High CheVaux

Vitosta purkaessa alkoi laatikkokin pyörimään vähän kerrallaan. Peräpään laakerit aika lohduttomat kun kuulien kannattelijamuovit olivat sulaneet. Vitosmurikan alempi mutteri oli ikävä keissi, se oli oikein kunnolla juntturassa ja vaati irrotakseen rälläkän laikkaa. Mutterin kanta 29mm, mukavaa kokoa siis…eiku…. Onneksi kierre on vakiokamaa, joten sen saa korvattua jollain toisella. Vetarin laipat lähti kiltisti ja sitten ei muuta kuin arkku auki:

Sielläkin alkavaa ruostetta on, muttei kuitenkaan sellaista kraateria, joka käytön estäisi. Siirtäjien purku oli myös hauska operaatio varsinkin ilmeisesti pakin osalta… Mutta kaikki ne sieltä lähtevät, ja vieläpä ihan kiltisti, kun vain hetken miettii. Hauska detalji löytyi parista laakerista, kyljessä luki isolla “DDR”…Laatulaakereita siis 😆

Tämän jälkeen pesasin lohkot ja aloitin rattaiden käsittelyn. Vielä pitäisi yksi nelilovinen lodju purkaa rinnalle ja verrata osien ristiin-naittamismahdollisuuksia.

Vaihteistoistakaan ei oikein selville pääse ennen kuin ottaa osat käteen ja hetken katselee mikä minnekin liikkuu. Varsin järkeviä kapistuksia loppupeleissä ja vaativuudeltaan vastaa normaalia koneen täysremppaa, joten uskallan kyllä suositella sellaiselle, jolla koneista jotain käsitystä on ja tarve laatikon läpikäyntiin. Tasauspyörästön passaus on vaativampi osuus, mutta monesti siihen apu löytyy Haynesin kansien välistä.

Yksi sulanut ohjuriosa pitäisi katsella ja verrata synkroja keskenään, notta onko vaihtokelpoiset, mikäli rusahteloo. Samaten laagerssoneja pitäisi tutkailla. Pinioniin ja lautaspyörään en meinaa koskea, eiköhän noillakin välityksillä päästä ihan tarpeeksi markka kahdenkymmenen päälle 😈

Materiaali: 1.5mm moneen kertaan tallottu roskisalumiini pajan lattialta. Ensiksi leikkuriin sopivan aihion saamiseksi ja sen jälkeen piirtelin merkkiviivoja (pitkä kaari oli muuten haasteellinen, täytyy vain toivoa, että se sopii mittarin ympärille niinkuin sen ajattelin 😳 ) ja sitten plasmaleikkuri laulamaan. Kun olin plasmalla sulatellut haluamani muodot, totesin ettei oikean reunan jäykkyys ole riittävä. Päädyin alumiinihitsaamaan reunaan 20mm lipareen, joka muutti tilannetta oleellisesti. Viimeistelyyn olisi voinnut panostaa vielä runsaasti enemmän, mutta tulen sen verhoilemaan jotakuinkin aiemmin julkaisemani 3D-mallin mukaisesti… Nuo 52mm mittarireiät eivät ole vielä lopullisen pyöreät mikäli ne jonkun silmään osuvat.. 😕

Siispä sisustus notkahti taas askeleen eteenpäin tänään…!

Päivitetäänpä tämänkin tilannetta hieman.

On päiviä jolloin sitä itse kukin miettii oman harrastuksensa järjellisyyttä ja minulla oli tänään sellainen hetki 😀 Voin kertoa, että pikkuisen raastoi sydäntä taas purkaa…

Jarrupääsylinteri oli antautunut jälleen, eli säiliö oli täysin tyhjä. Onneksi tuli syksyllä tehtyä Croiseten kanssa vaihtokauppoja, sillä nyt pääsen vaihtamaan pääsylinteriin uudet tiivisteet ja luultavasti sylinteri on sillä pelastettu. Vaihteisto oli yltäpäältä öljyssä, vaikka sen pesin vuosi sitten Järvenpäässä superia kasatessa ja sellaista määrää ei ole kone nyt kyllä vuotanut. Ajoittain olin haistavinani palavan vaihteistoöljyn katkun ihan viimeisillä ajoilla… Jarrusatulat menee uusiksi, koska ne olivat elokuussa todella jumissa ja silloin ainoastaan herkistelin ne ja nyt olisi tarkoitus vaihtaa ne kokonaan. (Nekin löytyy uusina paketissa. Joskus näinkin päin 😀 )

Rungon meinaan raapata ja maalata niiltä osin mitä siitä nyt näkyy. Josko vaikka öljykyllästys olisi vähenemään päin lähitulevaisuudessa, joten olkoon siinä sitten maali suojana. Ennenkuin aloitin purkamisen tänään, heitin pienen motivaatiolenkin ja hauskaa oli 😀 Eiköhän se tästä taas mene toiseen suuntaan pikkuhiljaa.

Zimzalabim, jo onpi taas kone ja lotjake paikallaan pannuhuoneessa. Hyvin istuivat ja suorastaan jäivät kiljumaan lisää rassausta tallin nurkkaan…Ihan uudet jarrusatulatkin losautin loodan kylkiin, kun vanhat alkoivat olla jo niin jumissa ettei millään viitsinyt niitä takaisin laittaa tahi korjata tässä välissä. Olispa edelstahl-jarruputkisarja ransoselta niin huitasisin nekin paikalleen tässä samalla, mutta ei…sitten joskus.

Josko sitä ensi kerralla jo jysäyttäisi käyntiin ja kävisi kokeilemassa vaihteiden toimintaa. Ennen sitä täytyy hoitaa vielä jarrut kuntoon ja askarrellapaskarrella ensimmäisen äänenvaimentajan tilalle ratkaisu nimeltä Joku muu. Entinen on niin lommollaan ja lähestyy muutenkin vanhainkotia sellaista tahtia, että hirvittää. Varsin oli työntäyteinen viikonloppu suberin osalta, vaikka välissä yritti olla kaikenmaailman valkolippalakkibileitä ja tuplalorttojen seremonian kuuntelua… Perässä tullaan…kun ei enää ohikaan pääse 😆