- Tämä aihe sisältää 284 vastaukset, 48 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6.12.2024 at 11:55
toimesta.
-
Artikkelit
-
Tämmöstä vaihteeksi. On ollut kovalla käytöllä, mutta suht vähällä palautettavissa hyväksi. Useampi laakeri täysin loppu, pinnat rikki ja runsaasti välyksiä. Voisi ottaa niistäkin jokusen kuvan, ihmeteltäväksi jos ei muuta…
Alkaa ylläoleva aski valmistua. Odottaa vetarnlähtöjen stefoja, jotka ovat jo matkalla, muuten on kasassa, säädetty ja pyöritetty. Harvinaisen hiljainen ja sujuvan oloinen, voisi uskuoa että säädöt on ainakin oikealla suunnalla. Eikä äänimaailmaan varmasti ainakaan pahaa tee uudet perävälityksen rattaat, tai siis vanhaa varastoa mutta nyt vasta ekaa kertaa asennetut…
Eiköhän tuolla taas alppeja ylittele, ja reissaa kuten ennenkin..?
Olettekos tuommoiseen päätymutterin lukitukseen törmänneet? Tuskin ihan vahingossa aukeaa, vaan milläs kiristät kun tulee välyksiä ja kiristää pitäisi..?
Aika vähän ajetun näköinen muualta tuo ylemmän kuvan aski. Ei turhia välyksiä, päätymutterit kireällä, siistit hampaat jne. Ilmeisesti rempattu, ja tuota lukintaa lukuunottamatta hyvin..?
Ja tuo aiemman viestin aski tuli valmiiksi, puuttuvat stefat tuli nopeasti. Eilen tilasin, tänään oli paketti perillä, kiitoksia Sitroselle ja postillekin ripeästä toimituksesta. On kyllä hienoa että meillä on noin hyvin toimiva osamyyjä, jolla on asiantuntemusta moneenkin malliin..!
Kummastelen maaliman menoa, ropaan tallissa Lantikkaa sen mitä jaksaa/pystyy, yritän saada aikaan jotakin kaiken sen ohella mitä koulujen sulkeminen on siirtänyt kotioloihin…
Yhdenlainen haaste on käydä nelos-vitosluokkia uudelleen, kun pitää yrittää saada nuo isommat sankarit käymään koulujutut läpi. Asettaa kyllä ihan uudenlaisia haasteita, kun eivät enää saa/voi käydä edes kavereillaan, energiaa purkamassa, ja kun sitä on ihan liikaa niin keskittyminen kouluasioihin on hieman huonoa. Eikä kamalasti helpota tuo kolmevuotias aktiivinen apulainen, jolta on myös eskarin edeltäjäkerhot peruttu, hämmentävän paljon on silläkin energiaa. Silti, ihmeen hyvin on vielä oltu painelematta pitkin seiniä, onneksi on vähän enemmän tilaa ja omaa pihaa kuin edellisessä osoitteessa, kauhulla mietitty miten olisi selvitty jos oltaisiin muutettu silloin vain seinän toiselle puolelle, nykyisen kokoiseen asuntoon mutta sinne betonikuutioon…
Ajatukset on välillä käyneet sitten Sätkäharrastukseenkin. Kyläpyöritykset tulee ajeltua Wanhus-Tiinalla, ketterä pikkuinen noihin muihin vaihtoehtoinin verrattuna. Sillekin pitäisi vähän kaikenlaista pientä tehdä, mutta onneksi ei mitään kovinkaan työlästä tai isompaa remppaa. Vetarin kumeja pitäisi vaihtaa, onhan noilla sentään ajettu joitakin satoja kilometrejä, kuvista voisi tarkistaa heittääkö viiden vuoden ikäarvio paljoakaan, mutta hienosti ovat rapistuneet useammatkin kumeista. Vetarin välikumit, ne haitarimalliset (jotka laitoin jostakin hammastangon suojakumista soveltaen), näyttivät viime katsomalla olevan kaikki kunnossa, ulkonivelistä kolmen kumit on haperoina, sisäpäistä ainoat ehjät ne kaksi mitkä jätin vanhoja. Lievää suurempi ärsytys tuosta, kun kuvitteli tekevänsä hyvin mutta sitten uudet osat vaan hapertuu…
Sellaistakin on tässä tullut pohdittua, että mihin tämä harraste oikein on menossa. Ajaminen ja muukin käyttö on vähenemään päin, harvalla on enää aktiivikäytössä, ajojen keskittyessä tapahtumareissuihin jne. Ikääntyy sekä kulkimet että omistajat, ja nyt sitten tämä uusin riesa joka sieltä enemmän kokeneesta päästä saattaa harventaa harrastajakuntaa kovalla kädellä. Niin, ja monenlaista osaakin on itsellekin kertynyt, sellaistakin mitä on “säästellyt sitten sinne johonkin”, mutta noinkohan sitä aikaa koskaan tuleekaan että käyttöön asti ehtivät? Viisaampaa olisi ehkä hissuksiin lähteä varastoja vähentämään, ennemmin näkisi palikat käytössä kuin happanemassa käyttämättöminä, jotka perikunta sitten aikanaan siirtää romulavalla… Vaan kun kulkimien käyttö vähenee, tarve varaosillekin vähenee siinä sivussa, uustuotanto-osaa saa hyvin (joiden osan laatu on luokatonta kuraa, mutta vähäisellä ajomäärällä kestää ns. tarpeeksi), joka osaltaan vähentää noiden “aarteiden” niin myynti- kuin käyttöarvoakin. Toki alkuperäinen osa, mikäli ehjä tai kunnostettavissa, ainakin omissa silmissä on merkittävästi arvokkaampi kuin uustuotanto-osat, kestävämpiäkin tuntuu olevan, mutta tuolla kestävyydellä ei liene niin isoa osaa näytelmässä enää ole jos kasataan kuljin vain ihasteltavaksi eikä käyttöön..?
Tämmöistäkin on tullut kummasteltua, joskus ihan ääneenkin, että maalima on kääntynyt ihan kummalliseksi kun nykyään on helposti ja halvalla saatavissa niin uusia kuin käytettyjä osia, korjaus/rakenteluohjeita, sekä työkaluja ja tiloja, jos vertaa aikaan ennen internetin ihmeitä. Aivan toisella tavalla hattu nousee miettiessä niitä lukuisia projekteja, joihin on tarvittavat osat jne pitänyt hankkia puskaradion avulla. Eikä ihan vähäiset ole nekään osien/kulkimien noutoreissut, paljon on ajeltu pitkin Suomea pakettiautolla traileri perässä, välillä sitä jaksaa ihmetellä etteikö silloin polttoainekulu ollut ollenkaan merkittävässä roolissa, -toisinkuin nykyään tuntuu olevan..?
Eikä tämä nykyinen ajoneuvovastainen, suorastaan vihamielinen, yhteiskunta aina helpota harrasteita, eikä uusien mukaan löytämistä. Kovin harvassa on ne vähänkin nuoremmat, joita millään tasolla kiinnostaa ylipäänsä minkään muun kuin lääppimäruuduun ropaaminen, saati että haluaisi lähteä ajelemaan maailman ääriin ajoneuvolla, jonka voimalaitteessa on merkittävästi vähemmän voimaa kuin nykyisissä akkuporakone-ruuvinvääntimissä…
Niin, ja sitten vielä tämä nyt kehittyvä “pakollinen välivuosi” harrasteessa. Näillä näkymin on kevät pitkälle peruttu, ja jos kehitys etenee kuten on spekuloitu, voi hyvinkin käydä siten että kaikki kokoontumiset on kesältäkin ohi. Toivottavasti ei, sillä mikäli nyt tulee vuosi taukoa harrasteesta, niin seuraavana keväänä on kynnys lähteä niin järjestämään kuin osallistumaan jälleen korkeampi. Ihmisluonto kun on vähän semmoinen…
Toivotaan että nyt vallitsevasta tilanteesta selvitään hyvin, niin harrasteen kuin harrastajien kannalta..!
Moro !!
Elämä entisellään, tuvan ja tallin väliä tallustan, välillä rapsuttelen kissoja. Korona näyttää tappaneen tämän harrastuksen ainakin keskustelupalstan osalta ja alkukevään tapahtumiakin on jo peruttu.
Tallissa pusaan Visan koneen kanssa, 123-sytkän paikka luonnosteltuna (piti tehdä kiinnityspulttien kierteet, kun ei ollut kuin hahmotellut paikat valussa) ja nyt viilailen kansia kuntoon. Tiivistesarjan tiivisteitä ihmettelen, mikä kuuluu mihinkin. Näyttää jäävän o-renkaita erikokoisia vähän yli, liekö uudemmissa konemalleissa nuo käytössä.
Kone kun on kasassa, alkaa sovittelu vaihteistoon.
Tsemppiä tallihommiin !!
Lasse^Visan koneesta on tiivisteiden suhteen pieniä eroja, riippuen minkä ikäinen kone on. Veikkaan että tiivistesarja on vähän vastaava kuin 2CV:n, siinäkin kun on sekä Nelkun että Kutosen tiivisteitä…
Kunhan kahvikupin saa vajennettua, niin ensin penkomaan vaihteistojen osia, ja kun siitä selviää niin väsäämään vinssimysteeriota jolla voi nostaa Lantikan katon tarpeeksi ylös että voi ajaa sen kattonsa alle ja asentaa vähän helpommin kuin käsivoimin. Kun pitäisi ainakin pari nostajaa löytää kaveriksi, että kolmantena voisi tähtäillä suuntia, niin tuolla vinssillä saanee operoitua ilman paniikkia itekseenkin. Toivottavasti…
Saas nähdä montako Rättärin osaa tuohonkin vinssikyhäelmään lopulta tulee…
Vähän vielä pitää vahtia noita koululaisiakin, että malttavat tehdä tehtävänsä eikä ajatukset karkaile videoiden yms metsästykseen tableteilla…
Lasse, älä ole huolissasi ylimääräisistä osista joita remontissa aina jää, ei se ole mikään remontti jos ei ainakin 5 ylimääräistä osaa jää, ovat tehtaalla tahallaan laittaneet sinne ylimääräistä.
Onhan sekin tunnettu vanha totuus, että laitteita korjatessa omatoimiasentajan ruuvivarasto täydentyy…
No viimeviikolla vaihdoin vanhukseen öljyt ja jarrunesteeet ne, kun oli mystisesti mustuneet. Jarrunesteen mustumisen syyksi osittautui jarrunestepurkin kannnen tiivistkeen “nesteytyminen”. Tein siihen uuden tallista löytyneestä korkki/kumirouhetiivisteestä. Säädin sytytyksen ja korjasin hajonneen tosi huonolaatuisen uustuotanto virtalukon. Tämän jälkeen vanhus vaikuttaa ihan toimintakuntoselta.
Kutonen on ollut ihan kappaleina koko talven. Saanut uudet kynnykset, lattiat, etukotelon ja takakontin pohjan. Lisäksi puoli neliötä tasaita peltiä piti hitsata koriin, että sai korjauspellit kiinnitettyä. Eihän siitä ihan Kahkaisten koripajan laatua tullut, mutta kelvannee käyttöentisöinniksi.
Runko tuli uusi, muut alustan osat läpikäytynä vanhasta.
Nyt on vaiheessa johtosarjan ehjäys. Melkoinen näpertäminen siitäkin näköjään on. Uusi näyttää maksavan liki 400e, ja sitäkin pitäisi modata mieleiseksi. Täytyy vaan näprätä.
Voimalaite on suht ok kunnossa, sille en aikonut ihmeitä tehdä. Ehkä pientä virittelyä polttoainepulelle.Eilen lähti pikkupaketti vaihteiston osia liikkeelle, ja äsken vielä pienempi paketti perään. Se on vähän tämmöistä tämän muistin kanssa touhutessa, eikä nuo arjen sankarit jotka nyt kaikki pyörii kotona, yhtään helpota kun keskittyminen katoaa koko ajan. Onhan se toki hauskaa kun kolmevuotias haluaa osallistua kaikkeen, ja kysymyksiä satelee, muttei se oikein auta keskittymisessä eikä asioiden etenemisessä…
Vinssihäkkyräkin olevinaan valmistui, mutta pitää tekaista osaksi uudelleen kun ajatus ei pysynyt oikein mukana sitä lennossa suunnitellessa, tukevuus ei ole ihan semmoinen että uskaltaisi luottaa. Eikä mielellään pudottaisi, voi olla että kohta 60 vuotiaat alumiiniosat ei siitä tykkäisi, ja kun on tänne asti pysynyt suht suorina niin jos ainakin yrittäisi olla tekemättä uusia muotoja…
Tulentekoa jatkamaan tallin huumoritakan kanssa, niin kun tuossa myrskyssä näpit saa takaisin lämpöiseksi. Vaikkei pihassa, kivasti montussa tuulia ajatellen, ihan niin kovasti tuulekaan mitä pihan ulkopuolella, niin kyllä sitä puhuria sinnekin näkyy ja tuntuu nyt piisaavan. Ja ehkä vähän luntakin vielä, tämän siitä saa kun ajatuksen tasolla suunnittelee kesärenkaiden asennusta Dyaneen…
:))
Kunnon asentajan haalareissa on isot sivutasku asennusylimääräruuveja-muttereita varten. Ja käytetyn haalarin tuntee taskumuttereista.
Jorkki- ja Jouko-vainaat kun asensi yhdessä oli aina kiistaa montako pulttia laitetaan:
Jorkki: ”pysyyhän se kahdellakin”
Jouko: ”mutta siihen kuuluu neljä”
Kompromissi oli kait sitten kolme.
Näin täällä Mikkelissä.
🙂
LasseHmmm.
Luin uusimman Nyytisen pääkirjoituksen, uudelleen ja yhä useamman kerran. Illalla sen ekan kerran silmäilin, ja joku jäi häiritsemään, nyt sitten uudella tavaamisella sen keksin… Ei ole uusi Oltermannimme olla käynyt vilkaisemassa tätä palstaa, eikä tekstin perusteella taida isommin sen olemassaoloa muistaa…
“pidetään sillä välin tiiviisti yhteyksiä myös muilla tavoin, esim. Killan fb-sivujen, phelimien, sähköpostien, Zoomin yms yms avulla.”
Sanatarkka lainaus tekstistä. Minne tämä palsta jäi..? Toisaalta kertoo myös kiinnostuksesta saattaa toimivaksi. Tätä palstaa on kyllä aiemminkin väheksytty viestinnän suhteen, jopa silloinkin kun se oli oikeasti vielä aktiivinen, ja tapahtumailmoitukset sekä kuvalliset tarinat tapahtumien jälkeen oli jokapäiväistä antia. Nyt ei muutamaan vuoteen ole oikeastaan mitään ollut tapahtumistakaan niiden jälkeen, eikä montaa ilmoitustakaan. Kaikki vissiin siellä “yms -osastolla” tai jotain…
Ihmettelen myös sitä milloin ylläpito vapauttaa ne viestit, jotka pitää ylläpidon hyväksyä (kuvalinkkiensä takia) julkaistavaksi? Joo, olen lukenut sen viestin missä nykyinen ylläpitäjä kertoo huolehtivansa vain tietoturvapäivityksistä, mutta tapa se tämäkin on hiljentää entisestään hiljainen palsta… Tämän olemassaoloa kuitenkin puoltaa, etenkin uudempiin yhteydenpitokanaviin kuten fb yms, se että täältä sen kaiken tiedon kuitenkin löytää suht helposti. Etenkin teknisellä osiolla. Ei aiheet katoa mihinkään, ellei jotain perustavanlaatuista vahinkoa pääse syntymään. Nätisti sanottuna, harmittaa vietävästi tämä alasajo…
Jospa menisi jatkamaan polkutraktorin kauhan ohjausmekanismin uudelleenrakentamista…
Jasun kanssa samaa mieltä. Kun muistaa minkälaiset nämä sivut oli niin harmittaa tämä nykyinen tilanne.
Hausjärvi / Hy-Ri
Eilen sain sen verran aikaan että nyt on etummaisissa vetareissa uudet kumit ulkonivelissä. Sisäpäät edelleen ehjät, uutena tehtaalla asennetut kumit. Takaa näkyy toinen ulkonivelen kumi jo tihkuvan rasvaa läpi, toinen vielä ehjä, pitää nekin haalia uudet. Samalta puolelta toinen yläpään kumikin riekaleina, toinen lähinnä huolestuttavan näköinen, nämä nykytuotannosta jotka asennettu nelisen vuotta sitten ja ajettu joitakin satoja kilometrejä. Gummihaitari nivelen keskiosalla jokaisessa ehjä, joku Fiestan tms hammastangon suojakumi, laitoin semmoiset kun etenkin takana on tarve pitemmälle liikeradalla kuin ns. normaaliasennuksessa…
Samalla tuli tarkasteltua lattioiden kuntoa, ja sotkettua tököttiä pintaan, toiveena että sammunut hitsauskipinä pysyisi sytyttämättä…
Kesärenkaat tuli pyöräytettyä alle, ja heti luonto muistutti pudottaen kasan lumihiutaleita kiusaksi. Sen verran vähän kuitenkin ettei mihinkään kertynyt pysyvämpänä, joten jätin vaihtamatta takaisin…
Vielä pitäisi takapyörien laakerit vaihtaa, ja kuulosti olevan toisessa etupyörässäkin alkavaa kahinaa havaittavissa…
Muutenhan tuo taas on toiminut kuten pitääkin, leimata pitäisi 29. päivään mennessä, taitaa vaan jäädä ainakin pari viikkoa myöhäisemmäksi niin saisi kahden vuoden leiman. Vapuksikaan mitään paniikkia, kun taitaa kaikki kokoontumiset olla kiellettyjen listalla, ja on tuota muutakin vanhaa kalustoa millä pakolliset pöristelyt voi suorittaa. Vähän kelistä kiinni, viitsiikö Sm:ää kaivaa tallista ulos, vai lämmittääkö ilmastoa Rangella..?
Riittävästi tuli ilmeisesti riehuttua tuossa viikko takaperin, kun tuli haettua ensin renkaat Lantikkaan ja punottua ne vanteille, siitä pari päivää niin tuli haettua kahdet akselistot (Range ja Disco) ja siitä pari päivää niin vielä Lantikan akselit. Noita siirrellessä loppuu tämmöisestä vinkuheinästä vääntö, vaikkei nostoja tarvinnutkaan suorittaa -tunkilla päätä ylös ja rengasta kiinni, hyvin rullasi noinkin… On tässä kyllä tullutkin reuhdottua pitkin kevättä, pihassa puitakin pätkittyä, vaan hiljalleen saisi toipuakin että kestäisi taas askarrella. Lantikanpätkäkin alkaa olla pikkasta vaille leimakunnossa, isoimpana pariin pyörännapaan pyöränpultin vaarnan kierteiden korjausta Heli-Coililla, kunhan nyt tulisivat. Vähän meinasi mennä haasteelliseksi löytää korjaussarjaa 9/16″ hienokierteiselle Whitworthille…
Ja ideoita olisi jos-vaikka-mitä, kun saisi ittensä siihen kuntoon että voisi muutakin kuin haaveilla. Alkaa hahmottua miten saisi jatkuvan nelivedon lukittavalla keskitasauspyörästöllä Dyaneen, Geesun etuakselistoihin perustuva ehkäpä maastomöyrintä-Dyane, hahmottelua 6×6 Lantikan rungolle ja voimansiirrolle, ja pitäisi tuo kaasarikoneisen Rangen muutos ruiskuksi myöskin aloitella. On jotain muutakin kyllä tekkeentymässä ainakin mielikuvitus -osastolla, ehkä jotain joskus vielä toteutuukin. Vaan ei yhtään haittaisi vaikka olisi vähän lyhyempiä läpimenoaikoja projekteilla, kuin mitä 4×4 Dyane otti, sen 19 vuotta ideasta leimaan…
leimata pitäisi 29. päivään mennessä, taitaa vaan jäädä ainakin pari viikkoa myöhäisemmäksi niin saisi kahden vuoden leiman.
Enpäs malttanut odotella, vaan kävin kuitennii kokkeilemassa mitä tuumaisivat. Sillä varauksella, että jos olisi tullut uusintanäyttöä, niin sitten olisi voinut venyttää sinne toukokuun puolivälille. Vaan mitäpä vielä, huomautuksitta leimattu..!
Tai no, suullinen maininta että takavetarin kumi on tihkuvaa mallia, kerroin tietäväni, ja korjaavani asian kun saan haalittua lisää kumiosia. Kehuttiin sitten kilpaa nykyisten kumien kestävyyttä…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.