Isot jouset

Maanantain opetus on, että koskaan ei pidä hävittää mitään pelkän ulkonäön perusteella 😀 Kävi nimittäin niin, että vihdoin sain itsestäni irti ja avasin rallirättärin jousipöntöt. Siis sen, jonka alla Jokkis-Amin alusta majaili vuosikymmenen. Ja mitä sieltä löytyi? Lähes virheettömät superin jouset! Kitkalautasista yhdestä oli bakeliittia haljennut lommoisen ulkokuoren vuoksi, mutta muuten nuo lautasetkin menisivät ihan sellaisinaan uusiokäyttöön. Niissä ei ole maalia, mutta silti ne ovat ruosteettomat 😀 Jousissa on musta tehdasmaali päällä ja etujousissa lilan värinen penslausviiva ilmeisesti laatuosastolta.

Ja sitten asiaan:
Etujousessa 3 kokonaista kierrettä, lankavahvuus 19mm…!
Takajousessa 7 kokonaista kierrettä, lankavahvuus 18.8mm. Pituudetkin tussasin tallin seinään, mutta unohdin jo tässä välissä. Lisään, jahka muistan tarkastaa. Verrattain tuo etunen on todella lyhyt, mutta rajua on lanka, jos verrataan vaikka noihin Ami6-jousiin. Näiden lisäksi vielä tietysti ällistyksen takaajat, eli kallistuksen vakaajat, jotka myöskin toimivat osana joustosysteemiä.

Vaikka onkin vankat nuo superin jouset niin yllättävää kyllä nekin saa kuoleentumaan. Tämän korvaushoidon aiheuttaa se seikka, että liki 30 vuoden käytön jälkeen jousitus alkaa pohjaamaan jo reilusti alle 200kg kuormalla. Muutaman kerran on saanut raapia päätään; “Ennen oli ennen ja nyt on nyt!”. Onneksi löytyi nuo olemattomasti suolaa nähneet rallikiesin kiekurat ja toivonmukaan kerkiän ne viikonloppuna vaihtamaan. Tästä löydöstä on sekin hyöty, että jatkossa voi tarvittaessa teettää vastaavia jousia noilla dimensioilla.

Kiinnittäkääpä huomiota joskus esimerkiksi C3:n etujousiin. Ne on aivan onnetonta lankaa, eikä ole ihme, että onkin jonkin sortin tyyppivika etujousien katkeaminen ainakin ykkös- ja kakkoskoppaisissa. Tämäkin tahallista ennenaikaista komponenttien vanhentamista, josta meidän 2cv-harrastajien ei onneksi juuri tarvitse kärsiä.

Tuo mitä Jasu kirjoitti jousten pituuksista ja muista mitoista niin komppaan kyllä, ettei taatusti ole sattumaa mitä Sitikka mihinkin A-malliin on laittanut. Väitän, että näille paku-versioillekin on testikilometrejä ajettu melkolailla kantokykyä ja mukavuutta hakiessa. Jos näin ei olisi niin silloinhan Ami6-jouset löytyisivät mallisarjan läpi AK400, Acadiane ja ehkä jopa Super-version alta.

Näistä voisi kertoa vielä sen verran tarinaa, että tämän isojen pönttöjen remontti lähti liikkeelle siitä, että kuvittelin AmiSuperin jousien kuoleentuneen vuosikymmenten rajujen kuormien seurauksena, sillä se em. alle 200kg lasti aiheutti pohjaamista matkustaessa. Pöntöt avattuani ilmeni kuitenkin, että edellinen Welho oli kaikessa hiljaisuudessa ilmeisesti 2003 korvannut Superin jouset Ami6/Ami8/AK-tyypin jousilla saaden normaalista ajokäyttäytymisestä hyvin hydraulisitikkamaisen, eli heittoja kauniisti niellen ja matkaa pehmeästi taittaen.
Ongelma vaan oli tuo, että hyötykuorma jäi olemattomaksi.

Näistä jousien pituuksista johtuen varpa-variaatio jne. oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja luonnollisesti mitään ohjeita ei ollut missään, joten homma eteni kantapään kautta opetellen vaiheistus tähän kokoonpanoon. Jokainen, joka on syystä tai toisesta joskus esijännittänyt jousia niin tietää mistä puhun. Aikaa paloi kaikkinensa 15.5h uusia kirosanojakin opetellen.

Rallirättäristä löydetyt erittäin hyväkuntoiset AmiSuper-jouset suojasin öljymassan 50/50 sekoituksella, joka sotkee ja tarttuu vähintäänkin hyvin pysyen elastisena vuodesta toiseen. Soveltuu siis suljettuun rosteripönttöön kosteutta hylkimään ja jousen muodonmuutoksia kompensoimaan. Ja kun näillä pääsi koeajolle niin ei voinut kuin ihmetellä minkä verran kulkimen käytös muuttui! Toki kovemmaksi, mutta ei kuitenkaan liian kovaksi. Tärkeintä oli kuitenkin ohjauskäytös, sillä nyt rattia kääntämällä keula menee heti sinne minne pitääkin, eikä joidenkin sadasosasekuntien kallistusmuutoksen jälkeisenä suunnanottona. Tällä perusteella sanoisin, että etujousien jäykkyydellä (lankavahvuudella) tehdään se ohjauskäyttäytyminen ja jousen pituudella iskunpituus, jota tietysti rajoittaa lentokorkeus ja muu akselistogeometria. Kuten Jasu totesikin niin kuorman kannalta edessä riittää lyhyempikin pituus, kunhan jousi muuten kantaa konepaketin, kuskin ja mahdollisen kartturin.

Tämä saa ainakin itseni pohtimaan, että saako henkilömalliin sovitettua Acadianen pitkät takajouset, jos etujousen lankavahvuutta kasvattaa ja pituutta lyhentää? Herkkähipiäiset taas siellä kotikatsomoissa heristää sormeaan pussihousun lahkeet lepattaen, että “Miksi sitä tehtaan päättämää jousituspakettia pitäisi muuttaa millään tavalla???” Ei tarvitsekaan, mutta esimerkiksi reissusätkää ajatellen kantokyky on aika oleellinen juttu ja jousilla sen saa pelattua, ettei kuljin ole ihan herkästi tontissa. Josta päästään siihen, että jos tämäkin pohdinta olisi jossain ollut ylöskirjattuna niin ainakin itselläni olisi saattanut säästyä roimasti aikaa menneeltä viikolta. Ts. jos Welholle olisi selitetty nämä asiat jo lähes vuosikymmen aiemmin 😉