Aloin tuossa kunnostamaan Broidille mukaan Tsekkeihin varalaturia mallia GS. Ajattelin, että tämä voisi olla monelle ihan hyödyllistä tietoa näyttää, koska tuntuu, että harva meistä sinne sisälle jaksaa kurkata kun vaihtolatureita vielä saa. Tämä on siis hieman monimutkaisempi laturi kuin sätkässä, joten jos pysyt tässä perässä niin osaat varmasti kunnostaa sätkänkin laturin.
Ensimmäisenä räjäytys. Siipipyörä oli niin maan pirun kovassa, mutta hyvä se olisi kuitenkin saada irti. Tässä viilapenkki toimii hyvänä apuna, jotta mutterin saa auki…
Kuvassa etukilpi, roottori, ja staattoritakakilpi.
Seuraavana etukilpi ja laakeri. Tässä laturissa laakeri on tuollaisen kolmiopalan alla kolmella pultilla. Etulaakeri on suuremman vääntörasituksen alaisena, joten se alkaa yleensä ensimmäisenä antamaan ääntä. Laakerit ovat käsittääkseni standardikokoa joten niitä saa uusia erittäin huokeaan hintaan hyvin varustelluista liikkeistä.
Kuvassa kolme roottori tarkemmin katsottuna. Laturihan toimii siten, että roottori pyörii staattorin sisällä ja sähkömagneettisen induktion myötä laturi puhkuu sähkövirtaa ulos. Nro. 1. on siis roottorin rautasydän. Nro. 2 on hiiliä vasten hinkkaavat kuparipinnat. Nämä pinnat eivät saa olla syville urille kuluneet, koska silloin luonnollisesti hiilet eivät enää kohtaa tuota pintaa. Nro. 3 on laturin takalaakeri. Tämä harvemmin kuluu loppuun ennen etulaakeria.
Tässä kuvassa staattori tarkemmin. Sekin on pääasiassa rautaa joten ruostetta voi riittää. Tästä pitää tarkistaa ettei staattorin kuparijohtimia ole yhtään poikki. Se on nimittäin suomalainen soratie-ilmiö, jossa pienet kivet kulkeutuvat propellin puhkumina suoraan laturiin ja rikkoo sen.
Seuraavassa kuvassa näkyy laturi takaa ja tässä onkin se yksi ero sätkän laturiin, nimittäin tässä on kiinteänä säätäjä. Säätäjän alta löytyvät hiilet. Punaisella merkitty staattorin johtimet (kolme vaihetta) mikäli haluaa irrottaa staattorin rungosta kokonaan. Nämä pitää siis kolvata irti.
Alta paljastuneet hiilet. Hiilien kuluminen loppuun on yleisin syy latauksen loppumiseen, jos säätäjä on kunnossa…
Seuraavaksi yritin tinailla irti staattorin kolme kaapelia, mutta eipä lähteneet ainakaan minun tinakolvilla. Ratkaisuksi tähän myrskysytkäri, jonka liekki pohottaa 1300 asteen lämmöllä. No silläpä sulivat johdot irti kiltisti, jonka jälkeen sain myös staattorin irti rungosta.
Johdot olivat kiinni tässä ”oudossa” osassa, joka ilmeisesti jonkinlaisena diodisiltana toimii?? Käsittääkseni diodit ohjaavat virran suuntaa?
Tämän jälkeen tappelin kahden katkenneen pultin kanssa, jotka jäivät rungon sisään purkuvaiheessa. Tähän oiva apu on pylväsporakone, pistepuikko ja lyhyt terä. (Kiitokset Mikin faijalle poralainasta!) Pistepuikolla piste aivan katkenneen pultinkannan keskelle ja sitten tukevasti runko kiinni koneeseen. Terän kannattaa olla lyhyt, koska se pyrkii taipumaan pehmeämmän alumiinin puolelle ja täten jyrsii vain rumaa koloa pultin viereen. Näin meinasi ekan reiän kanssa käydä, mutta terää vaihtamalla selvisin ongelmasta. Tämän jälkeen (toivonmukaan) vanhat katkenneet pultit ovat pois rei´istään ja sittenpä koloseen voi pyöräyttää uudet M4 kierteet, jos kyseessä on laturin pikkupultit…
Seuraavaksi pitäisi aloittaa jynssäys ja tähän kaipailisinkin vinkkejä kuinka on hyvä putsailla tuon staattorin kupariosat?
Seuraavaksi pudotin staattorin Pilipalibilteman kalkin- rasvan- ja ruosteenpoistoaineen sekaan laimentamattomana. Mahtuu kivasti Aino-jäätelörasiaan ja siellä se sitten lillui 8 tuntia kiltisti.
(Huom. vesisaavissa koska en ollut kotona ja en tiennyt kestääkö Ainorasia moista ainetta…mutta kestihän se.)
Seuraavaan päivään staattori heräsi pehmeäksi kylvetettynä ja kovasti oli ruostekin alkanut irrota. Loppu moska lähti käden käänteessä hiomapaperilla ja parasta kylvyssä oli se, että kupariosiin ei tarvinut enää kajota, ne olivat riittävän puhtaat.
Sitten maalia pintaan. Maalatessa kannattaa huomioida ahdas ilmaväli, ei ole tarkoitus vetää paksua kerrosta maalia! (Ilmaväli=roottorin ja staattorin välinen etäisyys) Staattori ei ole vielä täysin valmis tässä vaiheessa, siitä puuttuu vielä viimeinen silaus josta myöhemmin lisää.
Viimeinen hidaste olivat pultit. Alkuperäinen on M5x70, mutta tuota kokoa ei ainakaan läheisistä pulttikaupoista silmiini eksynyt joten päädyin luovaan ongelmanratkaisukykyyn ja otin akkuporakoneen käteen: Reiät milliä isommiksi ja upotukset kuusiokolokannoille! Nyt menee M6x70, pysyy varmasti kasassa ja löytyy helpommin vaihtoehtopultteja.
Mötönetin postipalvelu kantoi varaosat perille, joten pääsin vaihtamaan etummaisen laakerin. Tässä sunnuntai-illan rättäristiresepti yhdelle henkilölle:
Tarvikkeet:
-1kpl laakeri 40x17x12mm
-laakerikilpi, teräs, maalattu
-3kpl M4x20mm rosteripultti, löytyy Bilipalitemasta (itse joutuu lyhentämään)
-3kpl prikka, rosteri
-laturin etupuolisko
-uuni
-pakastelokero Valmistus:
Laita eukkosi katsomaan lempisarjaansa telkkarista keskittyneesti ja aseta uuni lämpiämään 150 asteeseen. Laturin etupuoliskon voi heittää sisään samantien. Suositeltavaa on toki huolehtia, että laturin etupuolisko on kunnolla puhdistettu ettei tule moottoriöljyn katkua, tämä saattaa herättää valveutuneen pirttihirmun epäilykset aikeistasi. Aseta laakeri pakastinlokeroon. Anna laakerin jäähtyä ja laturin etupuoliskon hautua laajaksi uunissa hetken aikaa. Ota laturin etupuolisko ulos uunista emännän parhaalla uunikintaalla, Marimekko käy hyvin. Pudota pakkasessa jäähtynyt laakeri paikoilleen. Anna laturin etupuoliskon jäähtyä. Asenna kilpi. Homma on ohi n. puolessa tunnissa ja laakeri ei tällä konstilla vaadi lainkaan naputtelua tai muuta väkivaltaa, vaan se todellakin tipahtaa kiltisti paikoilleen. Lyhyestä ajasta johtuen lyhytkin ohjelma riittää pirttihirmun harhauttamiseksi. Ja vielä kuvat kehiin, ettette luule, että lämpimikseni vaan puhun…
Staattoriin liittyvät parannukset joista vihjasin jo aiemmin:
Tuo valkoinen kermakuorrute tuossa on silikoonia kestoltaan -40– 150 celsiusta. Tämä kuorrute estää supisuomalaisen soratie-ilmiön, eli staattorin lankojen katkeamisen pienistä kivistä. Sitten toinen seikka, mikä pitää huomioida, on staattorin maan saanti, eli maalauksen jälkeen staattorin ensimmäinen lamelli etu ja takapuolelta pitää raaputtaa puukon kärjellä puhtaaksi maalista, jotta kontakti alumiinirunkoon syntyy. Kuvassa ei vielä näy raaputusta, mutta vanhat ruostejäljet näkyvät alumiinipuolikkaasta. Siihen siis kontaktia on muodostuttava.
Noinkin yksinkertaisella ratkaisulla helpottaa kummasti säätäjän vaihtoa, nimittäin sokeripalalla! Alunperin yksi noista säätäjän johdoista on juotettuna yhteen staattorin lankaan. No nytpä siellä on edelleen lanka juotettuna, mutta sokeripala välissä. Nyt jos säätäjä menee pimeeksi niin tilalle on helppo vaihtaa uusi tienpäällä.
Sitten lähestulkoon valmis laitos kasattuna, ainoastaan hihnapyörä puuttuu ja M4 pultit pitäisi vielä lyhentää oikean mittaisiksi. Rosteripultteihin kannattaa panostaa, se olisi helpottanut tuotakin laturin purkamista huomattavasti! Kuusiokolopultteja joilla korvasin pitkät M5:set niin se koko on M6x70 tai M6x80 riippuen siitä paljonko haluaa taakse jättää ”varoja”. Itse suosin noita pidempiä, koska aion laittaa maa-johtoja niihin.
Näin, tämän kuvasarjan myötä laturi alkaa olla käyttökuntoinen, toivottavasti tästä nyt olisi hyötyä monille muillekin…
Lähde: [Foorumi linkki]