Nelkun ovet kutoseen

Aiheesta tuli keskustelua Lempäälän jäämistön tiluksilla ja ajattelin jakaa muutaman informatiivisen kuvan tähän liittyen.

Tunnetusti varsinkin loppupään kutosissa on ns. helposti happanevat ovet ja taasen mm. alkupään nelkuissa tuntuu olevan oviyksilöitä, jotka eivät ole moksiskaan käytöstä vielä näilläkään vuosilla. Tässä on hyvä tilaisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nimittäin ei ole mitään estettä naittaa pienellä työllä nelkun ovia kutoseen.

Kuten on jo toisaalla tullut esille niin kutosen ovista löytyy sisäpellistä pokkaus, jota ei ole nelkun ovissa. Tämä ei haittaa, sillä niissä yksilöissä, joissa se on lukkomekanismin osalta kynnyskysymys toimivuuden kannalta niin lukon vastakappaletta voi hilata vastaavan määrän sisäänpäin, jolloin tuo pokkauksen puutos poistuu.

Myös sisävetokahva on takaovissa mallia peltinen, ennen kuin tuli pitkät lukon ympärysmuovit alkaen 1975 ruskeana. Tämän lipareen saa siististi pois hiomalla Dremelillä tai vast. sen lipareen kolme pistehitsiä auki.

Olen irrottanut lahosta kutosen ovesta lukon kohdalta palan peltiä, joka toimii kätevästi sapluunana. Tuolla sapluunalla siirretään kolmen kiinnitysruuvin paikat nelkun oveen. Tämän sapluunan voi toki tehdä esim. pahvista nykyisen oven lukkokohtaa hyödyntäen. Merkkaukset porataan ja siinäpä se oikestaan on; pintaväriä, lukkoa ja sisustaa vaille valmis ovi.

Tässä, kuten monessa muussa nelkun ovessa on paiskomisen seurauksena lukon kohta väsynyt ja murtunut lukon alta. Sen saa parsittua takaisin kasaan ja hitsijäljet jäävät lukon alle piiloon. Uudemman lukon rasitusalue jakautuu suuremmalle pinta-alalle, joten tämä ei ole jatkossa mikään ongelma.

Mitä tästä opimme? Älä heitä hyviä nelkun ovia lavalle, niitä tarvitaan muuallakin kuin vain nelkuissa 😉