High CheVaux

Annoin “pitkästä aikaa” viikonlopun verran huomiota tällekin ikuisuusrojektille. Epsanjan reissun vetari- ja tyhmäkäyntiongelmat oli syytä hävittää. Tehtyä: Molemmat vetarin alapäät vaihdoin Burtonin uustuotanto-osiin, eli takana ruhtinaaliset 0 km. Venttiilit säädin pitkästä aikaa, kun ne näissä GS remmikoneissa vähemmän huomiota tarvitsevat. Sitsuttava pelkääjän puolen pakosarja tuli kiskaistua irti ja kokeilumielessä tuli laitettua uudet tiivisteet kuuman kestävällä “kuparisilikoonilla”. Myös taaemmat nokka-akseleiden 14mm kantaiset kiinnityspultit käytin auki ja lotrasin RTV punaisella…oli hieman jo tihkumista. Tämänkään jälkeen tk ei palannut normaaliksi, vaan edelleen käynti kuoli hetken käytyään normaalisti. Puhdistin tk-suuttimen, ei vaikutusta. Avasin kaasarin ja puhalsin kaikki kanavat ja suuttimet kaikella paineella mitä kompurasta irtosi. Johan palasi käynti!

Voin kertoa, että perjantaina keski-suomeen siirtyessä oli parin kympin pakkaset ja sisälläkään ei yli -10 lämpöjä nähty 🙁 tästä johtuen lisäsin lämppäreihin kupariputket, jotka joskus jäivät pois syystä tai toisesta pois jonkun isomman huollon yhteydessä. Toivon mukaan myöhempi paluumatka kotiin on edes vähän lämpöisämpi 😆

Raidetankojen alapäihin lisäsin MisterAutosta tilatut haitarikumit. Ihan ok peittävyydeltään, mutta renkaan ääriasennossa todennäköisesti hiertyvät yhdeltä sivulta auki.

Korin perään ja kynnyskoteihin läträsin 50/50 öljymassakoktailin, kun viime katsastuksessa ystävällinen setä mainitsi olevan viimeiset hetket käsillä. Ihmeen hyvässä kunnossa tuo kori onkin, en ole vähään aikaan pohjaa silmäillyt sillä silmällä 😯

Ainiin startti! Sitähän raplasin jo aiemmin, kun edellinen startti petti. Tähän vaihdettiin hiilet ja solenoidi, mutta tämänkin jälkeen toiminta oli vähän niin ja näin. Kirosi ruman kuuloisesti aina silloin tällöin ja noin joka viides starttaus aiheutti toivotun käynnistystuloksen. Ajattelin, että tämä johtuu virheellisestä startin asemoinnista, mikä sekin on geesussa varsin yleinen ongelma. Pitkän pohdinnan jälkeen nyppäsin startin käteen ja katselin tarkemmin. Ratas oli kulunut vain ihan hampaiden alkupäästä. Ajattelin, että ratasta vetävä akseli täytyy olla liian pitkäksi säädetty. Ducellierin startissa on tähän säätö. Purin lisää ja en tätä säätöä Pariisin roonen startista löytänyt. Aloin jo tuskastumaan, että millä tämän nyt korjaa!? Sitten vasta kiinnitin huomiota kuinka “hullun mulkku” tuo vipuvarsi on. Vipuliike tapahtui kampeutumalla sille varatun kuilun seinää vasten. Pöydällä onneksi oli toinen Rhonelainen ja tajusin, että akselihan tuolta varrelta puuttuu! Tuossa mallikappaleessa 6mm akseli oli ilmeisesti pakottamalla paikallaan ja korjasin tämän omani yksinkertaisesti M6 pultilla. Ja jo starttasi! Mietin tätä jälkeenpäin, että tuota akselia en kyllä ole koskaan purkanut pois, joten tuon startin aikaisempi hylkäys on saattanut johtua juurikin tuosta viasta, jonka vasta nyt korjasin 😆

Koeajolla kerkisin käymään ja seuraavaksi etä-leimaus pitäisi suorittaa…