CDR-2?

Kai sitä pitäis tämmönenkin projektikertomus aloittaa, kun yhtä ja toista tuli tehtyä ja jatkoakin on suunnitteilla.

Historian etsivä löytää tunnetusta galleriasta edellisen omistajan kirjaamana, eli etsikööt sieltä, mutta tänne sitä ei ole mikään pakko liittää syystä x ja y.

Kyseessähän siis tietysti legendaarinen Car-de-Roop, nimiväännös Garderoobista, eli vaatevarastosta, jona tuo puolikas merikontti on toiminut useammalla reissulla. Numeron 2 lisäsin kysymysmerkillä perään kahdestakin syystä, nimittäin kanta-autona kun toimi aikoinaan Car-de-Mumma-2 niin ajattelin, että onko tämä nyt Roopin toinen versio, jos päivitän sitä matkan varrella? Jääköön nähtäväksi. Kansallisaarteiden suojelijat, älkööt pelätkö, ei ole tarkoitus muuttaa tätä kuljetinta juuri muuksi kuin mihin tämä on alunperin suunniteltu…

Palataampa ajassa viime syksyyn, tai eipäs, mennään vielä taaemmas. Noin. Täällä ollaan, menneisyydessä, jossa useampi enemmän ja vähemmän tunnettu inehmo alkoi kyselemään, että “Missäs Rooppi nykyään on, kun ei sitä näy tai kuulu?”. Tottahan tuo oli, 2007 sitä puikotti muuan australialaiset ystävämme Raidilla kohti naapureidemme Maailmankokousta. Tämän jälkeen se palveli satunnaisesti ajettuna vuoteen 2009, jonka jälkeen se siirtyi synnytyslaitoksensa naapuriin, ulkotalliin uinumaan. Käyttötarvetta vähensi kummasti syy “Jouset ovat kuoleentuneet” jne mitä nyt elämä eteen heittää. Seisoskellessaan silmät puhkottiin, eli umpiot lainattiin toiseen kulkimeen ja siitä hikeentyneenä otsaakin oli vaikea pyyhkiä, kun pyyhkijät myös löysivät itsensä jostain muualta. Vilkut katosivat jossain vaiheessa jo ilmeisesti 2009 käytön aikana, sillä siskoni muisteli lainanneensa ja kiroilleensa kuinka “hauskaa” on ajaa nurkka-ajoa ilman vilkkuja…!

Aikajana rullasi eteenpäin ja edellisen omistajan kanssa vaihdoimme ajatuksia tyyliin “Mitähän tuon Roopinkin kanssa…” johon vastauksena annoin -Vain kuolleen ruumiini yli..jne kovan luokan lupauksia tehdessä. Eikä ihan syyttä, sillä tämä on periaatteessa kuljin, jolla itse olen tullut synnytyslaitokselta kotiin yms.

Josta pääsemme sinne mainittuun syksyyn 2019. Kävi nimittäin niin, että edessä oli poikkeuksellinen arvotavaran kuljetus ja itselläni pari viikkoa lomaa. Tästä heräsi ajatus, että “no perkale nykästääs Rooppi takas liikenteeseen!”. Eräänlainen komediavideo syntyi, kun vaimokkeeni ruiski kaasarille rasvanpoistajaa(=starttispray), kannusta tuoretta soppaa ja miljoonavolttia uudesta akusta. 10 vuoden tauon jälkeen piiiiitkän startin jälkeen kone heräsi henkiin, mutta kävi erittäin mustasukkaisesti.

Mustasukkainen käynti on sellaista, että sisällä kaasutellessa kaikki toimii hienosti ja tyhjäkäyntikin löytyy…mutta käännäppä hetkeksikin selkäsi kulkimelle niin se sammuu heti! Todella huomionkipeää toimintaa. Tällaisenaan ajelin pihassa vähän rinkiä käsijarrun varassa, mutta en todellakaan painanut poljinta, vaan säästin tämän hauskuuden talliin ja lomalle.

Katkokäynnin syyksi en epäillyt sytytystä, sillä tässä oli syttyboksi ja katkos oli niin veitsellä leikaten, että jotain muuta virtapuolella todennäköisesti. Virtalukolla oli rele ja sen pätkimisenhän kuulee napsauksesta ja sitä ei ilmennyt. Yhden myöhemmän starttauksen yhteydessä vaimokkeeni hihkaisee, että konepellin alla kipinöi. Se tuli startin takaa. Sekään ei ollut se syy. Noooh, tässä välissä piti käydä kotona Epsoossa ennen varsinaista lomaa ja samalla tein hankintoja tulevaa koitosta varten. Välimatkaa oli jälleen jo legendaariseksi muodostuneet 270km, jota suosittelen kaikille projektien harrastajille, kjeh kjeh, no en oikeasti.

Loma koitti ja Rooppi siirtyi synnytyssairaalaansa, eli talliin. Ensitöinä öljyt, venttiilit, 123, tulpat, tulpanjohdot, puola, päävirtakaapelit, lämpöputket, pakoklemmareita.. Pyöreiden, sokeiden, valokuuppien vaihto H4 kantikkaisiin, koska mielestäni tämä on kantikas kuljin, jossa on vuosimallin ja kanta-auton mukaisesti “oltava” kanttimallin lamput. No tästä “olemisesta” en oikeasti välitä tuon taivaallista, vaan kyse on noiden lamppujen valotehosta. Virtakaapeleita vaihtaessa löytyi katkokäynnin syy: Vaihteistolle menevä miinuskaapeli oli löysällä mutterinsa alla ja erinäisen patinan myötä tämä liitos yhdisti ja ei yhdistänyt kuun asennoista riippuen.

Nythän kone jo käy ja kukkuu kiltisti, mitäs sitten? No jarruttaa vois. Inhoamaani DOT4-nestettä tuoreena säiliöön ja siskolikka polkimen päälle. Takaa huonompaa mönjää ulos valutellessa, jonka jälkeen myös edestä ilmaten. Mitäpä veikkaatte? No en kuule vastauksia tänne asti, mutta jokainen pyörä toimi kuten piti! Jarruputket rosteria ja villisti veikkasin, että työsylintereiden männätkin olivat uutuudenkiiltävät.

Jatkuu…