- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Puutelistalla on varapyörätilan metallikansi. Tällainen on käsittääkseni ollut malleissa, joissa varapyörä on sijoitettu konehuoneeseen. Tai sitten se on ollut lisävaruste malleissa, jossa on kippaava takapenkki, kuten tuossa 1979 vuoden esitekuvassa.
Myöskin tasaisen hyvät AXO-etuvilkunlasit kelpaisivat. Nyt toinen on uusi ja toinen haalistunut.
Jos on edellämainittuja tarjota, olisin kiinnostunut.
Pikkuhiljaa on rojekti talven aikana edennyt. Varapyörätilan kansikin on löytynyt Belgiasta, mutta odottaa vielä hakureissua.
Monenlaista fiksausta, paikkamaalausta ja puhdistusta on suoritettu ja kuljin alkaa olla mielestäni museokatsastuskunnossa. Viimeiseksi somisteeksi alle asennettiin tuliterät misukat uusilla vanteilla ja päällimmäiseksi uusi beige katto.
Musokatsatus maksaa 140 euroa, mutta SAHK:in jäsenille 70, joten noin kuukausi sitten lähetin jäsenanelun paikalliselle kerholle. Vastausta odotellaan yhä. Olin myös yhteydessä museokatsastajaan, joka lupasi suorittaa museotarkastuksen kotitallissamme tuohon alempaan hintaan, kun nimi vain löytyy SAHK:in luetteloista.
Startti oli hyytynyt käyttämättömyyttään. Otin hiilet esiin, puhaltellin, puhdistelin ja liikuttelin paikkoja ja laite heräsi ihmeellisesti henkiin. Lyhyellä koeajolla tyhjäkäynti hävisi, mutta syyksi paljastui lika tyhjäkäyntisuuttimessa. Se on 2-kurkkuisessa kaasarin etuosassa ja helppo avata ja puhdistaa ulkoa päin.
Museokatsastusta varten pitää teettää 4 kpl samanlaisia valokuvia. “Kuva otetaan etuviistosta, auton vasemmalta puolelta, jolloin keulan koko on välillä 1/3 maksimissaan 1/2 (katso vieressä oleva malli). Auton tulisi täyttää suurin osa kuva-alasta. Kuvan taustan tulisi olla mahdollisimman tasainen ja rauhallinen, sekä väritykseltään sellainen, että auto siitä hyvin erottuu.” Lainaus ohjeista http://www.sahk.fi/museoajoneuvo.htm” onclick=”window.open(this.href);return false; . Alkuperäinen käyttöohjekirja on tallessa ja museokatsastuksen höysteeksi löytyy vanhoja mainoksia ja kokonainen varaosakirjakin.
Kävin kuvan ottamassa sopivaa lumikasaa vasten.
Nyt vain odotellaan jäsenasian edistymistä ja raportoin sitten kuinka kävi itse tarkastuksessa.
Eilen tulivat museokatsastusmiehet kuin puun takaa KUUKAUSIEN odottelun jälkeen ja hyväksyivät Ryanen museorekisteriin moitemaininnoitta. Kuvitelkaa, että oli asiassa ensimmäisen kerran yhteydessä paikalliseen mobiilikerhoon helmikuussa (liittyäkseni jäseneksi) ja sen jälkeen on tarkastusta yritety sovitella pitkin kevättä ja kesää. Olisin tietysti voinut mennä kerhon järjestämään viikottaiseen katsastustapahtumaan, mutta halusin miehet kotitalliini vierailulle, jotta voisin samalla esitellä tulevaisuuden mahdollisia muita museorojektejani. Jatkoa siis seuraa.
Itse tarkistus sujui leppoisassa ja hyvässä hengessä ilman minkäänlaista turhaa niuhottamista. Kuljin toki on komia ja alkuperäinen, mutta kuitenkin “suoraan ajosta”. Maalipintakin 32-vuotias eikä hitsaussaumaa missään. Joitakin painumia pelleissä on, muttei niitä oikein lommoiksi voi sanoa.
Tarkistus maksoi SAHKin jäsenelle 70 eur ja päälle tulee vielä normaali vuosikatsastus ja muutos museoajoneuvoksi katsastuskonttorilla lähipäivinä. Sen jälkeen katsastus on joka toinen vuosi (59-mallisilla ja vanhemmilla olisi joka 4. vuosi). Museoajoneuvolla saa ajaa museovakuutuksella 30 vrk vuodessa. Minulle on epäselvää voiko museoautoon ottaa myös normaalin vakuutuksen ja ajaa enemmänkin (unohtui kysyä). Käyttömaksua ei museoajoneuvosta peritä lainkaan.
Voin joko säilyttää nykyiset EU-kilvet tai muuttaa ne mustapohjaisiksi (vaikka vm. on 1978) tai ottaa M-alkuiset museokilvet.
Eilinen oli muista syistä eräs kiltaurani raskaimpia päiviä, mutta päättyi sittenkin iloisiin tunnelmiin tämän museokatsastuksen siivittämänä.
Tänään Dyane hyväksyttiin lopullisesti normaalissa katsastuksessa ja muutoskatsastuksessa museoautoksi. Kokonaiskustannus 180 eur katsastusbyrokratiaan (museotark. + muutoskats. + vuosikats. alennuksineen) hieman yllätti, mutta kestetään toki.
Museoautostakin katsotaan päästöt, kun kerran vuosimalli on 1978. Arvot alittivat tiukimmatkin ns. vähäpäästöisten autojen rajat. Säädin varmuuden vuoksi hieman rikkaammalle 😉
Jousitus ei anna armoa katsastushenkilölle 😉
Low rider?Nyt jäljellä rojektissa on vain Belgiasta saamani metallisen varapyörätilan kannen maalaaminen alkuperäissävyllä AC136. Sitä ei aikoinaan saanut korin värisenä vaan se oli valittavissa optiona harmaana.
Jo vuosi sitten talvella museoryanemme koki takaiskun. Loodasta oli jo pitkään kuulunut kahisevaa ääntä muistaakseni kolmosella moottorijarrutuksessa, ilmeisesti syynä oli jo silloin ylemmän takalaakerin vika. Lopulta laakeri “räjähti” ylemmän akselin tullessa takakannen läpi. Kuljin jäi niukin naukin ajokuntoon ja nilkutti kotiin.
Tilanteen voi kuulemma aiheuttaa myös ylemmän laakerin kiristysrenkaan kuluminen. Se kun on samalla myös nopeusmittarin rattaan pyörittäjä. Näistä tulikin kerralla molemmista selvää. Kiristysrengas oli kyllä paikoillaan akselissa, joten oman tulkintani mukaan laakeri tuli tiensä päähän. Haulit putoilivat yhtä lukuunottamatta lattialle, kun takakansi avattiin.
Lisäksi loodan sisällä taaimmainen ratas oli vuollut takaseinästä sopivan määrän pientä alumiinilastua niin, että looda on pakko purkaa vaikka muuten korjaus olisi näennäisesti mahdollista vain tuhoutuneet osat vaihtamalla.
Nyt on toinen loota menossa sisään. Kiristelin siitä molemmat takalaakerit, joiden mutterit olivat tyypillisesti löystyneet, niin kuin aina. Lisäksi löin lisäliukituksia ongelmia aiheuttavan 2-3 siirtäjän lukitusrenkaan ympärille avatun yläkannen kautta. Suositeltavia toimenpiteitä aina, kun kissa on pöydällä. Taidanpa vaihtaa nyt tilaisuuden tullen myös koneen takastefan, kun siihen ei liene koskettu kulkimen yli 30-vuotisen historian aikana (vain n. 100.000 ajettua kilometriä).
Jarrusatuloita siirrettäessä loodasta toiseen, hyvä apu on tavalliset puupuristimet. Ei roisku nesteet niin valtoimenaan ympäriinsä ja varsinkin apumiehen kanssa kiinnitys uudestaan käy helposti.
Olettaisin että tuon syynä on ollut juurikin vähäinen käyttö, ja sitä kautta ylemmän takalaakerin kuulien kevyt ruostepinnoittuminen, joka sitten on “syönyt” muovisen kuulanpitimen..? Siitä sitten seuraa se, että kuulat pääsevät samalle laidalle, reippaat välykset vähän joka puolelle, kuulia putoilemaan vaikka minne…
Ei sentään käynyt kuten itselleni vastaavassa tapauksessa, että öljyjä pois laskiessa mukana tuli kuulia, eli kuulat tässä tapauksessa löysivät tiensä eri suuntaan kuin itselläni..?
Se pieni alumiinintyöstäminen rattaan toimesta ei käytännössä haittaa, jos suurin osa laakeripesästä on edelleen oikeassa mitassa. Lastut vain pois sisältä ja takaisin nippuun, uudella laakerilla tieteskin…
Tosiaan muovinpalojakin löytyi vaihteistoöljystä ja pari kuulaa siltäkin puolelta.
Ei kai noita lastuja oikein muuten saa luotettavasti pois kuin purkamalla sisukset. Hiput tuntuvat levinneen jo kaikkialle. Mahdollisesti joku oikein moninkertainen petroolihuuhtelu tms rattaita pyöritellen ja muita osia liikutellen? Laakereihin saattavat silti pesiytyä.
Argentiinalainen takalaakerikin löytyisi varastosta (ei kuulemma paras mahdollinen valinta), mutta puutelistalla olisi kutosen urituksella oleva ylempi kiinnitysmutteri, joka siis pyörittää sitä nopeusmittarin ratasta.
Projekti tuli eilen illalla finaaliin eli toinen looda tuli vaihdettua tilalle. Ehkä pitää joskus palauttaa tuo originaali keulille, jotta alkuperäisyys olisi taas liki 100. Koeajolla vaihteet vaikuttivat toimivat ilman mitään ylimääräisiä kahinoita.
Pikkuhuomioita rempan ajalta:
– kun kone oli pöydällä vaihdettiin varmuudeksi samalla takastefa. Se lähtee helposti irti kun lyö pienellä meisselillä vanhaa stefaa keskiötä kohti reunasta lyttyyn. Sisäänpainaminen tapahtui sopivankokoisella lasipurkilla ja pienellä vasatalla naputellen.
– ärsyttävää ajanhaaskuuta aiheutti muutamat tärveltyneet kierteet vetarien yläpään kiinnityksissä. Sain ne kohtuukuntoon käyttämällä muutamaa pulttia jousitappina (niistä tuli entisiä). Onko tuo spesiaalikierre 9 x 1.25, varmaan tähänkin jostain on ostettavissa oikea tappi?
– Kärkikotelosta löytyi öljyä syyksi koneen käynnistymättömyydelle. Mahtaa olla niin, että jos kone on pitkään nokka maata vasten, alkaa nokka-akselin juuresta norota öljyä ? Takastefaa vaihdettaessa kone oli tuossa asennossa jonkin aikaa, tosin myös öljymittatikusta tapahtui pientä öljynkarkailua.
– Ennen maantielenkkiä koeajoin loodaa tallissa moottorin käyttämänä niin, että vetarit eivät olleet kiinni. Pystyi toteamaan kaikkien vaihteiden, tasauspyörästön ja kytkimen päällipuolisen toiminnan ennen kuin suoritti lopullisen apulaitteiden ja keulan peltien kokoonpanon.
Välitykset ovat nyt AMI 8:sta. Tietääkseni liki identtiset Dyane 6:n kanssa. Kirppariostos Ranskasta vuosien takaa maksoi nyt itsensä takaisin. Myyjä oli jopa puhdistanut loodan ja se jotenkin aiheutti silloin epäilyksiä, kun hintakin oli kovin kohtuullinen 😉
Pienenä niksinä heitän tähän aiheeseen hiukan juttua..
Jos vetarin laipan kierteet on vahingoittuneet,, voi koko vetarin käyttää helposti irti tai vaihtaa korjauksen nopeuttamiseksi kokonaan toiseen ehyt kierteiseen yksinkertaisesti avaamalla kuvassa nuolella merkityn kiristysrenkaan niin vetari tulee pois paikoiltaan laakereineen keveällä kopistuksella..
Toinen ehyt vastaavasti tilalle ja renkaan kiristys sekä uusitaan kiristysrenkaan lukitus vastaavaan uraan..
Lukitus ei ole haittana avatessa vaan avaus onnistuu ihan kunnon ” ranskalaisilla ” siirtoleuka pihdeillä,, kuten kiristys takaisinkin paikoilleen..
Perän laakerien ynnä muista välyksistä ei tarvitse välittää koska ne ei operaatissa muutu kun peränlaakerin laippaa ei tarvitse käyttää pois paikoiltaan vain ainoastaan tuo kuvan kiristysrengas ja vetoakseli..
Operaatio toimii nelkun ja kutosen laatikoissa joissa kuvan mukainen rakenne..
Myös vetari tyypin voi vaihtaa lennosta tuplaristikosta kuulamalliin tai toisinpäin…. 💡 😀PS: Homma onnistuu myöskin rumpujarrullusiin mallehinkin kunhan irroittaa ensin rummun ja jarrukengät pihtien edestä pois.. 😉
Mauno Nurkkala.. Raahe - Piehinki - Ylitornio.
Lapinjaos Hupimestari.. 🙂Tuo Manun mainio vinkki olikin päässyt unohtumaan.
Tänään Dyane pääsi pakkaslenkille ja kaikki pelasi. Kuumana ilmaantui rytmikästä narisevaa ääntä, epäilen jonkinasteista jarrujen laahausta (käsijarru?). Kulku oli kuitenkin kevytkenkäistä.
Ei uskoisi, että kuva on otettu lähellä Vaasan keskustaa.Illalla Rynis pääsi kuumaan suihkuun.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.