Esa Iisalmesta esittäytyy

Pakkasterveiset Iisalmesta.Ajattelin tässä kertoa vähän itsestäni ja sitikastani. Ensimmäinen kontakti sitikkaan syntyi vuonna 1974 kun juuri ajokortin saatuani pääsin kuskiksi ihan uudella Tiinalla. Jo siinä vaiheessa ihastuin auton leppoisaan kulkuun. Sitten meni vuodet armeijassa ja opiskelussa. Ostin oman 2cv6:n vm. 1977 Tampereelta vuonna 1985 viimeisellä opintolainaerällä. Työ vei valmistumisen jälkeen pohjoiseen Utajärvelle. Sitikka toimi siellä käyttöautona ja muutto Iisalmeen oli edessä vuonna 1987. Sitikka toimi sitten perheen kakkosautona. Sitikka oli aika kovalla ajolla ja kilometrejä kertyi lähes 200 000. Sitikan vieteri alkoi väsyä ja päätin armahtaa ja siirsin sen odottamaan uutta tulemista uuden kodin autotalliin.
Viime talvena purin sen pieniin osiin ja kokoaminen on menossa. Runko jouduttiin vaihtamaan niin väsynyt se alkuperäinen oli. Uusi runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin moneen kertaan epoksi yms. maaleilla. Nyt sen pitäis kestää minun loppuelämän ajan. Korissa jouduttiin tekemään yllättävän paljon töitä. Päältä päin sen näytti ihan hyvältä, mutta kun saumoja yms. avattiin niin näky oli välillä aika murheellinen. Onneksi naapurilla oli hyvät hitauslaitteet ja hän on autoalan ammattilainen. Hän teki vaativammat korityöt ja niin maalauksen jälkeen sitikka on komeampi kuin ostettaessa 25 vuotta sitten. Vielä on kuitenkin paljon laittamista: sisustus, jarrut, valot, sähkötyöt yms. Tavoitteena on, että Juhannusajelulle pääsisi. Perheessä on toinenkin kovakatto-sitikka Picasso. Hyvin on Picassokin pärjännyt pakkasissa, vaikka ranskalaisten autoinsinöörien ulkolämpötila-mittari ei tunne yli 30 asteen pakkasta. Viime viikolla pari kertaa ko. mittari näytti pelkkää viivaa. Myös vanhat traktorit ja laitteet kiinnostavat. Ostin itselleni 50-vuotislahjaksi 61 vuosimallin Massikan. Se ensimmäinen ns. suurtehotraktori Suomen markkinoilla. Nokallla raksuttaa mukavasti Perkinssin diesel-moottori. Kyntöhommia on omalla kylällä riittänyt syksyisin mukavasti, myös metsässä on polttopuita kerätty viime keväänä.

Uusikin projekti on vireillä. Huomasin yhden aution talon pihassa pressun alla tutun näköisen profiilin. Siellä on kököttänyt yli 15 vuotta rättäri vm. 63. Selvitin oitis omistajan ja kauppoja on hierottu. Hänellä on vaikea luopua autosta kun siihen liittyy niin paljon muistoja. Saa nähdä syntyyykö kauppoja. Siinä olisi ensi syksyksi ja talveksi haastava projekti. Moottori on siitä kadoksissa, mutta eiköhän se sitten löydy kun pääsisi niin pitkälle.

Olen anonut uudestaan killan jäsenyyttä nyt kun uskon, että sininen HJS-257 syntyy uudestaan. Jotakin syvempää yhteyttä meillä on auton kanssa kun minun sos. tunnuksen loppuosa sama kuin autoni rekisterin.

Lähetän kuvia uudelleen syntymisestä kevät auringon paistaessa. Pitää ensin opetella miten niitä tähän viestiin liitetään kun en ole mitää tietoteknikka- virtuoosi

tv esa laukkanen, puh 0400-771092