- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Ekakerta jää helposti mieleen niin muistellaampa tämäkin
Nuorena juippina tuli paljon kuljettua liftaamalla, ei ollu vielä ajokorttia ja rahaakin piti säästää tärkeämpään.
Hämeenlinnassa tuli paljon käytyä, Mommilasta kuljin aina Lammin kautta, matkaa tuli suuntaansa noin 70 km.
Rekat otti hyvin kyytiin, Hämeenlinnasta kuljin kotiinpäin suurinpiirtein samoihin vuorokauden aikoihin ja huomasin että samat rekkakuskit oli usein liikkeellä. Kävipä niinkin että kun olin jäämässä kyydistä tuuloksessa jatkaakseni Lahden suuntaan, niin linja-autopysäkillä odotti jo toinen rekka, kuljettaja kertoi ajaneensa perässä ja arvanneensa että liftailen siinä edessä menevässä autossa.
Lammilta Mommilaan olikin sitten vaikeampi kyytiä saada, saattoi käydä niinkin ettei tullut yhtään kulkuneuvoa koko matkalla, kiemurtelevaa soratietä oli sentään vielä 30 km. Useamman kerran joutui kävelemään koko tuon matkan, retken päätteeksi kun käveli 30 km niin tiesi reissussa olleensa.
Monenlaista kotiin palaajaa sentään oli siihenkin aikaan liikkeellä että pätkittäisiä kyytejä sai, polkupyörän tarakalla, moottoripyörällä, täyteen ahdetussa tippa rellussakin kerran pääsin, olin seitsämäs matkustaja siinä autossa.
Sitten kerran tuli outo sätkätys takaa ja eikun peukku pystyyn, sitikka keinahteli pysähdyttyään ja meikäläinen kyytiin. Keskustelu jäi vaan yrityksen tasolle, kuljettajana olikin nuori Sveitsiläinen nainen (uskalsi sentään ottaa kyytiin), Helsinkiin oli menossa joten sainkin siitä loppumatkan kyydin. Kerran pyysin hiljentämään koska tiesin tiessa olevan aikamoisen hyppyrin, tyttö vaan nauroi, luuli kai että yritän tehdä lähempää tuttavuutta. Kuului vaan pehmeä tsup tsup ja sadanmetrin päässä sitikka hiukan keinahti, näin oli ojarumpu ylitetty. Matka sujui hyvin ja toivoinkin että olisi ollut pitempi, kotitien liittymä tuli kuitenkin aikanaan kohdalle ja oli aika moikata ja kiittää kyydistä. Näin jäi 2cv kyydistä erittäin kiva muisto, ja kipinä että tommosen auton vielä hankin, vuosia meni mutta muutama vuosi on nyt sitikalla itse ajeltu.Mukavaa Joulun odotusta toivottaa Hanski
Hausjärvi / Hy-Ri
Kiitos Hanski! Minun oma kokemus, siis ensimmäinen, on seitkytluvun puolelta. Kummisetä vei Kuopiossa laskettelemaan poikansa kanssa Puijolle. Jotta nuoret pikkupojat saisivat ensimmäisen mäen ilmaiseksi, hän vei meitä mäen laelle. He, jotka paikan tietävät, tietävät senkin, että valoista kun lähtee kohti mäkeä talvella sätkällä, saa ihka oikeasti siinä alussa jo hypätä pois ja työntää sen alkujyrkän jälkeen sätkä vauhtiin. Useasti ja vuosien kuluessa se työntäminen oli aina vain kevyempää ja kevyempää. Kulkipa hyvien renkaiden myötä ainakin kerran meidät ylös asti työntämättä. Takanatulijoita työntäminen aina nauratti kovin ja onnittelivat, kun pääsimme ylös. Mitenhän vastaava tilanne olisi tänään? Kummisedälläni oli tapana, toisin kuin monella muulla lentäjällä, ostaa auto 1000 markalla. Ajaa sitä sitten, kunnes oli aika vaihtaa toiseen. Sitikoita hänellä olikin sitten suurin osa.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.