- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
71-76 nelkkuutos-projektin alkaessa vihdoin valmistua ihmettelen, miten/missä tällainen projekti olisi paras vakuuttaa. Tapiolan muistan joskus kaupanneen harrasteajoneuvoille jonkinlaista “klassikko”-vakuutusta, joka huomioi projektiin todellisesti upotetun työn ja materiaalin arvon – mutta sivuiltaan sitä en enää löydä. Museo- ja harrasteajoneuvojen vakuutus lie nykytermi? Ja kaskon edellytyksenä näyttää olevan, että kotivakuutuskin on samassa yhtiössä.
Arkirealismia on, että sätkäni on ja tulee olemaankin vain silloin tällöin liikenteessä; työ- ja perheajot hoituvat vastakin ruotsalaistraktorifarkulla (eikun kiinalaiseksihan volvo taisi muuttua..) ja rouvan pikkuhondalla. Nämä perheen molemmat autot ovat vakuutetut Fenniassa, täysillä bonuksilla. Museoajokiksi tästä sätkäprojektista ei ole, eikä ole tarkoituskaan tulla. Euroja projektiin on uponnut niin, että ynnäys on ollut parasta lopettaa jo aikaa sitten. Minkä mukaan mahdolliset korvausarvot näissä tapauksissa lasketaan? Mikä/kuka täydellisesti kunnostetun liki 40-vuotiaan sätkän vakuutusarvon määrittelee? Mitä muuta on osattava huomioida/kysyä/vaatia?
Yritin hakea keskusteluketjuista valaistusta asiaan, mutten löytänyt. Olisko käytännön kokemuksiin perustuvia vinkkejä, ennen kuin menen raapimaan nimeä uuteen vakuutuskirjaan?Jussi, Rovaniemi
Tapiolalla kyllä oli tuo harrasteajoneuvon “kasko” tuotevalikoimissaan jokin aika sitten. Se on siis lisävakuutus eikä liikennevakuutus ja edellyttää kulkuneuvon tarkistusta ja vakuutusarvon määrittämistä.
Itse jätin ottamatta, kun se on voimassa vain kotimaassa.
Kannattaa säästää kuitit varaosista ja korjaamokuluista ja pitää
päiväkirjaa tehdyistä töistä ja kuvata ajokkia. Tällaisen kirjanpidon avulla voi todistaa auton
todellisempaa arvoa, toki siitä on muutakin iloa. Vahingon sattuessa fiksu vakuutusyhtiön tarkastaja tietysti ymmärtää harvinaisemman kulkimen arvon, mutta keskustelu yleensä alkaa
“kun nyt kyseessä on jo vuosimallia…” joka palopuhe kannattaa katkaista heti ja kertoa minkälaisesta poikkeustapauksesta on nyt kysymys. Keskustelu pääsee oikeille urille, kokemusta on 😉Kuvaaminen kannattaa, minulle sattui peräänajo aikoinaan, Tiina oli rekisteröity 8 päivää aikaisemmin..käynti tarkastajalla albumi mukana..kuvissa oli päivämäärät
tarkastaja kehui kun oli kuvat koko projektista ja korvaus oli asiallinen.
terv. Kari
toisessa tapauksessa hyväksyttiin myös työtunnit 50e/tunti kun korjaan itse, osien hinnat otin suoraan Sitrosen, Auto-Artikkelin hinnastosta ja maalaustarjouksen maalaamosta.Vastaava hyvä kokemus minullakin, tosin onnistuit kyllä saamaan paremman tuntipalkan…
onnittelut siitä. Tai me ei sovittu tuntiliksasta sinänsä, ehkäpä nopeammalla työtahdilla
olisinkin päässyt mutta kun tein ekaa kertaa niin etenin hitaasti (= laiskasti). Osat laskutin
myös noin, ja juttu eteni asiallisesti eli reilu peli puolin ja toisin. Mutta alku oli juuri tuo
” kun nyt on kysee…” sävy muuttui heti asialliseksi kun palautin takaisin maanpinnalle.
Kyllä ne siellä arvoautot tietävät, mutta… 😆
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.