Baltiasta pari tarinaa kesäretkeläisille

Autoliiton sivuilla on matkakertomuksia, laitan tähän pari Baltia-reittiin liittyvää tarinaa kesäretkeläisiä varten. Nämä ovat AL:n jäsensivuilta, mutta toimikoon mainoksena…

BALTIAN KIERROS VASTAPÄIVÄÄN 29.8.-7.9.2006
Autoliitolle/Eila Ollikainen
Autolla Baltiassa-opas, jonka älysin tilata AL:stä ennen Baltian kierrosta, ansaitsee suuren kiitoksen. Mieheni ja minä aloitimme matkan 29.8. ja palasimme 6.9. Nordlandialla Länsi-Satamaan Helsinkiin.
Jo suunnitteluvaiheessa huomasin, että aikaa ja hermoja säästää, kun tutkii kirjassa esitellyt reitit. Samoin hotellimajoitukset ja muut – iso apu. Ajattelin panna hiukan palautetta matkastamme.

Teimme kierroksen vastapäivään: Tallinnan satamasta Riikaan, jossa 2 yötä hotelli Laineessa (kirjan esittelyn mukaan – hyvä hotelli keskellä kaupunkia ja auto suljetulla alueella hotellin pihassa). Sieltä matkasimme reittiä Jurmala-Roja-Kolka-Ventspils.
Kuurinmaan rannikko avautui hienosti, kun saimme yksityiskohtaista tietoa – Rojan kalastusmuseo, liiviläistietous, Kolkan niemenkärki majakalle saakka ja edelleen tieto pitkästä soratieosuudesta kohti Ventspilsiä. Myös se seikka, että moottoritien päättyessä ennen Jurmalaa oli puomi tien edessä, oli hyvä – emme olisi muuten varautuneet tähän. – Niinikään Ventspilssissä yövyimme AL:n suosittamaan hotelliin Olimpiska Centra viesnica. Täälläkin saimme auton ikkunamme alle. Sesonki oli ohi, joten emme olleet tehneet etukäteen hotellivarausta (toisin kuin Riikan Laineessa). Erinomainen, hotelli aamupaloineen ja hämmästyttävän edullinen!

– Tähän mennessä olimme huomanneet ajon aikana, että tienviittaukset ja kadunnimet ovat melko sattumanvaraisia eikä karttakaan aina auttanut – ehkä näistä seikoista voisi kirjan seuraavassa painoksessa matkailijaa varoittaa). – Aamulla jatkoimme eteenpäin, teimme poikkeaman Kuldigaan (koska opaskirjassa kerrottiin leveästä vesiputouksesta – emme olisi mitenkään muuten tienneet tästä upeasta näystä) ja Kuldigasta lähtiessa poikkesimme Aizputessa, picnic linnanraunioilla – edelleen Liepajaan ja Klaipedaan.
Erityiskiitos Kuurinkynnäksen lautalle menon neuvoista!. Kuurinkynnäs oli kokemuksen arvoinen. Nyt, kun sesonki oli ohi, päätimme kokeilla onnea hotellimajoituksesta Neringassa: kysymyksessä oli Kursiu kiemas -niminen pieni hotelli Juodkrantessa. Vioihtyisä ja edullinen, en muista enää, mitä maksoi, mutta ei paljoa enempää kuin Ventspilsin Olimpia. Suosittelisin, että AL ottaisi tämän Kiemaksen hotellivalikoimaansa, todella tyytyväisiä olimme.

– Seuraavana päivänä ajoimme pisimmän etapin, moottoritietä Klaipedasta moottoritietä Kaunakseen (erinomaisessa kunnossa!) ja edelleen koilliseen reittiä Jonava -Ukmerg -Utena-Zarasai eli oranssia kakkoskaupunkireittiä. Zarasai oli hankalin paikka. Tien varrella oleva opaskartta ei pitänyt paikkaansa. Emme uskaltaneet lähteä etsimään AL:n oppaan kahta majoituspaikkaa, jotka olivat syrjässä kaupungissa – bensiini vähissä. Itse kaupungissa on vain yksi “hotelli”, johon oli hankala löytää, koska teitä oli suljettu tiekorjausteen takia ym. Löysimme kyllä hotellin, joka sinänsä kyllä toimi, mutta oli muuten hieman pelottava: isäntä piti hallussaan turhan kauan mieheni passia – ei muka saanut muuten selvää nimestä. Hän puhui vain liettuan kieltä,, pari sanaa saksaa. Huoneessa sinänsä ei ollut muuta vikaa kuin että siellä paleli ja kalliimpi kuin edellä mainitut majapaikat. Mukavuuksista ei juuri kannata mainita, aamupala kyllä kohtuullinen. Hotellin nimi on Banja tai Banga. Se oli itse asiassa miehen koti, jossa alakerrassa oli kaksi vierashuonetta. –
Mutta seikkailumielellä reissulle lähdimmekin! – Seuraavan päivän koettelemus oli löytää bensa-asema. Sitten löytyi, kun kysyin sattumoisin tien varrella olevalta poliisilta.

Niin, sitten se nähtävyys: Stelmudzen 1500-vuotta vanha tammi. Paikka löytyi helposti. Ei olisi tätäkään nähty ilman AL:n tietopakettiia!
Retkeä jatkettiin sitten Daugavpilsiin, komea kaupaunki. Täällä ilmeni, että varoituksenne latvialaisten ajotavoista ovat tarpeen. Vaikka hyvin varovasti ylitimme risteystä keskustassa, oli aivan senteistä kiinni kolari, kun nuori mies ilmestyi kuin tyhjästä. Selvisimme hiuksenhienosti. – Sivuteillä sai olla varautunut kovaa tuleviin vastaantulijoihin, joskin sinänsä liikenne oli hyvin hiljaista.
– Ainoa epämiellyttävä rajamuodollisuus oli täällä. Naispuolinen rajavartija otti miehen passin ja rekisteriotteen, katosi koppiinsa ja odotutti kauan “päätöstään”.

Olimme jälleen Latviassa. Yritimme päästä Vestienassa samannimiseen hotelliin, joka oli AL:n oppaassa. Hiljaista oli, soitimme numeroon, paikka oli suljettu. Mahtaako paikka olla syyskuussa jo kiinni. Päätimme jatkaa Cesikseen. Matkan varrella sattumoisin näimme Erglissä uudelta vaikuttavan hotellin. Sen nimi on hotelli Ergli. Olipa hieno kokemus! Heti aulassa ystävällinen vastaanotto, kielitaitoinen henkilökunta, huoneita valittavaksi – otimme sviiti: iso kylpyhuone, parveke ja hotellissa myös sauna. Erinomainen aamupala. Maksu 33 euroa. – Lieneekö seurulla hiihto-tai lasketteluharrastusta – tienoo oli mäkistä. Kuten Ventspilsin Olimpiassa, tuntuu kuin urheilun harjoittaminen vaikuttaisi majoituksen tasoon kohottavasti. – Suositan tämän hotellin näkyvyyttä!

Latgalen maisemissa sitten ajeltiin. Tähän saakka sää oli ollut lämmin ja aurinkoinen muutamaa lyhytta sadekuuroa lukuun ottamatta. Edelleenkin, koko matkan ajan, ilmat pysyivät lämpiminä. – Cesiksessä mieheni tapansa mukaan mittasi rengaspaineet. Pelästykseksemme yhdessä renkaassa oli kuin olikin vuoto. Saimme jostakin Cesiksen kartan, neuvoja ihmisiltä ja i-keskuksesta, mutta aikaa tuhrautui tunti ja toinenkin…tien viitat eivät näyttäneet, minne luulimme. Ja aina tie joko poikki, korjausta tms. Näimme kilven: Riepu Serviss. Kilpi oli kahden tien välissä – me tietysti yritimme eteenpäin sitä tietä, jonka oikealla puolella kilpi oli. Katinkontit,. juuri se tie vei jälleen katkaistun tien ääreen. Vihdoin seurasimme toista tietä. Mikä yllätys. Iso rengashuoltamo, englantia taitava nuorimies sekä huoltomies haalareissaan. Työ aloitettiin heti. Renkaassa oli naula. Korjaus tuli maksamaans 3 latia! Tällaista palvelua emme ole saaneet Suomessakaan.
Latvia oli kiinnostavin ja opaskirjan tiedot järvialueesta ym. kullan arvoisia. Pysähdyimme Valka – Valgassa, yövyimme hostelli Tollissa. Jotenkin nukkavieru paikka, mutta lämmin huone. Isäntä oli myös mukava nuori mies ja pidin myös Dudajevin kuvasta seinällä… isäntä vaikutti tyytyväiseltä, kun mainitsin asiasta. Virossa oli kuin olisimme päässeet Suomeen, kotoisa olo. Kuljimme Otepään (kiintoisaa historiaa ja vanha tuberkuloosiparantola, kaunista, Pyhäjärvi ym) kautta Tarton ohi Tallinnaan. Dzingel-hotellin olimme varanneet Suomesta, kuten opaskirja mainitsee, siinä oli vartioitu pysäköintialue; sen takia hotellin varasimme. Olimme tyytyväisiä, viihtyisä huone ja mukavuuksia. Ainoa harmi, että kauppaa ei tahdo löytyä – ei haluttu ajaa autoa, kun saimme sen hyvin parkkiin.

Tallinnan satama vaikutti äkikseltään sekavalta – kunnes näimme Eckerö Linen nimen. Ohjaus oli hieman puutteellista ja (nais)puolinen virkailija tyly. – Aloin hiukan ymmärtää misogyynisiä asenteita. – Länsi-satamassa miespuolinen passintarkastaja neuvoi tärkeässä asiassa: mieheni passi oli huomaamattamme hajoamassa. Mietin, oliko siitä kysymys, kun Latvian passintarkastusnainen tutki niin kovin tarkoin sitä.
Aikataulumme oli ehkä turhan kireä – olin suunnitellut pienemmän lenkin, mutta kieltämättä näki maisemia kauemmin. Monenlaisia tuntemuksia heräsi. Voimatonta raivoa, kun esim. Latvian maaseudulla oli vieläkin havaittavissa, kuina neuvostojoukot olivat saastuttaneet paikkoja – ja Kuurinmaalla kalastajien katkeruus elinkeinon menettämisestä. Ja tietysti valtavat historian tapahtumat, joista opaskirja kertoi.
Parhain terveisin Pirkko Konkka

Ja sitten toinen lyhyempi, varoittavanluonteinen..

EI KALININGRADIIN
Autoliiton jäsen kokeili automatkailua Kaliningradin kautta kesällä 2007 – eikä suosittele reittiä
Päätimme “oikaista” Liettuan Nidasta Puolaan Kaliningradin kautta. Olimme mielestämme valmistautuneet matkaan hyvin, viisumit Venäjälle, Venäjän pakollinen liikennevakuutus, tulliselvitykset valmiiksi täytettynä.

Perjantaiaamuna Nidasta matkaan, Venäjän tulliin ei jonoa, mutta silti aikaa kului noin tunti: passinleimauksen jälkeen piti maksaa 1080 ruplan maksu, jonka merkitys ei selvinnyt meille. Rahanvaihtajalle sanoimme tarvitsevamme 1000 ruplaa (koska meillä oli vähän ruplia ennestään), eli vaihdettava määrä olisi 30 e. Mutta saimmekin vain 860 ruplaa, mihin lie loput joutuneet. Ihme kyllä, mutta eläkkeelle pääsyä odottava kassamummo päästi meidät 1060 ruplan maksulla eteenpäin.
Autoilu on mahdollisimman hankalaa, rajoitus pääasiallisesti 40 km/h. Kylien kohdalla (joita riittää) 30km/h, ja usein myös todelliset (auton alustaa rikkovat) hidasteet kylän alussa ja lopussa. Poliiseja on paljon, ja turisti pysäytetään herkästi. Selvisimme kyllä papereiden tarkastuksella.

Rahaa pitää varata matkaan reilusti. Esim. tankkasimme uudenkarhealla Lukoilin asemalla, jossa Visa-kortin piti toimia, mutta ei toiminut. Sitten kassahenkilökunta vain levitteli käsiään, mutta euroilla maksaminen onnistui.
Taas köröttelyä raja-asemalle, jossa oli jonkin verran jonoa. Ensimmäisen tunnin aikana jono veti hieman – toinen tunti, ei mihinkään – päinvastoin, tullialueella vain autot lisääntyivät!, koska venäläiskilpiset autot pääsevät tulliin jonottamatta. Koska tässä jonossa oli vain puolalaisia autoja, ja jonon ohi oli mennyt Liettuan ja Saksan kilvissä olevia autoja, menin kävellen kysymään rajamieheltä, miten suomalaisella autolla pääsee. 40 e, piirsi puominvartija paperiin, ja pakko oli maksaa, koska Gdanskissa odotettiin meitä lunastamaan huone. Siispä pääsimme jonon ohi, joka puolalaismiehen mukaan saattaa kestää puoli vuorokautta.
Nyt siis jonotimme passintarkastuspisteeseen, tietenkin väärässä (venäläisten) jonossa, eli oli peruutettava puolalaisten taakse. Puolisen tuntia, ja pääsimme näyttämään passia. Siitä pari kilometriä Venäjän tulliin, joka meni jouhevasti!

Sitten kilometri matkaa Puolan tullijonoon, joka ei mennyt jouhevasti, koska siinä oli vielä venäläisten viimeinen kotiinpäin veto: laskivat suhteessa 5-1 autoja tulliin, eli kaksi jonoa puomilla, venäläiset ja muunmaalaiset…
Puolantullissa ei ollut EU-kaistaa, ja ihmettelimme, kun puolalaisten autot lähes purettiin osiksi niiden tullessa omaan maahansa. Suomen passi auttoi tässä asiassa, vilkaisu takakonttiin – ja hyvää matkaa. Hieman yli neljä tuntia se otti, mutta ei uskalla ajatella, kauanko olisi mennyt ilman korruptiota.

Tiet Kaliningradissa olivat “normaalia” Venäjän sivutiestöä. Kapeita, mutkaisia ja puiden reunustamia. Ohittaminen olisi todella hankalaa, mutta siihen ei ollut tarvetta alhaisten nopeusrajoitusten ja valvonnan takia. Jotenkin miliisit tuntuivat “uhkaavammilta” Baltian maihin verrattuna. Sakkoja emme tosin saaneet, mutta tykkäsivät tutkia passia, ajokorttia, rekisteriotetta yms. Hyvin kurinalaista oli paikallistenkin autoilu, mitään Puolan kaltaista kuolemaahalveksivaa kaahausta ei näkynyt, toki joitakin ohittelevia loistoautoja.

Vielä pitää mainita huono ilmanlaatu pääkaupungissa, johtuen vanhasta Neuvostoajan bussi-/raskaasta kalustosta (vaikka olen käynyt kolme kertaa Istanbulissa, niin ei mitään vastaavaa ole sielläkään..).
Terv.
K Kilpiniemi
Heinäkuussa 2007