Kärkien/ajoituksen säätö

Olen säätänyt tuolla perinteisellä koitinlamppusysteemillä 💡 ja Dyane kutosen koneella tuotti harmaita hiuksia. Koitinlampussa näetsen hehkuu lanka himmeänä silloinkin, kun lampun pitäisi olla pimeänä ja kärjet on kiinni. En ole mittarilla vielä mitannut paljonko siellä virtaa kulkee. Kysymys kuuluu, onko tämä normaalia vai alanko etsiä vikaa? Konkka, kärjet, tulpat ja tulpanjohdot on uusia, kahdella eri puolalla on kokeiltu ja sama on molemmissa meininki.

Keulan avaaminen tulee taas ajankohtaiseksi, kun tänään ei oikein suostunut kulkemaan. Siinä vaiheessa kun kuljettiin iloista 90 km/h nelkun lootikolla alkoi käyntihäiriöt, vähän niin kuin bensa olis loppumassa vaikka tankissa oli täysin tuoretta 98:a ja edelliset vanhat bensat ajettu varmuudella loppuun eilen Iittalan markkinoilta palatessa. Tien päällä annettiin jerrystä vähän täytettä. Mutta joo, 70 km/h pikkuteitä ajellessa ei ongelmia.

Alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en ole ennen saanut näin paljon aikaa tuhrautumaan sytkän säätöön. Vaihdoin Manu sen mainitsemasi johdon ja oli aikakin, aivan koppuraksi oli mennyt 30 vuodessa.

Pari ongelmaa säädössä:
– turha yrittää saada vauhtipyörän merkkiä kohdalleen sillä tällä systeemillä toinen merkki on 1,5 cm viturallaan. Tein kompromissin ja nyt molemmat on karkeat 7mm pielessä.
– kärkien väli niin ikään ei ole aina sama vaan masiinaa pyörittäessä tein kompromissin nafti 0,40 ja snadisti väljä 0,40.

Ja sitten lopputuloksiin. Alla on linkki ruuvilenkkivideoon ja pahoittelen heti rikkonaista pakoputkea ja järjetöntä kaasun käyttöä:

http://www.youtube.com/watch?v=hN5v5PuQm9Q” onclick=”window.open(this.href);return false;

Kun pääsin isolle tielle niin ongelmat alkoi siinä 70 km/h korvilla, yskii sillä tavalla että pielessä on. Videossa noin 3:09 kohdalla huomaatte itsekin yskäisyn. Mihin tää nyt sitten viittaa, onko aikaisella vai säädetäänkö kärkiä – vai tehdäänkö peräti molempia?

Tällaista sohloa ei liene enää millään ohjeilla saada säätöihin vaan pitää olla pianonvirittäjän taidot, että saadaan korvakuulolla kuntoon.

Itse säädin sätkäni sytkän juuri pari päivää sitten ja kyllä se oli niin että tein kuten ohjeissa on ja hyvä tuli. Eli pyöritin ja kun lamppu syttyi sai työntää 6mm poranterän sinne reikään. Ja molemmillä sylintereillä sama juttu.

Katsoin videon ja kuuntelin että oisko ventiilit syytä säätää, vai mikä siellä kilisee? Eikä mikään sätkä kestä tollasta kaasuttelua. Niillä pitää ajella hitaasti ja rauhalklisesti. Ei revitellen.

@amikutoseeni wrote:

Kannattaa joka tapauksessa säätää niin, että toinen puoli on oikein ja toinen myöhäisellä.

@Akaile wrote:

Mutta mitä tarkoitat toinen merkki 1.5cm? Ja sitten tuo “pyörittäessä ei pysy kärkiväli samana”, sinulla on klassinen nokan pään heitto…Jos nyt löisit kulkimen ajoituslamppuun kiinni niin huomaisit, että merkki näkyy kahdessa kohtaa. Tuon heiton saat pois lyömällä lyöntituurnalla sitä nokan päätä. Wikissä on ohjeet. Se vaikuttaa oleellisesti koneesi toimintaan.

Eniten minua epäilyttää tuon kärkien kipinöinti 😯 Onko konkka uusi?

Kiitoksia neuvoista, nyt toimii auttavasti ja mittariin on kertynyt toista sataa kilometriä. Vauva ja vaimokin on tehnyt oman reissunsa Dyanella.

Säädin nyt niin, että toinen puoli on oikein ja toinen myöhäisellä tuon 1,5 cm heiton verran. Puksahtelu loppui, eli nyt ei ainakaan kukaan ole aikaisella ja kulkee kun vauhtiin pääsee. Tosin vetoa ja vääntöä ei ole riittävästi tai sitten mulla on hatarat muistikuvat Dyanen suorituskyvystä viime kesästä.

Uuden konkan vaihdoin pois vanhaan, koska itseänikin vähän epäilytti kipinöinti. Ja uudet kärjet näytti ehtineen kraatereille asti. Lyhyessä testissä roiski se vähän tälläkin konkalla.

Wikin ohje oli mielenkiintoinen, valitettavasti en löytänyt oikeita työkaluja (vasaran lisäksi) tuohon hätään ja strobonkin hain vasta ruuvilenkillä, kun en muulla kuin Dyanella suostunut sitä hakemaan 20 km päästä. Mulla tuli lisäksi tulkintaongelmia ohjeesta, miksi nokasta käännetään kello kuuteen se puoli, jolla syntyy suurin väli ja lyödään siihen päähän missä on pienin väli? Eikö tällä systeemillä kasvateta väliä entisestään, kun a) nokka taipuu alaspäin ja b) pienemmän välin nokan materiaali lyttääntyy iskun voimasta?

Tämmöstä tänään, viilaillaan lisää.

Ennen vasarointia suosittelisin kuitenkin kokeilemaan uudella nokkakappaleella. Löytyy esim Sitrosen luettelossa nimellä “2CV KÄRKIEN EPÄKESKO NOK.AKSELIN PÄÄHÄN” ja maksaa pari kymppiä.

Mielenkiintoinen keskusteluketju tässä menossa…
vanhan sydäntä aivan lämmittää.
Olen vannoutunut perinteisen kärki/konkka systeemin kannattaja. Mielestäni nämä 123 systeemit eivät kuulu sätkän sielunelämään. Tämä siis minun oma mielipiteeni, jokaiselle suon toki omansa! Samoin on näiden troboskooppien suhteen. Ne kuuluvat AUTOIHIN ja helpottavat oleellisesti sytytyksen ajoitusta. Kyllähän Iidussakin toki oli tämä tappi – lamppu mahdollisuus mutta eihän sekään taida olla AUTO.

Vuodesta -78 olen enemmän tai vähemmän menestyksellisesti noita kärkiä ja joskus (tosi harvoin) konkkia sätkiin vaihdellut. Opit olen saanut Teemu Eerolan oppaasta, 2CV ystäviltä ja kantapään kautta. Vain kerran on vuosien varrella tarvinnut tien päällä vaihtoon ryhtyä. Sekin kokemus on rikkaana nuoruusmuistoissa. Silloin muuten petti konkka, muttei pokka.

Parin viime vuoden aikana olen törmännyt siihen, että vaikka olen tehnyt kaikki toimenpiteet asiaan kuuluvalla tavalla niin en olen saanut sitä merkkilamppua sammumaan. Eli kärkien ollessa yhdessä ei ole virta kulkenut niiden läpi. Joskus aikaisempina vuosina riitti kun puhdisti kärkien välistä rasvat pois (bensa, tinneri tms), mutta nykyään tuntuu että pitää hieman kärkien pintaa hiasta. Timanttiviila sopii tähän hyvin tai vaikka 400 vesihiomapaperi. Liekö nuo pitkään varastossa seisseet kärjet jotenkin päässeet hapettumaan. (Oisko Visa-miehellä tämä syynä lampun himmeään hehkumiseen?)

Kärkivälin olen asettanut 0.40 ja kotelon asennon niin, että lamppu juuri syttyy (koteloa kiristettäessä sillä rajalla, että sammuisko vai ei) ja lopputuloksen tarkistanut korvalla moottorin käydessä ja vähän kierroksia annettaessa. Pitäisi lähteä käyntiin vanhuksen siitä D-vivusta, nelkun “sensorlaukaisimesta” ja kutosen virta-avaimesta, kuin rusakon makuulta.

Tämä kärkien kanssa pelehtiminen on minulle yksi tärkeä osa sätkäilyä jota en vaihda, kärkiä kylläkin ja noin 10 000 km:n välein.

– Matti –

Iltaa sielun veljet ja siskot / toisinpäin.

Mielenkiintoinen keskustelu, kiitoksia siitä.

Katselin Visa-miehen videon alkua monesti ja mielestäni siinä ei akselin heittoa juurikaan näy. Joten pienestä on sitten kiinni? En kuitenkaan osaa selittää heittoa mitenkään, joten kuten sitten ilmeisesti niin sitten on.

Täytyy sanoa, että itselläni (huom. sätkässä) säkenöi enemmän kärkien välissä kuin Visa-miehen videossa. Ja konkka on uusi, joten olen ilmeisesti tullut petetyksi kaupoissa. No se luettakoon minun ja kauppiaan väliseksi asiaksi tai sitten videossa ei säkenöi kunnolla.

Kiitoksia vinkistä (laiskuuttani en viitsi enää keleta viestipaljoutta läpi ja kiittää ko. henkilöä) siitä kärkikotelon maattamisesta johdolla. Itselläni (puhutaan edelleen sätkästä) ei tahdo maadoitus lamppukonstilla oikein toimia, vaan lamppu tuntuu palavan milloin missäkin kohdassa ja ei taas pala aiemmassa kohdassa kun vähän etsii “oikeaa” kohtaa. Maatto on huono. Tällä vinkillä saan(tte) lisää tarkkuutta sytyn säätöön.

Sikäli olen huomannut toki venttiilien säädön vaikuttavan ainakin käyntiääneen ja voimaan, mutta olen myös kuullut / lukenut sen vaikuttavan käynnistyvyyteen ja venttiilien kestoon joten säädelkäähän venttiilejä riittävän usein.

Toisaalta lähestytään asiaa JukkaK näkökulmasta. Oletteko tottuneet (yleisesti kaikille) jo liian hyvälle voimalle kurnuttaessanne uusilla / uudehkoilla autoillanne ylä- ja alamäessä. Olimme vaimoni ja minä Pohjoiseen – Itäiseen Suomeen kohdistuvalla matkalla taannoin ja kovasti nelkun voimia koeteltiin vastaisissa mäissä, joihin meidän nelkkumme ei ollut tottunut täällä Etelä – Pohojammaalla. Eli en syyttäisi Sätkää jos ylämäki ei maistu, mutta kyllä vaateritiellä pitäis kohtuu suoralla 80 saavuttaa mikäli urut ovat väärin päin ja suoraa piisaa.

Tällaisia riipi Monikan kuski