MattiH esittäytyy ja tarinoi

Terve vaan kaikille foorumin käyttäjille, 2cv:n harrastelijoille, kiltalaiselle ja muillekin tapauksille tasapuolisesti!

Olen Matti Honkasalo, 19-vuotias Lievestuoreella asusteleva nuorukainen. Opinahjoni koostuu neljästä pitkästä vuodesta lukiossa, jota suoritan tällä hetkellä vain iltaisin, Jyväskylän lyseolla. Harrastelen kaikkia päriseviä laitteita, sekä toisinaan yritän myös räpsiä valokuvia. Minulla on siniset silmät, olen 180cm pitk.. joo.

Joillekin foorumin vanhemmille käyttäjille saattaa Ensio Honkasalo olla tuttu, tai edes kuulostaa vähän tutulta. Kuitenkin, Enska lopetti aktiivisen toiminnan jo ajat sitten, vaikkakin rättäri on ollut pihassa niin kauan kuin minä vaan voin muistaa. Puhetta rättäristä on riittänyt ainakin yhtä kauan, ja osittain siitäkin syystä olen nyt ajautunut itse samaan tilanteeseen – rättärin hankintaan. Tai siis tämä oli tilanne keväällä, kun asiat alkoivat vasta loksahdella paikalleen.

Juttu ryöstäytyi käsistä, kun särkyneen citikan majatalon siivous alkoi, missä siis Enskakin oli mukana. Pakkohan siellä oli käydä kerran jos toistekin pyörähtämässä, isällä kun juttua aiheesta riitti ruokapöytään asti, päivittäin. Luonnollisesti parhaat aihiot vietiin heti, nuoren jäpikän vielä pähkäillessä hankintaa. Tämä tietysti vähän lannisti. Kävin vielä parina iltana paikanpäällä itsekseni ihmettelemässä kasaa, jonka jälkeen hylkäsin koko ajatuksen sätkästä. Ihan ok dyane pihassa olisi ollut, mutta kun minä halusin nimeomaan sätkän.

Siivous eteni ja kasa hupeni, mutta 2 aihiota seisoi vielä pihassa; Iglu ja 66:n. Määräaikakin alkoi siivouksen suhteen olla lopuillaan, kun äiti lopulta eräänä päivänä tuli puhumaan, että Jasu haluaisi myydä minulle pihasta 66:n, eikä tämä yksilö olisi hinnalla pilattu. Äiti on meidän talossa harvemmin se, joka näitä Ranskan autoteollisuuden huipentumia haluaa pihaa kaunistamaan. Varsinkin nyt, kun kyseessä oli hieman patinoituneempi yksilö. Tämä siis oli jo itsessään jotain täysin paranormaalia ja ennenkuulumatonta, selvä merkki korkeuksista. Sätkä oli haettava! Soitin heti Jasulle, jonka kanssa lyötiin kaupat kulkimen osalta lukkoon, ja haku voisi tapahtua seuraavana päivänä.

Vaikka näky oli, ja on edelleenkin lohduton, oli tunnelma silti sanoin kuvaamaton sätkää ojasta kaivaessa. Hymy oli herkässä muillakin, vaikka en ole aivan varma, johtuiko tämä vain puhtaasta sympatiasta.
Kuitenkin sätkä löysi lopulta tiensä pihaamme, mistä se siirtyi eilen autotallin puolelle. Määräaikana valmistumiselle on ensi kevät, mihin se kyllä ehtii, nyt kun ei ole muita projekteja tallissa.

Esittäytyminen on hieman myöhässä, ottaen huomioon että olen omistanut sätkän jo useamman kuukauden. Tähän on kuitenkin looginen selitys. Heti 66:n ostettuani hommasin hakemuksen kiltaan. Olinhan nyt 2cv:n omistaja, siispä harrastelija itsekin. Hakemuksen kanssa kävi kuitenkin niin, että se hävisi. Uutta en kehdannut pyytää; kyllä se vanha jostain löytyisi. No, nyt häviämisestä on jo useampi kuukausi, enk.. ja löysin ja postitin sen tänään! Ja kyllä, kirjoitin tämän esittäytymisen hirveän itsetunnon siivittämänä, vaikkei hakemustani ole vielä edes hyväksytty. Pidetään peukkuja.

Lisäilin ostetaan -puolelle ilmoituksen, jossa on reaaliajassa päivittyvä
listani osista, joita 66:n tarvitsee tullakseen kuntoon. Lista on vielä vähän vaiheessa, mutta kehittymään päin.
Tästä linkki ilmoitukseen: http://www.suomen2cvkilta.fi/forum/viewtopic.php?t=4194