer, faufiler, debiter, attacher, façonner…
œufs de poule, timbres postes, acier trempe, megots, brins de laine ou de Iin, carton, gelee, plâtre, brindilles, papier a musique, aluminium, bagues de cigares, fourchettes, verre, fleurs, pâtes alimentaires, boutons de culotte, hameçons, albuplast, cartes geographiques, ecorces, etoffes, papier journal, epingles, boite de conserve, terre cuite, herbe tendre, chocolat, cartes a jouer, vieilles chaussures, raquette de tennis, ronds de biere, moules a gauffre, tirelire, cage d’oiseaux, flacons, chewing-gum, feuilles mortes, gelatine, fruits, pierre, allumettes, ressorts, pellicule photographique, soierie, mie de pain, jeu d’echec, racines, toile ciree, piles electriques, quilles, peau de poissons, pieces de monnaie, coquilles d’escargots, brosses, biscuits, motte de beurre, clochettes, papillons, bouchons, gommes a effacer, boules de billard, bouts de fer, morceaux de mousse, des, clous, pinceaux, papier mâché, sucre, arrosoir, perles, legumes, caoutchouc, poils de chien, plumes d’oie, eponge, clochettes, tapisserie, lunettes, cuivre, cuir, livres, casseroles, ceramique, papier collant, bougies, pillules, crayons, ciment, tapis, miroirs, craies, nylon … etranges materiaux, accumules pour la construction de quelle Tour de Babel miniature? pour quel tour de magie rassembles? Tout est la, visible, etale, et qu’on peut toucher du doigt …
Vous aussi peut~etre avez ete cet enfant emerveille, s’appuyant des deux mains et du bout du nez, au temps de Noel, contre la vitrine d’un marchand de jouets. Tant de choses a votre portee! Et si l’ on vous demandait de choisir, d’en elire urre, plus chere tout a coup a votre coeur, vous – les yeux tout grands ouverts, un sourire beat aux levres et le nez plus que jamais ecrase sur la glace – n’en pouviez rien faire : c’etait, pour vous, tout le reve ou rien. La merveille, entiere, dont l’accumuIation faisait le prix, vous semblait impossible a fragmenter. ..
Cette exposition pour enfant ravi devant une vitrine, la voici reconstituee. Objets precieux ou naîfs, nes dans un coin preserve de l’esprit et miraculeusement materialises; fragiles, beaux, uniques, les voici reunis, ordonnes selon une taxologie superieure qui, parce qu’elle echappe a la logique quotidienne, n’est pas sans rappeler cette encyclopedie chinoise dont parle en un de ses livres l’ecrivain Sudamericain Borges et dont les categories ne doivent rien aux apparentements habituels du langage ou de la pensee. Parmi ces objets, on distingue les series suivantes : a) ceux qui font du bruit, b) les rouges et les jaunes, c) ceux qui se mangent, d) ceux qui sont construits en bois, e) ceux qui ont un rapport avec la photographie, f) ceux qui nous amusent, g) ceux qui ont une tete d’animal, h) ceux qui bougent, i) ceux qui sont doux au toucher. etc.
A l’infini, ou presque, on pourrait poursuivre cette classification non aristotelicienne qui, pas plus qu’une autre, jamais ne parviendrait a epuiser son objet – ses multiples objets – ni son charme. C’etait un concours organise par le concessionnaire Citroen de Bâle et de Zurich, la Societe Schlotterbeck. Les candidats devaient construire un modele reduit de 2 CV dans le materiau de leur choix a condition que celui-ci evoque leur passetemps favori. lis disposaient d’un delai de un mois. Le meilleur recevrait en echange de sa 2 CV … une autre 2 CV, vraie, grandeur nature et toute neuve. Ce concours ne fut pas un succes mais un triomphe : on esperait cent maquettes, il en arriva mille. Mille petits chefs-d’reuvre d’humour et d’adresse. Mille 2 CV amoureusement construites, avec cette minutie, ce soin du detail qui distingue a juste titre toutes Ies realisations suisses. Mille 2 CV naives ou savantes, frustes ou raffinees, somptueuses ou comiques, sympathiques toujours, qui fournissaient la preuve que 2 CV et fantaisie font bon menage. Parmi elles, des trouvailles multiples : ici une boite a musique, la une cage en forme de 2 CV contient une perruche vivante. La un microscope qui revele – tenez-vous hien – « une 2 CV entre deux cheveux de deux chevaux » : une voiture a l’echelle de 1/ 19.000e placee entre deux crins deux fois plus epais qu ‘elle n ‘est longue ! La un simple cailloux, (pierre qui roule … ), c’est la 2 CV de la prehistoire.
Embarrasse par le nombre et la qualite, le jury de ce Salon des marottes delibera longtemps … Premier prix a Bâle : Mme Trudi Gebhart.Son violon d’Ingres, le jardinage, !ui a inspire Ja creation d’une 2 CV faite d’herbes, de fleurs, de tiges, de feuilles, de grillages et de divers instruments dont des pommes d’arrosoir qui servaient de phares. Premier prix a Zurich : M. Georges Urffer. Son passe-temps : la cuisine, sa 2 CV : vingt ustensiles culinaires, un coupereufs pour la calandre, un ouvre-boite pour dérouler la capote, une planche a hacher comme châssis, ainsi que des cuilleres, fourchettes, râpes, palettes, etc., le tout 30 Francs suisses, somme reclamee par Mme Urffer a son mari pour remplacer les ustensiles utilises!
