- Tämä aihe sisältää 284 vastaukset, 48 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6.12.2024 at 11:55
toimesta.
-
Artikkelit
-
Yksi salkku tuossa tuli läpi käytyä ja toissapäivänä toimitettua omistajalleen.
Talvikausi tuli polkaistua käyntiin viikonloppuna Rovaniemen lumikelkka messuilla.
Tallissa riittää puuhaa kyllä kaikelle vapaa-ajalle jos vain töiden jälkeen jaksaa lähteä peltiä muovaamaan ja tutustumaan jännään Ranskalais insinöörien teknisiin ratkaisuihin. Nyt reilun vuoden ahertamisen jälkeen alkaa jo olemaan valoa tunnelin päässä ja korin peltityöt liki tehtynä. Josko se sieltä vielä jonain kesänä pääsee kilometrejä tienpäälle nauttimaan.
Hiljaista on ollut, mutta hissukseen jotain omiakin välillä. Pitäisi tuo aiemmin mainittu vaihteisto vielä niputtaa, mutta sen vuoro on seuraavaksi kun sai vihdoin Dyanen vetarin kumit vaihdettua…
Olihan huo hieman jo rikki. Sekä sisä- että ulkonivelten kumit, asennettu 28.4.2016
. Eteen olikin toiselle puolelle vaihdettu jo kerran, toiselle kahdesti, toivotaan että nyt ja viimeksi eteenkin asennetut on kestävämpiä. Ainakin enemmän kumisen tuntuiset mitä tuolloin laitetut…Huomionarvoista se että etuvetareissa on edelleen tehtaalla asennetut kumit paikallaan, eli semmoiset 50 vuotiaat. Jätin tuolloin vaihtamatta, mitäpä sitä ehjiä uusimaan, ja näemmä kannatti. Kilometrejä näille ei ole paljoakaan tullut, tosin pääosin talvella mutta ei kuitenkaan mahdottomissa pakkasissa…
Nyt sisäpäihin toiseen tuli 2CV-tarvike, toiselle puolelle jonkun isomman keksinnön ulkonivelen kumi. Kuvasta näkyy osanumero, sekä se paljonko piti leikata että paksumpi osuus osui oikeaan mittaan…
Otin ja porasin sitten reiän uudelle täyttötulpalle. Muutaman millin alkuperäistä ylemmäksi, kierteenä G1/4″ kun semmoiseen tiivisteellisiä tulppia on kourallinen tallissa. Muutenhan tuota ei olisi tarvinnut tehdä, vaan kun unohtui takaperän ympärille lattiapeltiä tehdessä toisinaan tarvittava öljynvaihto. Sen verran tiukka asennus, ettei mahdu tulppa edes pois kun peltiä tulee vastaan. Ja huoltoluukkua ei sille puolelle oikein saa, kun on tankki myös siinä kohdalla…
Vähän tuoretta massaa pohjaan, ja tukivarsiin, josko tuolla taas lopputalven terveiset ajelisi..?Jep, silloin harvoin kun on joutunut jonkun tehtaan alkuperäisosan vaihtamaan ei kesto ole lähelläkään samaa. Koskee myös jumpyn alusta alustanosia.
On tosiaan menny kumilaadut huonoksi. Suorastaan ärsyttävän huonoksi…
Vielä en ulos siirtänyt, olkoon vielä sisällä lumimyräkän ajan, ottaa pihalle kun tulee tarve ajella. Kuvaustelineenä sitten toimi tuolle isoimmalle uusvanhalle harrastekohteelle, ne millä on nyt tullut opeteltua on aika paljon pienempiä, ja reilun puolta kevyempiä noin kilon painoisia, kuvassa oleva kaks-puol kiloinen tapaus, moottorissa tehoja rapiat 1,6kW jatkuvaa kuormaa, ja reilun puoli kW enemmän lyhytaikaisesti…Hauska, haastava, vaikea ja palkitseva laji tuokin. Ja koukuttava, voimakkaasti…
^Saako utelias olla? Vihjaatko vähäsen Superin aiempaa elämää..? Vaikka yksityisviestillä jos et julkisesti halua…
Jostain syystä kaikenlaiset rakennellut on aina kiinnostaneet alkuperäisiä enemmän…
Jos en hirveän väärässä ole on kyse yhdestä niistä kolmesta aidosta tehtaan tekemistä mitä Suomeen on harrastajien toimesta tuotu. Toisaaltaan hienoa saada tehtaan tekemäkinnyksilö liikennekäyttöön.
Suoritin ulosajon, eli siirsin nelikon tallista ulkoilmaan. Tokihan se piti kokeilla toimintaa, ahtaalla takapihalla, vaan kyllä se vielä tottelee kaasua ja ohjausta, hienosti ovi edellä kulkee kuten ennenkin niin halutessa…
Säät sentään sallineet varovasti taas kokeilla kopterihommia, yhteen yksilöön tuli vaihdettua nupit jotta sai kolmannet lavat niin pää- kuin pyrstöroottorillekin. Muuttui luonne, mielestäni pelkästään positiiviseen suuntaan… Ei vaan tuuli eikä pakkanen, varsinkaan yhdessä, ole suotuisaa tälle lajille, kylmän ottaessa sormiin turhankin tehokkaasti…
On näpeille tosiaan hieman turhan viileää vielä, mutta nämä alta kymmenminuuttiset menee vielä muutaman asteen pakkasessa. Kuuden asteen jälkeen tuntui ettei montaa minuuttia enää kestä, vaan hyytyy akutkin aika paljon nopeammin pakkasen kiriessä…
Onkin pitänyt kysyä, mutta aina unohtunut, että sinäkö se olet jolla on silloin tällöin lennokkikamaa myynnissä torissa. Nimi ja paikkakunta kun täsmää, niin tuskin niin täyskaimaa löytyy…
Kummasti auttaa näkyvyyteen huomiovärit. Syksyn hämärtyessä alkoi sulautumaan taustaan tummansinisellä ja harmaalla maalattu yksilö. Sitten kuulin vihjauksen huomioväreistä, ja kummasti tuli näkyvyyttä lisää. Kuvassa yksi viimeisiä hankintoja, taas pykälää isompi kuin aiemmat 450-kokoiset, 550-kokoon venytetty Gaui Hurricane ekan lennon jälkeen eli kumma kyllä ehjänä…
Ja ettei ihan sananhelinäksi menisi, niin on tuossa takapihan valvontakamerasta todiste, että lentää se. Ihan liian ahtaassa paikassa, mutta kyse oli vain testauksesta, naapuritontilla eli pois puretun päiväkodin paikalla on oikeampi lentotoimialue jossa on tilaa muttei pelkoa ylimääräisistä kulkijoista. Kylillä kävellessä tuli kyllä mieleen mennä satamaan jäälle, sielläkin olisi kummasti tilaa mutta varmasti yleisöäkin paikalla…Löytyyköhän täältä vielä muita lennättäjiä? Kempeleessä ainakin yksi hurja on ollut, vieläköhän Timppa lentelee..?
Joo minähän se taidan olla. Ekat lennokkituherrukset tein yli 50 vuotta sitten. Sitten olen lopettanut useita kertoja. Ja alkanut uudelleen noin kymmenen vuoden välein. Nyt on tohtori antanut ymmärtää että Sätkällä ajelut tulee piakkoin loppumaan. Aloitin siis taas lennokkien näperryksen. Sopivaa puuhaa parkinssonin tautia sairastavalle. Perustimme Hausjärvelle epävirallisen lennokkikerhon : Hausjärven Nulikat. Alaikäraja on 70vuotta.Kerholla on oma yksityinen kenttä kun kaveri lopetti ultralla lentelyt.
Oot sit reilun 10 vuotta edellä, mun tusaamiset tuli aloteltua ekan kerran noin 40 vuotta sitten. Koulun lennokkikerhossa jotakin, kotona samoihin aikoihin tutustumista lennokkiliiman tuoksuun. Ehti sitä olla monenlaista vapaasti lentävää, kymmenen vuotta myöhemmin pari radiohäirittävää liidokkia ja sit eka polttiskopteri. Yksi Old Timer -projekti on seurannut muutoissa mukana, tikuista veistelty sen verran että on runko ja peräsimet valmiina, moottoripukki 3,5 kuutioiselle nelitahtimosalle, tuli vaan muuta elämää häiritsemään sen rakentamista tuota pitemmälle, vaan eipä ole hennonut hävittääkään vielä… Vastahan tässä tuli toissakesänä kokeiltua vieläkö se moottori suostuu käymään, pikku houkuttelulla sai taas pihaan risiiniöljyn tuoksun nitron häivähdyksellä…
Nyt sitten näitä sähkökoptereita, vähän helpompia kuin metanolikoneiset, ja hinnat ihan mitättömiä vanhoihin aikoihin verrattuna. Orastavaa kiinnostusta osalla jälkikasvuakin, jos heitä alkaa tosissaan kiinnostamaan niin siihenkin on lääkkeitä jo olemassa eli pieniä koptereita ja sitä ennen simulaattorilla opettelua. Pojat kaikki on jo vähän simulla lentäneet, ja jopa tuo kuus vuotias pitää välillä hallussa sen. Mutta vain sen verran välillä, ettei ihan arvaa minkäänlaista lentävää kokeilla, mutta ehkä tässä joskus vielä? Seiskaluokkalainen on pari akullista käynyt pihallakin kokeilemassa, isointa kiinnostaisi mutta ei vielä ole uskaltanut lähteä testaamaan…
Hyvää vastapainoa muulle elämälle, unohtuu ihan kaikki ylimääräiset kun tuommoisen pyöriväsiipisen nostaa ilmaan. Ja jos erehtyy jotain muuta mieleen, niin siitä kyllä seuraa heti ohjelmaa. Jonkinlaista kuntoutustakin aivolaatikolle tämä…
Lisätääs vielä tuommoinen kuva eiliseltä. Mitähän tuon neiti yks veen kanssa vielä tulee, kummasti kiinnostaa kaikki missä vaan joku pyörii…
Täälläkin lennätetään. Olen uusi kiltalainen, sillä ostin rättärin vasta viimevuoden lopulla. Nyt se on talviteloilla ja kohtapuoleen ilmojen lämmetessä teen siihen kunnon keväthuollon ja sitten baanalle.
Olen just kohta 70 vuotias ukkeli hausjärven Ryttylästä ja olen harrastanut lennokkeja 50 vuotta. Silloin alkuvuosina liidokkeja ja polttiskoneita. Nykyään sähkömoottorilla liidokkeja ja lennokkeja. Homma koukuttaa ja en ole siitä irtipäässyt, vaikka olen muutamankerran yrittänyt. Lisäksi tuo Sepon mainitsema lennokkikerho Nulikat on osa sosiaalista kanssakäymistä, jonka koen tärkeäksi ikääntymisen vastapainoksi
terv. ArtoMoro Arto!
Alla HyRi:n 2cv vertaistukiryhmän yhteystietoja ja tulevan kesän “kahvittelu kalenteri”
Talvella kokoonnumme tiistaisin klo 18-20 Ullan Pakarin kahviossa Riihimäellä.Terveisin,
JukkaHyvinkään ja Riihimäen alueella toimiva aktiivinen 2cv-jaos.
Jaosporvari
Raimo Hallaneva
Puh. 050 381 6486
hyri@2cv.fiHupimestari
Jukka Prinkkilä
Puh. 0400 950 920
jukka.prinkkila@kolumbus.fiKirstumestari
Mikko Räsänen
Puh. 041 501 8918Jakarimestari
Hannu Hurme
Puh. 0500 928 655
hannuhurme.u@gmail.com
Jukka Prinkkilä, HyRi.
Oma lentokenttä olisi kyllä kiva. Saattaisi vaan olla vaikeaa olla tekemättä “Päätaloja” eli luvatta rakentaa pientä lentävää mihin mahtuisi mukaan…
Laitetaas vielä perjantailta pari lyhytelokuvaa..:
Aina ei ihan onnistu. Liekö lisäjännitystä kun kameran virittelin jalustalle, ihan puhtaasti näppihäiriö ja epähuomiossa vetäisin moottorin seis heti kun lähti lentoon… Mitään vahinkoa ei tuossa sentään sattunut, takaisin vanerilevyn päälle ja uutta yritystä…
Tässä vähän paremmalla menestyksellä. Ihan tuurissa oli, että sain tuon videolle, vilkutteli kamera jo akun tyhjyyttä, pakkanen puraisi aika äkkiä sähköt kamerasta, ja jos en olisi kuvausta pysäyttänyt niin tarttumatta kortille olisi jäänyt tuo suoritus. Toisaalta, jos olisi kamerassa sähköä piisannut, niin seuraavalla lennolla olisikin ollut erilaista nähtävää, tuuppasin sujuvasti hankeen josta selvisi muutaman tunnin kunnostuksella. Akseleita kieroksi, päälavat silppuna, pyrstön vetohihna poikki, pyrstöputki sekä vinotuet säleinä, hiilikuitu kyllä silppuuntuu hienosti kun kestoraja on ylitetty…
Tuossa osa rikkoontuneista osista, päälavatkin näytti ehjiltä vaan samaan tapaan oli kuidut lähteneet irtaantumaan toisistaan kuin pyrstöputkesta, ja ne kun pyörii aika vauhdilla niin isona riskinä sitten on että lähtee palaset lentämään ja sitten alkaa tapahtua hallitsemattomia…Tuo lennätyspaikka, melkein oma lentokenttä. Tyhjä tontti josta purettiin kolme vuotta sitten päiväkoti ja “teletalo” pois, tilalla sekalaista purkujätettä sekä iso monttu jonka päällä oikeasti pitäisi harjoitella niin ei tulisi maankuoren äkillinen vastaantulo niin herkästi…
On kyllä koukuttava laji, ja palauttaa hienosti maan pinnalle kun alkaa tuntua että osaisi. Liika varmuus kostautuu varaosien vähentymisenä…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.