Kenguru esittäytyy

Valaistaampas hieman henkilöä tämänkin nimimerkin takaa.

Rättäri on se ensimmäinen auto minkä muistan. Isällä ja äidillä oli Tiina jolla kuljin ensimmäiset vuodet. Sen jälkeen heillä kummallakin oli isolohko rättärit. Isällä samainen edelleen… Äidin paloi ironisesti juhannusaattona 😀 Isoveljelläkin oli rättäri, mutta se ei ikinä päässyt kilpiin asti.

Pienenä häpesin silmät päästäni koska rättärillä haettiin koulusta tai vietiin kaverien luokse. Siitä sitten ajan saatossa häpeä muuttui ylpeyden tunteeksi kun tiesin että moni ei tule ikinä ymmärtämään sitä etuoikeutta mikä minulle on jo syntymästäni asti tarjottu. Viimeistään siinä vaiheessa kun olimme äitini kanssa Nurmeksen maailmankokouksessa tajusin että ei me olla niitä ainoita hulluja jotka ajaa sätkällä.. Olen myös käynyt kovan koulun ja pienestä asti joutunut olemaan tekemisissä näiden omituisten sätkä-ihmisten kanssa.. Kiitos paljon tästä Kouvolan-jaos (Joskus vielä velon ne kaikki psykiatrin kulut…)

Vaikka rättäri on se auto jolla olen opetellut ajamaan ja jolla olen ajanut paljon, en itse ole yhtään omistanut. Vielä. Valitsin siis toisen suunnan sitroenismissa ja olenkin perehtynyt enemmän noihin hydromystisiin laitteisiin. Nyt kuitenkin polttelee yksi Charleston joka on kauheassa kunnossa..