MIHIN KILTAHENKI ON KADONNUT ???

Kiitokset teille kaikille, jotka lunastitte lupauksenne ja kirjoititte viimeisimpään Nyytiseen juttuja.

Eihän se niin kauheaa ollut – eihän? Ja ainakin minun mielestäni niitä oli mukava lukea.

Seuraavan Nyytisen aineistopäivä on 10.6, joten kirjoitelkaapa te muutkin hauskoja tai vaikkapa asiallisia rättäritarinoita meidän muiden iloksi. 😆

t Päivi

Mielestäni Kiltahenki on juurikin tuota Kiltaveljen auttamista, muissakin asioissa kuin sätkään liittyvissä. Moikataan tienpäällä, tullaan avoimesti jutustelemaan vaikka ei tunnettaisikaan, tämä myös tapahtumissa, annetaan lainaan pyyteettä jotain jos siitä ei kohtuutonta vaivaa synny yms. Myös sitä että tuttujen Kiltalaisten kanssa vaihdetaan kuulumisia ihan muutenkin, ilman että sätkään liittyvää asiaa oliskaan (taipuu se siihen kuitenkin…). Reissatessa voi avoimesti kysyä yöpaikkaa, myös sitä tarjota kysymyksen eteen tullessa.

Viime aikoina, lähinnä menneenä kesänä, välillä on tuntunut että tapahtumissa on tuo henki hieman häviämään päin. Kuin “vieraaseen” ympäristöön tulisi, vaikka käytännössä kaikki tuttuja olisikin. Olisiko siinä sitäkin että jutut on mennyt enemmän muihin kuin sätkään liittyviin asioihin, enää ei “sallita” sätkän muuttamista/rakentelua siihen tapaan kuin aiemmin, mennyt alkuperäisen haaveilun suuntaan. Tietenkin alkuperäisen tavoittelijoita sekaan sopii, museoijiakin, mutta se ei pitäisi mielestäni olla ainoa sallittava harrastuksen suunta… Suurta ääntä rakentelua kritisoivana on tullut sellaisiltakin, jotka hetkeä aiemmin ovat kehuneet että “kyllä mekin nuorena rakennettiin!!!”…

Sitten tuo yksi asia joka uusimmassa Nyytisessä mainittiin, sätkän tapahtumaan tuominen trailerilla. Itse tähän kahteen eri kertaan syyllistyneenä, mutta kummallakaan kerralla en siksi että olisisn päässyt “esittelemään” hienoa laitetta kärryllä… Kumpikin kertani on liittynyt takapihan “varaston” täydennykseen, sattuen sopivasti tapahtumaviikonlopulle. Miksi siis en näin toiminut olisi, toisaalta, en kyllä koe tuon sormenosoituksen osuneen itseeni mutta silti.

Myös tämä mitä peräänkuulutetaan että nuoria pitäisi saada Raatiin ja muutenkin mukaan toimintaan. Nuoret eivät Raatiin pääse mukaan, elleivät saa siihen tukea vanhoilta parroilta, muutenkin kuin puheissa. Sitä tukea kaivataan eniten syyskokouksen yhteydessä tapahtuvassa Raatilaisten valintatilaisuudessa. Annetaan niitä ääniä nuorille, jos niitä sinne halutaan! Menneenä syksynäkin oli kahden varajäsenen valintaan laitettu neljä ehdokasta joista kaksi vanhaa ja kaksi nuorta. Kummankin ikäpolven edustajista oli toinen “vanha raatilainen”, toinen ei. Miten sitten kävi? Eniten ääniä saanut sai ääniä enemmän kuin nämä nuoret yhteensä… Ja tämä ei ole mitään katkeraa vuodatusta siitä etten sinne päässyt, osaltaan hyvä, sillä niin on kiirettä pitänyt että olisi ollut ajoittain hankalaa päästä kokouksiin yms…

Mielenkiinnolla odotan tulevaa syyskokousta ja uusien Raatilaisten valintaa. Kiltakapteenihan julkisesti lupasi että tämä on hänen viimeinen vuotensa, kuka sitten häntä seuraakaan. Perinteisesti Raadin virkoihin on menty olemalla ensin vuosi varajäsenenä (sisäänajo… tärkeää tässäkin), sitten vasta “oikeaan” virkaan. Se, ketä siihen on nyt puhuttu, toivoisi päätyvänsä “perinteisellä menetelmällä”, eli varajäsenyyden kautta virkaan, näkisi hieman mikä tuleman pitää… Ettei alkaisi jännittää… liikaa…

Tulihan taas tarinaa… Tätä ne pitkät päiväunet aikaan saa…