High CheVaux

Karikari veti suunnittelussa pidemmän korren ja siirryin uuteen leiriin pakoputken suhteen… Pönttö auki, uusi pääty, uudet putket, pönttö kiinni ja menoks.

Syy moiseen muutokseen johtui äänentasosta..Saundi kyllä oli kiva, mutta 3500 kierroksen alue resonoi niin pahasti korin rakenteissa, että kärsivällisyys loppui. Hiljenihän se uudella hieman tuosta, mutta vieläkin teen vielä pienen lisäyksen myöhemmin…3500 kierrosta kun on mukavalla cruising alueella niin sen alueen välttely alkoi olla ärsyttävää. 8)

Suolapaskat pesty pois ja lepo koittakoon. 10400km tuli kesä-joulukuu ajanjaksolla pyöräytettyä mittariin ja katkennut vetoakseli oli suurin vika eteen tulleista akuuteista murheista. Kaikenlaisia rakenteluja harrastettu ja kuljin on jossain määrin valmistunut edelliseen vuoteen nähden. Vielä on kaikenlaista suunnitelmaa ja toteutusta tulossa todennäköisesti ennen ranskanmaalle menoa. Talviautoksi siitä ei tällaisenaan ole, kyllä sätkän tehostettu lämmitys toimii huomattavasti paremmin kovilla pakkasilla. Eikä ole kyllä tarkoituskaan ajaa kyseistä kuljinta suolakylvyssä läpi vuoden…Talvi tuli rajummin etelään, mitä olin alunperin odottanut. Hauskaa on edelleen ollut ajellessa vuonna 2010 ja kulkimena varsin mainio on hän!

Kevättä odottaessa:
Supermän

Ranska on jo ovella ja kaikenlaista “pientä” on tullut tehtyä kevään ja kesän aikana. Pitkäaikaisin projekti oli ranskattaren takamuksen suurennusleikkaus, joka toteutettiin brutaalisti vanha luukku uhraamalla ja palan verran toisestakin ryöstämällä. Malliltaan siis toisenlainen kuin punaisessa tiinassa, hieman pienempi korin oopperaikkunallisuudesta johtuen…mutta jotakuinkin 150 litraa tuli silti tilaa lisää. Viimeistely tuli tehtyä perinteisesti kiireellä ja jälki on sen mukaista. Hauskin peppurepun tuoma ilmiö oli sen aiheuttama down force. Uskokaa tai älkää, mutta suuntavakaus muuttui oleellisesti. Tuntuu kuin ajelisi hieman isommalla kulkimella. Sama ilmiö oli havaittavissa punaisen tiinan kanssa, silloin kun siihen peppurepun askartelin.

Pakoputken päät käänsin Koukeroiden jälkeen kohti asfalttia ja johan hiljeni kuminat. Tuossahan oli siis 4000 kierroksen kohdalla järkyttävä korostuma, joka haittasi ikävästi parasta matkavauhtia.

Toimivia startteja on metsästetty kissojen ja koirien kanssa ja viikonloppuna olisi tarkoitus vielä yksi sellainen kunnostaa matkaan varalle. Moponetistä löytyi uusi solenoidi ja hiilet, joten eiköhän noilla yksi pelasteta.

Tiistaina olisi tarkoitus startata kohti Gdyniaa ja siitä sitten kierrellenkaarrellen superiletkassa Salbrikseen.

Sen olen aiemmin kuullut, että peppurepun kanssa menee vähemmän bensaa, kun sätkän taakse muodostuva pyörre rikkoutuu osittain peppurepun muotoon, ja ilmanvastus pienenee. Mutta jotenkin tuntuu, että tämän ajonvakausasian olen selkeästi huomannut vain tiinassa. En sitten tiedä, onko sillä tiinan muulla aerodynamiikalla osuutta asiaan vai oma persdyno vaan pahasti tiinoihin päin kallellaan…

Kulkupuoleen on paha mennä sanomaan kyseisellä kulkimella, mutta muistan aikoinaan päästelleeni peppurepullisella nelkulla 115km/h 😯 Se se vasta kyytiä oli 😆

Enkä muuten peppureppua laittaisi, jollei käytännön hyödyt olisi niin suuria. Rumahan se on ja varsin rumia tekeleitä pyörii maailmallakin…Tiinaan on vielä huomattavasti vaikeampi aikaansaada siisti peppureppu kuin sätkään.

Noniin, nyt on sopivasti aikaa tehdä kuvakertomus silmiä hivelemättömän kontin valmistuksesta menneenä kesänä. Lähtökohtanahan oli, että tarvin lisää tilaa reissuun ja punaisen tiinan konttia en varasta ja uudelleenmaalaa. (Syystä että vanhustiinan kopassa ei ole tunnetusti oopperaikkunoita ja ko. kontti näytttäisi vieläkin hirveämmältä mitä tämä tuotos näyttää tässä uudemmassa kopassa…ikkunalinja on melko ratkaiseva tekijä)

Ei muuta kuin murhahommiin. Vanha luukku osittain halki ja uusia tukirakenteita tekemään.

Taittuu ja paukkuu. Leikkuulinja katkoviivalla.

Viivan ja luukun alapään välisen alueen verran lisää pituutta toisen luukun avulla. Haastava homma löytää hyvä leikkuukohta, sillä tiinan luukun leveys ei ole sama ikkunan alareunasta luukun alareunaan. Lisäksi muutama pokkaus tuo oman mukavuutensa viimeistelyyn.

Ja ei muuta kuin Mig-liimaa väliin:

Ohho, ei oikein vinotuet istu kohdakkain:

No ei hätää, laitetaan ne istumaan:

Sitten itse arkkupakastinta luomaan. Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa vieläkö luukun taitokselle tarkoitettu kulma on tallella:

“Poikkileikkaus” repun tuomasta lisätilasta:

Peltiseppähommiin:

Ja tietty avattava lisäluukku ja kattoa säästävät ilmaventtiilit mukaan pakettiin:

Kedon kukkia ja kermavaahtoa! (=naistyövoimaa 🙂 )

Vähän kermavaahtoa ja maalia luukkuun kirurgisia toimenpiteitä peittämään.

Paikoilleen lossautus ja kyllähän se siihen rupesi polkeentumaan. Alkujärkytys oli kyllä melkoinen, mutta onneksi sininen maali ja aika on loiventanut näkymiä. Tässä vaiheessa huomaan, että olen ollut niin kiireessä, ettei minulla ole valmiista verhoillusta tuotteesta yhtään kuvaa. Suurinpiirtein reissukamat heitetty sisään ja painuttu baanalle. Pitänee lisätä myöhemmin.

Materiaalit:
-filmivaneri (9mm?)
-alumiiniputki, kaksi m12 pulttia ja mutteria
-alumiinikanttiputki
-alumiinipelti, 0.5mm
-ilmastointiventtiilit, alumiini
-paineenkestäviä pop-niittejä
-rosterisarana
-messinkiset lukkosalvat
-4xM6 pultit ja mutterit, ritilöiden kiinnitykseen
-L-rauta luukun vahvistamiseen
-puuruuveja
-4xM8 pultteja ja muttereita peppurepun kiinnittämiseen
-tiivisteet
-pakkeli
-maali
-uretaanivaahto

Kyl miul vaa, kahdella koneella ja käyttöjärjestelmällä 😯 ?