- Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 3 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 5.7.2016 at 09:58
toimesta.
-
Artikkelit
-
Terve.. Pientä tarinaa 4.7.2011 hankitusta kutvosesta. Hyvä käyttösätkä, pelleiltään ok, takaovet tosin kaipaavat korjausta tahi vaihtoa. Runkoa hitsattu (taka-aisat ainakin). Perimätiedon mukaan palanut 80-luvulla, korjattu (rintapelti uusittu, akku apukuskin puolella, puhallin värkätty lämpöputkiin). Renkaat ovat aidot misukat, hyväkuntoiset ja -pintaiset. Ostaessa (mittarilukema 35500) puutteita:
– katto huono, “käsi menee läpi”, kirjaimellisesti
– tyhjäkäynti hukassa (oli toiminut katsastuksessa paria vkoa aiemmin)
– bensatankin korkki puuttuiBensatankin korkki löytyi Vinosilmän varastoista, hälle kiitokset.. Kulutus ekalla tankkausvälillä 4,97 l/100 km, ei paha kun pääasiassa kaupunkiseudun ajoa.
Katkojan kärjet ja konkka vaihdettu, ei apua tyhjäkäyntiin.
Eilen kävin haistelemassa Herralan tuulia, yritimme paikallisen Citroen-welho Jussin kanssa löytää kadonnutta tyhjäkäyntiä. Kaasutin on yksikurkkuinen Solex, kyljessä tekstit “18 M6 262”. Suuttimet irti, kokokammion pohjalla jonnii verran töhnää. Kanavat puhallellen läpi, ei ahdistuksia. Seosruuvia kun alettiin koetella ruuvarilla, ei häntä löytynytkään mistään. Ts. tyhjä reikä. Varastoista löytyi pari eri kokoista seosruuvia, mutta ne olivatten liian pienen oloisia. Soitto Kossulle, jolla olisi muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Konepelti kiinni, nöyrät kiitokset Jussille ja kohti Kossun pajaa. Kossu katseli peilin kanssa että sieltä reiästähän puuttuu seosruuvin lisäksi myös kierteet, eli tekemätön paikka. Kossu luovutti nelkun kaasarin kokeiltavaksi, tarjolla mahdollisesti olisi myös kutvosen 2-kurkkuinen mehumaija + tarvittava imupakosarja. Tässä vaiheessa kiitokset Jussille ja Kossulle avusta!
Mielenkiintoista on että ilman seosruuviakin voi ajella. Ja noin pienellä kulutuksella. Toki kaupunkiajelu on haastavaa kun kaasussa on vain on/off -asennot ja jarrutella pitää oikea tohveli vinossa, polkien samalla kaasua hivenen… Mutta on se vaan kiva ajaa sätkällä (liiankin) pitkän tauon jälkeen.
Hankintalistalle katon ja kaasuttimen lisäksi 123-ignition, sitten joskus kun tässä rikastuu.
Niin tuo Enska -nimi tuli sopivasti rekisteritunnuksesta. Toivottavasti ei muita Enskoja ole, ainakaan vihreitä väriltään..
Mahtava projekti ! Jos meinaat 123-sytkän hankkia niin muista kysyä takuuasiat kuntoon sitten kun se räjähtää käsiin. Mulle kävi tyhmästi, tai no…kuluttajalle käy niin kun kuluttajalle käy. Perävalo-takuuu toimii yleesä aina.
sitikkaporo wrote:Hankintalistalle katon ja kaasuttimen lisäksi 123-ignition, sitten joskus kun tässä rikastuu.Niin tuo Enska -nimi tuli sopivasti rekisteritunnuksesta. Toivottavasti ei muita Enskoja ole, ainakaan vihreitä väriltään.. :mrgreen:[/quoteh
Joo Enskan tyhjäkäynti löytyi kavereilta saamieni kaasuttimien ansiosta. Edelleen mennään yksikurkkuisella, yhdistelin uudemmasta kaasuttimesta saamani runko-osan vanhaan kanteen, kun kiire oli saada sätkä käyntiin ja latosäilöön. Niin ja säädin sytytyksen uudelleen, oli varmaankin logiikkavirhe/dementia omassa päässä kun ensimmäisellä kerralla syksyllä sytkää säätelin. Nyt lähti käyntiin nätisti. Hakusassa kuitennii kakskurkkuinen kaasutin ja ehkä se 123-boxi, jos tässä rikastuis…
edit: latoon sätkää ajaessa tuli herkästi mieleen Pierre Boulangerin kuulut 2CV:n idean syntysanat. Vain kopallinen kananmunia ja silinterihattu puuttui =)
Päivitetäänpäs tätä hieman.
Vuosi 2012 Enskalla meni ladossa seisten. Eilen sitten otin uutta bensaa, ladatun akun ja kompurallisen ilmaa kainaloon ja näillä mentiin kaverin kanssa Enskaa herättelemään eloon. Melko kivuttomasti lähti käyntiin. Enskaanhan vaihdettiin ennen talviteloille laittoa toinen yksikurkkuinen kaasari (kahdesta vanhasta yhdistelemällä), tyhjäkäynti löytyi sillä konstilla.
Seuraavaksi sitten olkatapin vaihtoon ja jarrujen herkistelyyn (alaselkä kipeyty pelkästä katsomisesta, en muistanukaan kuinka matalalla konehuone/jarruosat 185-senttiselle sijaitseekaan…) kunhan saan osat postista, sen jälkeen pesuun ja leimalle.
Kaverin kanssa tuo olkatappisarja (alkuperäinen Sitroselta) tuli eilen vaihdettua, hän oli todennut tuommoisen puristimen vaikeaksi käyttää lähinnä siksi ettei oikein pysy kunnolla paikallaan. Toki puristin oli vissiin 80-luvun peruja. Lyömätuurnana käytettiin sitten tuota puristimen kiertyvää osaa.
Hyvin vaihtuivat osat, isompi ongelma oli saada alakierrekuppi pitämään, kun ei löydetty siihen alauraan käypäistä työkalua ja kiristys oli vaikiaa. Millähän tuon alakupin saisi pitämään seuraavalla kerralla? Kierreliimalla?
Ylätulppaan käytin Isoo-Jukan vinkkiä muovinpalasta joka kuumennetaan reiän päälle ja lyödään siihen päälle tulppa paikallensa. Vähintäänkin virtuaalisen olusen olen velkaa Isoo-Jukalle
Päivitystä “pienen tauon jälkeen”, Enska haettiin viime viikolla ladosta 3 vuoden levon jälkeen. Poika tarvihti kulkupeliä työmatkoillensa, ja pienen tuumailun jälkeen päädyttiin ottamaan Enska vastuuvuoroon. Katsastuksessa jarrut, ohjaus ja pellit ym. todettiin hyviksi mutta kuskin puolen turvavyö oli niin pahasti rispaantunut oven lukon kohdalta että katsastussetä halusi nähdä Enskan uuden vyön kera. Lainasin Acan vyötä jotta sain Enskan vietyä jälkitarkastukseen, ja “leima” irtosi tällä sovussa. Korjauskehotuksen Enska sai kuskin puolen raidetangon pään revenneestä suojakumeksesta. Laitellaan kun saadaan osa. Niemen Sepolle kiitokset, hänen varastoistaan löytyi edukkaat uudet turvavyöt! Samoin kuin rätin etupalkki, joka vaihdetaan jotta saadaan katto auki sisäpuolelta kutosen katonavausmysteeriä hyödyntäen.
Acan jälkeen Enskalla ajelu on ollut juhlaa, liikkuu varsin pirteästi ja keinuu kivasti. Poika siis alkaa tutustumaan sätkällä liikkumiseen omatoimisesti, ties vaikka innostuisi sätkäilystä enemmänkin!
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.