Legenda perunasta ja kondensaattorista

Kyllä tuo kerran joutoviikolla tuli kokeiltua. Meillä taisi olla johtojen päässä naulat, jotka työnnettiin parunaan. Se, kuinka paljon naulat ovat perunan sisällä vaikuttaa “kondensaattorin” arvoon. Sätkässä kun voi käydessä seurata kärkien kipinöintiä, niin on helppo säätää “kondensaattori” sopivaksi.

@Akaile wrote:

Miten tuo kytkentä tarkemmin ottaen tehdään? Olen kuullut myös, että tuo kikka toimii vain jonkun aikaa ja ilmeisesti peruna kuumenee ajossa ja lakkaa toimimasta? Pääseekö säkillisellä Helsingistä Rovaniemelle? 😆 😉

Peruna kytketään samoin kuin konkka, eli kärkien rinnalle. Moottoritilasta yleensä löytyy joku “joutilas” ruuvinpää, mihin perunan voi tökätä, toiseen päähän sitten katkojalta/puolalta tuleva piuha…

Aikansa toimii, perunasta riippuen, jopa kymmeniä kilometrejä. Sitten siitä tulee vihreä ja se pitää vaihtaa uuteen…

Dyane-miehet ja naiset pahasti alakynnessä tässä lajissa 😆 😈

Särkyneen Sitikan Majatalossa tätä asiaa pohdittiin useammankin kerran, käytännössäkin testattiin. Pihaa pitemmälle en itse perunan voimin poistunut, mutta majatalon nyttemmin jo edesmennyt isäntä tarinoi perunapussin avulla reissun jatkuneen. Samaisella reissulla oli katkojankärkien katkennut jousikin korvata katajasta veistetyllä palasella…

Kaikenlaisia juttuja sitä on varmasti sattunut, monista ei kuvamateriaalia ole otettu, aikanaan kun kuvanottaminen oli kallista sekä työlästä nykyiseen digikuvaamiseen verrattuna. Moni tarina varmasti on myös sitten vähän värittynyt, muistikuvien vaihdellessa…

Niin, samaisesta Majatalosta ostamani moottoripyörä joskus Pyhäsalmelle suuntautuneella reissulla lopetti lataamisen, jo menomatkalla. Sekin oli enemmän ominaisuus kyseisen mallisessa pyörässä, valot päällä laturin teho ei toimiessaankaan riittänyt akun lataamiseen, lisäksi “hiilivoimalaksi” ristitty kuusivolttinen tasavirtalaturi söi hiiliä ihan paljon… Kotiin kuitenkin piti päästä, eikä pyörää tienlaitaan viitsinyt jättää, niin kotiin sitten päästiin puhelimen akun toimittaessa sähköä kipinäntuottoon. Tätäkään ei meinaa moni haluta uskoa, onneksi siitä tuli silloin kuva napattua…

Katkojasta vielä sen verran, että ennen ajokortin saamista tuli pelastettua pulasta eräs Micrakuski, jolla katkojan jousi katkesi kesken ajon. Sitä tienlaidassa ihmetteli, jota piti mennä itsekin ihmettelemään. Nuori plikka, joka oli sentään osannut konepellin avata, kun pulassa oli, niin mitäpä sitä muutakaan siitä ohi pyöräillessä olisi tehnyt kuin kuvitellut osaavansa auttaa… No, virranjakajan kannen avaamisen jälkeen löytyi reilun sentin auki oleva katkoja, hetki pohtimista ja auton sisällä näkemäni kierreselkävihko pelasti tuosta. Vihkosta rautalankaa muutama kierros, käsin nitkutellen poikki ja tämä “jousi” asentaen katkojan jousen korvikkeeksi, ja niin vain kipinä palasi japaniantuotteeseen. Kovin oli tyytyväinen tuo kuski, siitäkin tiedosta että autosähkökorjaamo oli muutaman kilometrin päässä…

Rajasin tämän tahalteni Dyane-kuskeihin, koska kirjoitushetkellä muistin kuinka ripeään kiskaiset koneen ulos Meharista 😆 Eli Meharistit paininnee omassa sarjassaan 😉

@Musta Hattuinen Mies wrote:

Viiskytä luvulla parhaaseen Jawa aikakauteen kuului että Jawa ja muillakin pyörillä liikkuvat pitivät matkassaan aina litteitä 4.5 voltin taskulampun paristoja jos lataus oikutteli niin sai kytketyksi sillä kipinän takaisin ja matka jatkui.. Silloin yleinen käyttö jännite moottoripyörissä ja osassa autoissakin oli 6 volttia.. 😀
Sillä patteri konstilla saisi vielä tänäkin päivänä wanhus rättärin veivillä käyntiin ja matka jatkuisi… 😯

Mulla on moottoripyörän työkalujen joukossa 9V nappiparisto kantoineen aina matkassa. Siinä pyörässä on 6V järjestelmä