Vetoakselit kuula malli
Vetoakseli ei ole entinen ennenkuin siinä on reippaasti klappia. Päällepäin rujo ja suojakumeistaan repaleinen vetari saattaa olla todella tiukka, kun sitä vain hieman vaivautuu kopeloimaan. Laitan tässä esimerkkitapauksen varastoistani poimituista vetareista, joita aloin tänään kunnostamaan. Vain edesmenneet herrat tietänevät kauanko ko. vetarit olivat ulkona ottaneet happea…mutta kaikki ovat edelleen suht tiukan tuntuisia, eikä ole mitään omituisia jurnutuksia kun ympäriämpäri pyörittelee. Vetarin kunnosta tekiessä diagnoosia, kannattaa klapin lisäksi huomioida vetarin yläpään boorin ulkonäkö: paljon ajetuissa vetareissa boorien kulmat ovat alkaneet pyöristymään. Pyöristymät luonnollisesti lisäävät klappia ylä- ja alapään vetareiden välissä, joten jos et ihan paikallaan tuota klappia pysty tarkastamaan niin silmäily em. ohjein kertoo jo jotain.
Aluksi irrotellaan vanhat suojakumit pois. Heitä suosiolla revenneet menemään äläkkä ala liimaamaan niitä uudestaan kasaan. Liimattu saattaa hetken kestää, mutta sitten teet isomman remontin, kun alat jälleen revennyttä suojakumia vaihtamaan…Uusia suojakumeja saa vielä edullisesti, joten niitä kannattaa aina jokunen kerätä hyllyyn.
Alta paljastuu enemmän tai vähemmän likaista rasvaa ja muuta töhkää.
Tämä kaikki vanha rasva tulee pestä pois. Pesuaineita on monia ja itse päädyin tänään tutun ja (epä)turvallisen polttoöljyn kanssa yhteistyöhön. Kivasti lähti vanhat rasvat ja sen jälkeen kuivasin ja puhalsin paineilmalla loputkin roippeet mäjelle. Sitten hioin (laakeripinnat peittäen) ruosteet pois ja lotrasin maalia päälle…:
Maalin kuivuttua voi nykästä uudet rasvat kuulien väliin, siinä auttaa rasvaprässiin tehty erikoistyökalu, eli ohut putki jossa on rasvanippa. Sillä saa pursotettua helposti pienempiin kolosiin rasvaa. Pursotuksen jälkeen vetaria vispataan eestaas kuin hullu mulkkua ja katsotaan mihin väliin saisi vielä lisää rasvaa. Ennen suojakumin takaisin laittoa voi vielä muotoilla siistin keon rasvasta, joka sitten leviää omatoimisesti sinne minne pitää. Tuskin saat liikaa rasvaa laitettua… Kuvassa sitä on vielä suhteellisen vähän…
Lopuksi sidotaan suojakumit paikalleen. Tähän oli muistaakseni Mustahattuisella kotitekoinen niksi, mutta itse tyydyin Bilteman rosteribanduihin, eli metallisiin nippusiteisiin. Niiden ongelma on riittävä kireys ja koska minulla ei bandun kiristäjää ollut käytettävissä, jouduin tyytymään tongeihin ja suorapäiseen meisseliin. Keskimmäisen kumin sidon vasta, kun vetarit ovat paikallaan…
Kuulamallisten vetoakselien suojakumien asennus
Suojakumien asennus ilman apuvälineitä kuulamalliselle vetoakselille on hankalaa. Johtuen akselin keskiboorin paksuudesta. Vaikka jollakin tavalla saakin levitettyä kumin siten että se liukuu boorien yli, saattaa kuluneen boorin reuna leikata uuden kumin reunan jo valmiiksi halki. Tämän estämiseksi on helppo valmistaa pujotuksen helpottamiseen työkalu ( kuvassa ).
Valmistus tapahtuu leikkaamalla noin 0.7 mm pellistä sopiva palanen ja taivuttaen sen vetoakselin päälle ja reunojen sovituksen jälkeen hitsata Migillä parilla ”heftillä” reunat yhteen jolloin saadaan boorien päälle liukumista helpottava putkilo. Putkilon päähän taivutellaan kartio jonka toinen pään halkaisija vastaa putkilon pään halkaisijaa, tämä kartio hitsataan Migillä kiinni putkilon päähän kuvan mukaisesti. Lopuksi viilataan ja hiotaan kaikki särmät ja liukumista estävät rosot työkalun pinnalta.
Näin on syntynyt oiva asennus työkalu, joka nopeuttaa asennusta huomattavasti. Asennettaessa kumeja kannattaa työkalu voidella siligonilla tai vaseliinilla jolloin kumi liukuu kevyesti työkalun yli paikoilleen.