- Tämä aihe sisältää 284 vastaukset, 48 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6.12.2024 at 11:55
toimesta.
-
Artikkelit
-
Vappu 2020. Ei montaa vappua ole sitten kevään 1994, etteikö olisi vappuajoihin tullut osallistuttua. Nyt olisi sekalaista vanhaa kalustoa, mutta ajelut “kiellettyjen listalla”. Tai eihän ne ajelut, mutta ne kokoontumiset, mutta näillä mennään…
Tähän liittyen, tuli vastaan vähän vanhempi valokuva vappuaaton tunnelmista, kokeilen saada sen tähän…
Joskus nuorena ja hurjana, ei edes keli haitannut lähtöä rekisteröintikatsastukseen. Sain pitkällisten neuvottelujen jälkeen vaihdettua itselleni tuon IC:n, legendaarisesta Särkyneen Sitikan Majatalosta, kun lopulta löytyi jotain (RAS-Dyane ja osia) mihin Artsi suostui sen vaihtamaan. Muutenhan tuo kilpien noutoreissu meni kuten piti, mitä nyt latauksen toimimattomuus aiheutti sen että sähkö sitten loppui paluumatkalla, ja siinä kymmensenttisessä suojalumisohjossa parin kilometrin työntämisen jälkeen oli soittokynnys sen verran madaltunut että tilasin kaverin pakettiauton kanssa seitsemän kilometrin päästä noutamaan…
LGA:kin näkyy taustalla, oli ainoana ajoneuvona tuolloin, tai siis sen yhdeksän vuotta kesät-talvet, kun hetken hurahduksen eli Bx:n vaihdoin -56 projektiin, josta taas Pienempi Olli lopulta rodin teki… Ehkä tuo LGA saa ansaitsemaansa huomiota jossain vaiheessa, harmittaa kun ei vaan ole saanut aikaan noutaa sitä kotio (lievää suurempi tilaongelma, kalustoa kun vaan tulee tontille) ja naputella kuntoon. Ei siinä paljoa olisi, olkatappi sekä hieman kadonneen pellin metsästystä, vaan pitäisi saada ensin hitsauskipinä jälleen syttymään. Niin, ja hukattua ajatukset muista projekteista, priorisoida tarmo vain siihen…
Mikähän siinä on että mieli kehittää koko ajan lisää tekemistä, vaikkei entisiä ole saanut ainakaan vähenemään? Toisaalta se lie hyvä merkki, että vielä piisaa mielenkiintoa rakentelua kohtaan..? Se vaan, kun on noita muitakin ajankäyttäjiä siunaantunut, jotka huomiotakin vaatii, innokkaita apulaisia tosin mutta projektien eteneminen on kertaluokkaa hitaampaa noiden pienten sankareiden auttamana…
Kaikesta huolimatta, Hauska Vaappua, vai Hauskaa Vappua, tänäkin vuonna..!
Kesä kevään jatkeeksi mennyt kätevästi Lantikanpätkää ropaten. Dyanella lähinnä ajeltu pikkusiirtymiä kylillä…
Tiikeri apurina jarrujen sovittelussa…
Ja taisi vissiin onnistua kun kilpien kanssa sai konttorilta poistua…
PakuRättäriä ei vielä tullut ajoissa saatua hankittua, muuten olisin Mikkelin tienoolla Pakustelemassa. Ehkä ensi kerralle sitten..?
Projektin fiksailua. Pesin vanhat sisusverhoilut, tuli pyykkikoneessa hyvät.
Talven osalaatikoiden siivous, paljon meni rautaromua tarpeettomana, osa verstaan käyttöhyllyyn ja pari laatikkoa jäi tuleviin tekemisiin. Jännä juttu kuinka kaikisss remonteissa jääkin kourallinen tarpeettomia varaosia 😂
Seuraava projekti on Solifer SM joka löytyi nurkista ja lastenvaunut, 50-luvulta. Saas nähdä kuinka niiden kanssa käy!
2cv hippailu jatkuu talvella isossa kuvassa, kun ei ole muuta. Mm. Roiskeläpät laittamatta ja kai tonne voi massaa vähän sutia kanssa.
27.7.1990
Se on sit 30 vuotta valmistuksen loppumisesta. Tarkoittaa myös sitä että jokainen Sätkä on ikänsä puolesta museokelpoinen, vaan moniko niistä museoiduista on Suomen lainsäädännön mukaisen museostatuksen omaava. Alkuperäisyyttä tai alkuperäistä vastaavaksi kunnostusta vaaditaan, joka ei satu omaan ajatusmaailmaan ollenkaan, verraten kaikkeen muuhun museoituun mitä on museot täynnä, -ei niitä museoesineitä ole palautettu alkuperäiskuntoisiksi ennen esillepanoa…
Sätkäkulttuuriin kun on aina kuulunut oleellisena osana personointi, ja kaikenlainen rakentelu. Miksi tätä perinnettä ei voisi kunnioittaa, vaan sen alkuperäisyyden perään ollaan huutelemassa, jopa isoon ääneen sellaisten toimesta jotka ovat aikanaan paljonkin rakennelleet. Omalleen saa tehdä mitä halua (tietyissä rajoissa, mm. tieliikennelaki), tämä tuntuu unohtuvan ajoneuvojen alkuperäisyyden kunnioittajien kesken (koskee muutakin kalustoa kuin Sätkät). Onneksi nuo omat romut, mitä on kertynyt, on pelastettu museoinnilta, jo edellisten omistajienkin toimesta, josta olen kyllä sujuvasti jatkanut…
On kyllä maailma muuttunutkin, menneen kolmen vuosikymmenen aikana, mutta mennyt puolivuotinen on kyllä ollut aika rajujen muutosten aikaa. Saas nähdä mihin tässä vielä mennään… Yksi iso muutos mitä on tullut huomattua, muut alkavat suhtautua myönteisemmin Sätkäkantaan, ihan tuntemattomiltakin tulee positiivista kommenttia kun Dyanella liikkuu, on jopa komeaksikin äityneet kehumaan, tuota mattaantunutta, osaksi sammaloitunutta, rankasti teknisesti modattua yksilöä…
Liikenteessä on tullut tehtyä semmoinen huomio, että aiemmin oli eteen kiilaaminen ongelma lähinnä Sätkällä liikkuessa, nyt sitä kokee isommillakin. Ihan kuin olisi unohdettu että ei ole oikein suotavaa kiilata heti keulan eteen liki puskuria raapien, etenkään kun ohituskaistaa on tyhjänä edessä kilometritolkulla eikä takaa ole kukaan “painostamassa” nopeampaan etenemiseen? Rangen eteen, sen hilseilevän vanhemman yksilön, kanssa ei tuota ole vielä tullut havaittua, vissiin ohittajat pelkää että hilseily tarttuu tai pikkuraapaisuista ei isommin välitetä..? Muuten liikenne kyllä tuntuu toimivammalta kuin aikoihin, ehtii hitaammillakin sekaan kiiruhtamaan hienosti, -ainakin näillä seuduilla…
Kovaa ajoa vaan, sitä nämä väkkärät kaipaa. Vielä kun menovettä saa ostaa ilman rajoituksia..!
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen on aika alkaa pelastamaan käyttökuntoon 1971 2CV4/6 kuljinta, joka joskus jäi ulkomailla asumisen vuoksi mökille kylmään talliin odottelemaan. Nyt sitten onkin aika kattavaa laittamista: jarruihin kaikki uusiksi, bensapumppu uusiksi, varapyöräkotelo uusiksi, penkit ja sisäverhoilu uusiksi, tankin kunnostusta ja sitten kokeillaan konttoria. Kiva kun on mielekästä tekemistä! =)
Just saattelin takaisin matkaan hupsunvärisen Pakun, onko tuo turkoosi vai mikä. Mikkeliin mänijöitä, Orismalasta tulossa, sähkönpuutostautia poti. Tovi meni vikapaikkaa metsästäessä, diagnoosiksi löytyi ankkurin käämin katkeama. Tallista löytyi samanlainen laturi, hiilistä vajaa, niin vaihdettiin vikaantuneesta uudet hiilet tilalle menneeseen, ja niin lähti taas latausjännite nousemaan…
Aika yllättäen, meni enemmän aikaa turinointiin kuin vianhakuun ja korjaamiseen. Vaan mikäs siinä hyvässä eeurassa, äkkiä aika menee jutustellessa…
Hupsunvärinen paku ja sen seurue kiittää avusta. Oli ilo ajella säkkipimeässä vesisateessa pikkuteitä pitkin takaisin Mikkeliin kun ajovalot loistaa ja pyyhkijät vihmoo siten kun kuuluukin!
Tuli haalittua talveksi lisää askarreltavaa…
Pitääkö olla huolissaan jos männänkappaleita löytyy pakoputkesta, isoimmat löytyneet peukalonpään kokoisia? Eikä vielä löytynyt pakoventtiilin lautastakaan… Ropinaa kyllä kuuluu öljypohjasta, kun konetta irrotteli, ja käänteli erilaisiin asentoihin osia irrotellessa…
Kaikkea sitä saakin aikaan leimausreissulla, paluumatkalla viimeinen viisi kilometriä hinausauton lavalla. Tämän kesän saldo, kuusi katsastettua, uusin ainoa mitä piti kahdesti käyttää, muita lähinnä kummasteltu ja kehuttu…
Kävin kummastelemassa pariakin asiaa..:
Eilen tarttui kyytiin yhden sähkötrukin kaikki sähköosat, poislukien akut. 9kW ajomoottori ja 11kW hydrauliikan moottori, molemmat ohjauksineen. Näistä syntynee vielä jossain vaiheessa jotain kummasteltavaa, ehkä..?
Killan facebook -sivuilla arvuutellaan Turun Mööttibussin -95 kyytiläisiä. Ylemmässä kuvassa on Kettusen veljekset, niiden vasemmalla puolella Vilkin Oski. Siinä alemmassa kuvassa, selkä menosuuntaan olevista henkilöistä; molemmat tiedän ja tunnen, toisen erittäinkin hyvin. Vaan kun ei sinne tunnuksia ole, niin jatkakaa vaan arvuuttelua, saattaa vastaus sinnekin lipsahtaa jotain kautta..?
Kiva kun muistaa vanhoja asioita paremmin kuin uusia. Noiden kuvienottoaikaan tuli myytyä eka Bx pois, ja vaihdossa tuli -56 2CV, se josta Pienempi Olli sittemmin Rodin rakentamaan meni, ja hyvä niin…
Lisäkummastelu, eikö tänne enää tule oikein mitään jutustelua..?
No syksy on ollut aika laiha. Kutosella olen ajellut vielä syksyn mittaan, kokeillein eri asetuksia. Kylmäkäynnin säätö on osoittutunut hieman hankalaksi. Lambda-anturi vaan simahti taas. Taitaa ajot tältä syksyltä jäädä tähän. Täytyy talven aikana pohtia tätä ongelmaa. Alkaa tulla kalliiksikin tämä. Niin ja kone alkoi kesän mittaan savuttaakin. Täytyy vissiin kaivaa pytyt esille, ehkä vaihtaa koko hoito. . . Kansien kunnostaminen tekisi myös varmaati hyvää. Ja onhan se muutekin vähän kesken.
Kaivelin vähän varastoja. Purin uteliaisuuttani hyllyssä iäisyyden lojuneen 12-heppaisen koneen raadon. Ei ihan täysin romu. Yllättäen kammen laakerit ja öljypumppu ovat pronssia. Jotai rojektia tekisi kyllä mieli. Pöjiä ideoita on kyllä.^Eihän Rampella sattunut Lambaada siten että sinne voisi kondenssivettä jäädä, eli “putken puolivälin alapuolelle”? Kosteus anturissa tappaa sen tehokkaasti, noissa omissa sovelluksissa on tullut asennettua ne siten että on joko suoraan ylöspäin tai ainakin melkein, eikä vielä ole tullut kapea- eikä laajakaistaisia antureita rikki saatua…
Laitetaas sit tännekin tämä..:
Meinasi siirtyä mahdollinen talviajelu työlään kautta mahdottomaksi…
Tankattu on viimeksi kesällä. On siis vähän vanhaa kesäspeksin bensaa se vähä mitä muutama litra vielä tankista löytyy. Varmaan vettäkin kondensoitunena seassa. Tähän mennessä tuommosen pensan kanssa nämä romut on lähteneet käyntiin bräkleenillä, sitä siis sumutellen ilmanputsarin sisälle, kuten niin monesti ennenkin, akun ollessa buusterissa lisäks. Hienosti pyörittää, ei vaan lupaile, lisää bräkleeniä putsariin ja syttyyhän se lopulta. Siis kun ampuu takaisin liekkiä, eli sinne ilmanputsariin, jossa sitä bräkleeniä on höyrystymässä…
Ja joo, ampui sitten muovisen putsarin pohjan päreiksi, levittäen sinne kertyneen bräkleenin koneen päälle, ja niinhän siinä sit olikin komiat tulet pannuhuoneessa. Sammutin yläkerrassa, sammutuspeite tallin ovessa, lumentyönnin vieressä eli sillä muutama lapiollinen lunta liekkeihin. Sammuihan se lopulta…
Siitä seuraavaksi sitten sisätilan lämppärillä sulatellen loput lumet pois, ja pelonsekaisin tuntein tarkastelemaan vahingot. Tähän mennessä löytynyt vain räjähtänyt putsari ja palanut suodatinelementti, muuten tuntuisi säilyneen ilman vahinkoja. Ei edes pahviset ilmatöttöröputket syttyneet. Niin, ja lähti käyntiinkin kun kokeilin, ja käy niin hyvin kuin sillä vanhalla pensalla suostuu käymään…
Aina ei näköjään onnistu, käyntiinlaitossa tai edes kulkimen polttamisessa…
Jokunen kuvatus tuli käytyä räpsimässä..:
Siinä “ylitarkastajan kanssa ihmettelyä…
Yllättävän vähän vahinkoja, öljynpaineen ja kierroslukumittarin narut vähän sulaneet, muuten lähinnä nokea joka paikassa. Pieni pala putsarin pohjaakin vielä näkyi jääneen tuen varaan…
Eipä noista taida enää isosti iloa olla. Joka suuntaan halki, kansiosaa epäilin että voisi vielä olla pelastettavissa, vaan näkyy sen kynnet sulaneen hienosti, eli se siitäkin sitten…No, sattuuhan näitä, ja onneksi pienillä vaurioilla. Konekin pörisee edelleen kuten pitää, eli säikähdyksellä selvittiin. Eri asia sitten on se, opittiinko tästäkään yhtään mitään, tuskin..?
Hupsista, nyt hypättiinkin jo tammikuun viimeiselle viikolle, pari päivää sitten käynnistelin kuljinta, bensan pinta laskee muutamassa viikossa niin että saa startata pitkään ennenkuin käynnistyy. Ominaisuus ei ole uusi mutta olisiko siihen jokin syy jonka saisi korjattua. Kaasuvaijeri on syksyllä muuttunut tahmeaksi, siis jää jumiin. Pitänee ottaa irti ja tarkastella onko viallinen tai mistä kiikastaa. Eihän enää ole ajokeleihin aikaa kuin puolitoista kuukautta ja Vappuunkin kolme. Ehkä huomenna, jos luoja suon ,otan konepellin konepellin auki ettei tule taas kiire 😁
Käyn kurssia bussi- ja taksikuskisi Ykkösmatkoille. Valmistun elokuun alkuun. Voi jäädä viikonloppukisat väliin. Ainakin Sveitsin matka jää tekemättä.
Aikansa näköjään otti, mutta tänään on Dyanella taas hämmennetty kylän väkeä, etenemällä pitkiä pätkiä “ovi edellä”. Monta pikkujuttua piti kyllä tehdä, ja pari isompaakin, ja vieläkin jäi tekemistä. Tehdään sitten kun saa uutta virtaa tekemistä varten, nyt hetki pöristelyä…
Äänenvaimennin pitää alkuperäistä vastaava hankkia. Paikallaan ollut hapantui hienosti, oli enää tyhjä putkenpullistuma, tilalle meni Moponetin pienin eli 45mm liitännöillä oleva efektori. Poikittainen vaimenninkin tuli syksyllä korvattua omavalmisteisella käärmeenpesällä jonka olin tehnyt vuosia sitten LGA:ta varten. Aika rajua ääntä päästää nyt läpi jos yhtään kaasua avaa, ja sitähän tulee avattua kun lapsettaa toisinaan, liukasta, kevyt nelikko ja riittävästi voimaa leikkimiseen…
Meinasi vaan yllättää, kun on pikkasen nopeampi liikkeissään kuin kolmatta tonnia painava Range millä on talven liukastelut tähän asti hoidettu. Vaikka voimaa ei olekaan kahtasataa kaakkia, lähtee paikaltaan silti hätäisemmin, ja vaihtaa suuntaakin, huomattavasti Rangea vilkkaammin…
Ompahan taas päiväkodissa vintiöillä kummasteltavaa, kun nelivuotiasta apuria sieltä noutamassa käy…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.