High CheVaux

Juu ekat kuvat on fiilistelyä, notta kun olis kaikki osat aina tuollaisia, että vain varastomaali päällä ja suojamuovit rei´issä. Suorastaan maagista, että tuollaisia enää edes löytyy 😯 Franco ne myi ranskassa viime kesänä, neljä vai viisi vartta oli tiskissä. Mutta sitten noista hitsisaumoista..joo, ollut kesämies räkimässä. Varmasti huonoimmat saumat mitä itselle on vastaan tullut. Ei hätää: Tigillä 100mm pätkinä vuoroin sisäkaarta ja vuoroin ulkokaarta lämpömuutosten minimoimiseksi saumat kauttaaltaan uusiksi. Miksikö? Kuvakin sen jo kertoo, että kun hitsisauma on katkonainen tahi räkimällä tehty niin sinne jää reikiä ja huokosia, josta vesi sitten ajelehtii sisään herra korroosion kaveriksi. Toki meinaan lotrata öljyllä varret sisältä, mutta ei tämä hitsisaumojen korjaus haitaksikaan ole. Josko ne kestäisivät valittamatta seuraavat 20 vuotta 😀

Ainiin ja noista iskareiden laippojen kiinnityskorvista: ne on tehtaan jäljiltä yllättävän heppoisella hitsauksella kiinni! Lisäsin knöölit migillä jokaisen kierrekorvan nurkkiin, jotta pysyisivät kiltisti aloillaan. Ei nimittäin ole vain yhtä superia, johon on kiinnityskorvia hitsailtu uudelleen kiinni, kun iskari alkaa elämään omaa elämäänsä. Johtuneeko sitten soraerikoiskokeista vai jäykemmistä iskareista tahi suuremmasta massasta etuakselin etupuolella, mutta rasitus on kutosta kovempi ja jälkeä syntyy….niin ja ällistyksenvakajaa tietty siirtää lisärasitusta puolelta toiselle.

Saipahan tätäkin rojektoria potkittua edes hieman eteenpäin: Etuakselin sisuskalut läjätty; holkitettu ja nylonisella liukupinnalla varustettu hammastanko ja rasvanipallinen matopyörä. Matopyörän laakeri oli edelleen uuden karhea, joten josko sillä tovin ajelisi. Tukivarret ja muut hilppeet vaativat vielä kolmannen kerroksen maalia, rasvanipat ja öljyä.

Juhannuksen päätteeksi pudotin sinivuokon tassuilleen ja kylläpä keula niiaili liukkaiden laakereidensa varassa nätisti. Hämmästytti kuinka pienen liikeradan tukivarsi tekee suhteessa runkoon. Nimittäin asentaessa tuntui, että molemmat stopparit tulevat ihan liian hätäisesti vastaan. Raidetankojen alapäihinkin upotin rasvanipat (ympyröity). Tämän mallisissa nipan saa sihdattua siten, että rasva tulee nivelkupin jousen alle ja sieltä sitten rasva kulkee oikeisiin osoitteisiin.

SEPPONin luovuttamat massaiskarit saivat pohjamaalin naisen käsissä, ja vanhat öljyt tuli myös lirautettua ulos. Olipa muuten rikkipitoista tavaraa toisen massaiskarin sisällä! Talli haisi vielä lähtiessäkin, vaikka ko. mönjä oli purkin pohjalla vajaan vartin tallissa. Molemmat kuulat liikkuivat iloisesti, eli hyvät niistä tulee 😉

Nyt en nylonholkin pituutta tähän hätään tarkasti muista, mutta se on sen liu´un kokoinen ja siihen kiinnitetty.

Tulihan rasvanippa tarpeeksi keskelle, eli ettei rasvanippaa ole porattu tukivarren seinämään ja rasva menisi siten tukivarren sisään, eikä laakeripesään? Ahneuksissa meinasin aluksi näin tehdä, eli laittaa vain pitkäkierteisemmän rasvanipan, mutta sitten katsoin riskin turhaksi ja jätin poraamatta “liian lähelle”.

Senhän voi laittaa myös alapuolelle, mutta pyrin tekemään nämä muutokset aina siten, että huollettavuus osuu parhaiten käsille. Ts. jos auton alle joutuu mönkimään huoltotoimenpiteitä tehdäkseen niin monia säännöllisiä toimenpiteitä saattaa jäädä tekemättä. Tällä yläpuolisella systeemillä ajattelin homman niin, että uutta rasvaa painuisi aina painovoiman ansiosta ylhäältä alaspäin…Mutta reippaalla täytöllä ei tällä ajatuksella ole merkitystä, sillä vanhempi rasva pursuaa aina ulospäin.

Silti sen rasvan pitäisi kyllä tulla uloskin päin laakerin välistä, ainakin tuossa toisessa Tiinassa niin on käynyt ja se hieman häiritsee kitkaiskareita 😀

Raidetankojen kanssa täytyy vielä todeta, että ehjillä suojakumeilla ja säännöllisellä rasvaamisella nuo ovat melkoisen ikuiset kulumisen puolesta…Nämä paikat kun käy huolella läpi niin kannattaa kysyä itseltään “miksipä ei?”. 😆

Ja taas mennään! Eilen kahdeksan maissa illalla sain etupenkit aloillensa ja sitten pitikin syöksyä baanalle kotia kohti. Hyvin pelitti uusi loota, ällistyksen takaaja edessä ja ohjaus ylipäätään. Todella tarkka ja menee suoraan. Massaiskarit pehmensivät rattituntumaa selvästi entiseen nähden.

Meinasi olla jännä tapahtuma tuo harituksen säätö, kun en ottanut yhtään huomioon, että tässä konseptissa onpi taka-akseli kapeampi kuin etunen, joten langalla säätö ei onnistunut. Tai onnistui, mutta tallin tietotaidon saapuessa apuun huomasin haritusta olleen yli 19mm 😯 Siinä olisi eturenkaat kuluneet melko nopeasti. 😆

Nopeusmittari lakkasi toimimasta heti kättelyssä ja kaasarin suuttimet pitäisi ottaa käteen, siinäpä akuuteimmat miinukset mitä kohdalle osui. Jostain syystä syksyllä oikutellut virranjakajan alipaineensäätökin tuntuu jälleen toimivan, mutta josko ollut vain syysflunssaa…

Pientä super-jumpittelua havaittavissa. Alkoi köhimään jopa keskikaasulla, jos runttasi lusikkaa lattiaan vauhdilla. Tasaisella kaasuttamisella eteni suht normaalisti. Puhdistin kaasarin. Ei auttanut, sama meno jatkui. Sitten alkoi paukutella ja köhiä vielä enemmän..kestin pari päivää…Sitten hukkui tyhjäkäynti niinkuin viime syksynä, eli jos pudotti kierrokset nopeasti niin moottori sammui, mutta hitaasti laskien jäi käyntiin. Ei auttanut, kp-lokaria käteen ja vanhoja rojuja purkamaan pois. Eli virranjakajan alipaineensäätö sanoi itsensä lopulta irti.

Vasta parisen vuotta ollut pelkääjän penkin alla muovikassissa Jasun läpikäymä kärjetön jakaja ja nyt sitten päätin sen asentaa paikoilleen. Hieman pelonsekaisin tuntein, kun tiesin, että se joko toimii tai ei toimi. Ts. ei anna juuri mitään anteeksi niinkuin kärjellinen versio. Vähän piti vielä johtoja konsultoida (kiitos siitä) ja sitten uskaltauduin starttinappia painamaan. Ja pröm, sehän kävi heti. Vielä koskaan aikaisemmin ei olekkaan näin käynnyt, eli heti startin jälkeen kylmänä tyhjäkäyntiä. 😯

Alavääntöä tuntuu olevan aavistuksen enemmän ja aivan kakistelematta vetää jälleen. Kierroslukumittarikin oli oikutellut koko kesän, pomppinut vähän miten sattuu, mutta nyt sekin ilmiö hävisi. Hyvä näin, sillä olin lykännyt laiskuuttani mittariston johtojen läpikäyntiä 😆

Superilla kilometrejä takanaan 2009-2012 32 000km, eilen kun sitä kirjanpidostani lunttailin.

Paa Patonkiin ostoilmoitus, kyllä noita on pakko joillain geesumiehillä olla. Eikä haittaa, jos sytytysyksikkö puuttuu, sillä niitä saa uutena Moto-njetistä…samaten kansia ja pyörijöitä. Ts. minimissään virranjakaja johtoineen, lopun pystyy kaapimaan muualta.

Ja ihan kuten sätkän 123 konversiossa, kannattaa tämänkin järjettömän varalla pitää sitä perinteistä kärjellistä. Tuo kun pimenee niin matka loppuu siihen, jos ei varahärveliä ole.