Lisää lämpöä

Ainakin yhden tiedän 80-luvulta. Siinä oli jopa anturi venttiilikopassa haistelemassa rajalämpöä puhaltimelle. Yllättävää ko. muutoksessa oli se, että sätkän oma propelli on melkoisen tehokas verrattuna sähköisiin. Ts. sähköisessä tarvitsee olla melkoisesti “habaa”, että päästään samaan jäähdytystulokseen. Samalla kun sähköisessä täytyy olla potkua, tarvitaan myös enemmän virtaa laturilta. Jos laturin tehot riittää niin silti moottorin kuormitus lisääntyy ja tällöin kampiakselin päästä kevennetyn massan (=propellin poisto) myötä saavutettu tehoetu heikkenee. Toki, sähköpropelli olisi vain osa-aikaisesti päällä, mutta kokonaishyöyty taitaa olla vähäinen?

Toisaalta, myös kärkihommat muuttuvat vaikeammiksi, kun sähkötuuletin täytyy jollain tavalla rakentaa moottorin eteen…toki tietty konepeltiinkin sen voi tällätä, jos oikein hyvänkokoisen löytää. Suurin etu tästä olisi talviajoon se, että öljynlämmöt nousisivat nopeammin tuuletuksen ollessa pois päältä. Tämä taas tietysti haittaisi lämmön puhaltamista vaihtimien läpi.

Tätäkin yksinkertaisempi rakennelma on säädettävä etusäleikkö, jolla voi blokata ajoviiman tehokkaasti propellilta ensimmäisten kilometrien ajaksi. Tuolloin potkuri puhaltaisi lämppäreiden läpi ilmaa, mutta itse viileää jäähdytysilmaa moottorille tulisi rajoitetusti. Tällaisen säleikön voi rakentaa esimerkiksi propellin suojaritilän tilalle ja säätö tapahtuu tavallisen ryyppyvaijerin avulla kabiinista.

@2cvjimmi wrote:

Testiajo suoritettu – ristiriitainen tilanne syntyi > hytissä sisällä tarkeni oikein hyvin tai jopa tuli hiki (kabiinissa +18-astetta), mutta putken päästä ei tullut kuin korkeimmillaan +66-asteista ilmaa. (pikatieajoa 15 min, ulkolämpötila -12, öljylämpötila n. 90-astetta, dyanen keula tukossa) Sama tilanne kaikista neljästä reiästä.
Epäilys alkuperäisten ilmaputkien kestämisestä poistui. Alkutilanteessa -12-asteesta alle 3 minuuttia ja putkesta tuli 45-50-asteinen ilma, mutta mutta… siihen se sitten oikeastaan jäi.

Ensipohdinta: Vaihtimien sisällä liian pieni kuparipinta vasten pakoputkea (seuraavaan paremmin muotoillut putket kera hopeajuotoksen). Vaihtimet on liian täynnä kuparia > Putket ottaa kiinni ulkokuoreen (lämpöhukka?) Vaihtimien pintaeristys (folio, sammutinkangas, folio, alumiiniverkko) riittämätön, etupää tiivistämättä ja rintapellissä muovi- ja metalli-ilmanjakosysteemit paljaana.

Kummallista on se, että ensimmäisellä kerralla heti asennuksen jälkeen ikkunalle tuli niin kuumaa ilmaa, että sormia ei pystynyt pitämään ilmavirrassa (ulkoilma miinus 2-astetta) > kymmenen asteen ulkoilman kylmentyminen aiheuttaa aika reippaan pudotuksen sisälle tulevaan lämpötilaan.

Lisäeristystarve > venttiilikoppieneristys, mahd. lisäeristys vaihtimien ympärille, karkuun pääsevän ilma (kuumankestävä silikonitiivistys), rintapellin ilmanjakosysteemien eristys. Ja ehkä lisäilman saanti (puhallin/imuri).

Hyvää reissussa oli se, että oli rouva mukana ja hän tuumasi, että “oho, ihan joutuu pipon ottamaan pois”. Eli kehuja tuli 😀 .

tulos:
Teräs 1 – kupari 0

Eikös tässä se tärkein tullut jo saavutettua, eli matkustuslämpötila on jo inhimillisellä tasolla hyvinkin piaan liikkeellelähdöstä? 😆 Kyllä ennen suurempia lisärakenteluja kannattaa käydä nuo mainitsemasi lisätarpeet läpi. Venttiilikoppien hatuilla on yllättävää merkitystä siitä syystä, että se kansilämpötila ei mene niin tehokkaasti harakoille. Tämän huomasin syksyllä myös sen yhden charlestonin kanssa, jossa vanhemman malliset peltilipare vaihtajat on. En vielä jaksa uskoa, etteikö tekemälläsi kuparisovitteella saisi tarvittaessa samoja lämpötiloja ulos, ja omissa teräksellä varustetuissa putket tulevat kyllä ihan vaihtajan vaippaan asti myös. Vaihtajaa tarvitsee eristää sen verran, ettei ajoviima viilennä kuorta. Eristepaksuus sittemmin vaikuttaa lähinnä vaihtajan lämmönvarauskykyyn kauppareissun aikana. Varsinkin, kun olet sitä folioo latonut väliin ihan riittävästi.

Jos nyt joku ihmettelee, mihin tämä folio(hattu)meininki liittyy niin siihen termodynaamiseen ilmiöön, että lämpöhän on infrapunasäteilyä. Pinta joko imee tai heijastaa säteilyä riippuen pintamateriaalin koostumuksesta ja heijastusominaisuuksista. Foliolla aikaansaadaan (teoriassa) lämpöheijastuma takaisin kohti lämmönlähdettä ja näinollen vahvistetaan lämpötapahtumaa. Vastaavia käytännön sovelluksia ovat esimerkiksi kiiltäväpintaiset termoskannut (pitää kahvin lämpimänä pidempään kuin vastaava mattapintainen) ja nykyaikaiset alumiinikalvotetut polyuretaanilämmöneristeet, joilla esimerkiksi saunatilat vuorataan.

Eip, tämä oli hiekanvärinen -76:nen, nykyisimmin useampana osakokonaisuutena 😆