Mitä teet?

Yllättävän kivasti kyllä tarkeni eilisellä reissulla, täysin talvivarustelemattomalla Dyanella jossa vain toinen lämmönvaihdin käytössä. Oleellista lie jälleen se että moottori oli edes jokseenkin lämmin, matka-ajossa lämmöt pyöri 75-85 asteen välissä, keula täysin avoimena sekä rungon alta puuttuu käytännössä kaikki. No, sen verran lisälämmöntuottoa on, ettei kyseisessä moottorissa ole enää ollenkaan öljynjäähdytintä, lähdöt tulpattu ja öljykanavasta poistettu “varoventtiili” joka jäähdyttimen tukkeutuessa päästäisi öljyn silti kulkemaan. Tätä venttiiliä ei ainakaan Haynesin oppaan mukaan voi irroittaa, siksipä sen irroitin, yllättävän helposti lähti kun tulppasi öljykanavat ja prässillä painoi sen irti… Ehkä voimansiirron lisähäviöt myös aiheuttaa moottorille lisäkuormaa, ja sitä kautta hitusen lämmittää myös..?

Routaeristemattoa on ollut katon lisäeristeenä jo pari vuosikymmentä, sopivaksi leikattuna pysyy käytännössä itsestään paikallaan. Monesti on kyllä ollut myös pari metallisoiroa (taitaa olla varastohyllyjen vinotukia), mutta nekään eivät ole millään kiinni vaan pysyy siellä katon poikittaisen tuen päällä kiltisti…

Noista kylmistä kokemuksista oli tuolla Akailen Sähkönsinisen topikissa juttua. Vähän kovempia lukemia on tullut koettua, viime talvenakin pakkasta oli yli kolmenkympin kun Tiinalla ajeltua tuli. Siihen asti tarkeni ihan kivasti, kunnes tuiskulumi tunkeutui Eberin lämpöreleeseen, suli sinne ja sittemmin jäädytti releen eli lopetti lämmittimen toiminnan. Keula sentään oli tukittuna, öljynjäähdytin tästäkin poistettuna, se pelti moottoritilan alla ja taas vain yksi lämmönvaihdin. Kyllä oli kylmää kyytiä, mutta niin näytti olevan nykyautoilijoillakin, ja aika yksinään sai isommillakin teillä ajella… Eberin kanssa sai kuitenkin jopa lasitkin sulamaan, vanha kunnon BN4 hönkii ihan tukevasti lämpöä, ja jatkossa jos se pysyy käytössä niin osaa ehkä tuon tuiskulumen osallisuuden välttää..?

Edellisellä “jääkaudella” joka oli 90-luvun puolella, tuli käväistyä joulunpyhinä korjaamassa sellutehdasta, eikä tietenkään mitään muuta kulkupeliä ollut kuin Tiina. Silloin oli sentään molemmat lämmömvaihtimet, pohja ja jäähdytin peiteltynä sekä jotain suojaa keulassakin. Lisälämpöä tuolloin toimitti Eberin BL-1, näitä uudempia sähköhapatuksella olevia pieniä puhaltimia. Äänikin on enemmän suihkuturbiinin oloinen kuin isommissa… No, silloin aamukuudelta kun lähti käynnistelemään Tiinaa, joka oli totuttu pitämään akkulaturissa koska lämppärille oli ajastin, ja sitä kautta käyntiinlähtö piti turvata lisäsähköllä, niin pakkasmittari sekä talonseinässä että Tiinassa kertoi karuja -36 lukemia. Päivään kun oli varautunut, että ulkonakin saa työskennellä, niin pukeutumisessa oli tällaiset otettu huomioon. Mitään ongelmia ei ollut käyntiinlähdön kanssa, ja lämmintä oli siedettävästi, mutta ymmärrettävästi ei öljynlämpömittari oikein enää noissa keleissä isommin liikkunut. Vaan entäpä sitten, kun oli pitänyt Tiinaa tuulessa ja tuiskussa päivän, aukealla paikalla jossa pakkasmittari väitti -42 kun käyntiä piti toivoa, niin eipä se enää omillaan herännyt. Varovaisia satunnaisia sytytystapahtumia tuli, mutta sähkönpuutoskin iski aika pian kun ei tullut pyydettyä lämpötolppaa avatuksi. Tunnin yritin tehdä vaikka mitä, pakko myöntää että esim bensa näpeille polttaa noissa pakkasissa, mutta konstit tuntuivat loppuvan. Edes lisävirta Hi-Luxista ei auttanut käyntiin, mutta lopulta kun laitettiin naru tuon maasturin ja Tiinan välille niin jo toisella kierroksella sellutehtaan ympäri tuttu pörinä palasi… Seuraava ylläri olikin, kun vilautin valoja maasturikuskille, joka sitten hidastikin aika reilusti, niin kummasti oli DOT -neste jarruissa aika jähmeää ja usko meinasi loppua jarruja tavoitellessa. No, usutin sitten kyllä tuon maasturia ajaneen takaisin sisälle, ja sittemmin meinasin sipaista ko. väkkärän nelivetoluisua huoltotiloihin sisälle mutta se on toinen tarina se…

Kotimatka sitten olikin odotettua karumpi, Eberi tilttasi eikä herännyt ennen piirikortin elvytystä, eli kotiinpäin sen 50km ajelin vain kylmänä käyvän moottorin tuottaman lehmänhenkäyksen varassa. Ja kyllä paleli ja kunnolla. Vaan huumoria tuostakin sitten osattiin repiä, kun oli sovittu silloisen firman naapurin kanssa, että ovat hallissa että saan ajaa sinne sisään ja purkaa romut kyydistä. Matkalta viestittelin, ja osasivat odottaa valojen näkymistä pihassa, avasivat hallinoven ettei tarvinnut edes pysähtyä odottamaan ja sisään päästyäni hyppäsin välittömästi lämpöpatterin viereen kuuma kahvikuppi käsissä. Mutta mitäpä siellä ralliautoa rakentanut kaveri sitten teki? Samalla ovenavauksella hyppäsi Tiinaan sisälle, tarkistaakseen kuinka kylmä siellä sisällä on, vaan eipä tuo ilman ulkovaatteita kauaa siellä malttanut olla, kehui kylmäksi…

Ehkä tuohonkin olisi voinut varautua, vaikka varustelemalla paremmin, vaan kun käytännössä kaikki ajot oli lähiseudulla (poislukien tuo keikka) eikä pitempiä pakkasjaksoja ollut, niin sitä vissiin kuvitteli pärjäävänsä..?

Ainiin, olihan tuossa vuosituhannen vaihteessakin reippaammin kylmää, mutta tuolloin oli jo BN4 käytössä. Mutta silloin kävi yksi aika hupsu tapaus, paljon kaupunkiajoa pakkasen ollessa -30 kahta puolta, niin eiköhän uutta vuotta vastaanottaessa moottorin tuottama kosteus päättänyt jäätää kaasuläpät kiinni, eikä siitä selvitty ilman kuumailmapuhallinta. Hetki meni keksiessä miksi kaasupoljin liikkuu vain sen mitä vivusto joustaa…

jiipee kirjoitti:

Moron Jimi,

Rennosti kerroit katsastuksesta, joten läpi meni? Mukavia talvikilometrejä Sinulle nastojen päällä!

Sellaista vielä kysyisin, kun en ole keneltäkään Wanhuskuljettajalta huomannut kysyä, että mitenkä risteysajossa nuo Wanhuksen vilkut pelittää? Tuleeko eteen tilanteita, että joku ei osaa katsoa minne vilkuttelet? Kaistanvaihdossa nuo toimii varmaan ihan OK?

T: jiipee, Tuusulan kirkolta

Terve,

Kiitoksia kysymästä, hyvin meni katsastus alkujännityksestä huolimatta. Viime kerralla oli jarruissa sanomista, mutta tällä kertaa kaikki oli kunnossa. Viime talvinen jarrujen korjaus oli siis onnistunut toimenpide.

Vilkkujen kanssa olen tähän asti pärjännyt liikenteessä melko sujuvasti ilman isompia vaaratilanteita. Olen vähän tuolla seurannut ihmisten reaktioita esim. risteysajossa. Yllättävän moni osaa reagoida minun 2cv:n vilkkuun. Kuitenkin olen liikenteessä aina varovainen ja valmis pysäyttämään tilanteen vaatiessa. Kaikkihan eivät osaa wanhus-2cv:n vilkkuja katsoa tai eivät huomaa niitä. Minulla nuo vilkut näkyvät hieman paremmin kuin alkuperäisessä 6V-sähköjärjestelmässä. 12V-järjestelmään muuttamisen jälkeen laitoin vilkkuihin 21W hehkulankapolttimot, jotka antavat kirkkaan välähdyksen. Sen huomaa melko hyvin päivän valossakin.

Kokemuksia nastarenkaista on kertynyt tässä viime päivinä mukavasti. Pitoa löytyy ja liikkeellelähtö on helppoa. Sitten vähän asiaa ajomukavuudesta. Lämpöä tulee sen verran, että tuulilasi pysyy sulana. Sisälämpötila ei pakkasella plussan puolelle nouse, eli tarkeneminen riippuu pitkälti kuljettajan ja matkustajan pukeutumisesta. Käyntiin lähtö on yllättävän helppoa, vaikka moottorinlämmitintä ei ole ja tahmea kesäöljykin kiertää vielä koneen sisällä. Varovasti käynnistelen ja rauhallisesti lämmitän koneen hillityillä kierroksilla. Talviöljyt pitää vielä vaihtaa tässä lähiaikoina. Talvieristyksiä olisi hyvä vielä laittaa lisää. Lämmönvaihtimet oli viime talvena eristetty ja sama pitäisi tehdä taas uudelleen. Pientä askaretta olisi näiden kanssa tiedossa.

Terveisin, Jimi Pohjois-Karjalasta.

itselläni on Dyane talvikäytössä.
Lämpimäksi sitä ei voi sanoa edes nollakelillä mutta säänmukaisesti pukeutumalla
sen sisällä pärjää aivan kuten ulkoilmassakin.
Lämmityslaitteen teho riittää joten kuten -15:sta asteeseen, eli sisätilat pysyvät plussan
puolella mutta kun mennään ohi -20 asteen niin hengitys höyryää koko parinkymmen kilometrin työmatkan.

Mielestäni tärkeimmät talvivarusteet ovat öljylämmittimen peitepelti ja sähköinen lisäpuhallin.
Sisätilanlämmitin pitää ikkunat sulana ja vähentää sisälle kertyvän kosteuden määrää.
Moottorin alla on suojapelti ja katossa olen joskus pitänyt eristettä, nyt ei vielä ole paikoillaan.
Lämmönvaihtimissa on kupariputkea, mutta niden hyötyä on hyvin vaikea huomata.
Moottorin lämmityksen hoitaa kaasuttimelle suunnattu sisätilan lämmitin, vaikutus on todella tehokas ja RE85:n kanssa se on pakkasilla välttämätön.
Akailen vinkki pakokäyrien eristämisestä täytyy vielä kokeilla, siinä varmasti karkaa lämpöä hukkaan.
Sähköpuhaltimen asentaminen toisellekin lämmönvaihtimelle saattaisi olla hyödyllinen juttu, tulisi hieman enemmän ilmaa sisälle.

Pitäis pikkuhiljaa miettiä, mitä ohuempää öljyä tuonne Hertan moottoriin vaihtaisi. Tuo British Classic ei ole ehkä paras mahdollinen talviöljy. Mitäs te muut talvella ajelevat käytätte, onko suosituksia. Pitäisi mun mielestä olla mineraaliöljy, eikä tuhottoman kallista.

sitikkaporo kirjoitti:

millä noi lämmönvaihtimet kannattaisi eristellä

Moron,

http://www.suomenelektrodi.fi/pdf/Eristystekniikka_valmis.pdf
tuolta kannattais kysellä.

Mun piti viimevuoden alkutalvella jotain tehdä, juttelinkin firman kaverin kanssa. mutta haaveeksi jäi. Eli viimetalven ajelin sen n. 5000 km, pakkasraja -15 ja kuivaa. No probleemus. Hyvin tarkeni. Ikkunat sulat. Vain Grilli ja öljynlauhdutin peitossa. Ehkä ilmankiertoa avittivat kabiinin etupäässä ylätiivisteistään repsottavat etuovet??!!?? No hurinaahan siinä oli, mutta ratio kovemalle niin OK.

T:jiipee

Martti Paavola, Tuusula kirjoitti:

Tämmönen siitä sitten tuli.

Moron Masa,

Tollasta ei todellakaan saa aikaan kuvamanibulaatiolla.

Tollanen tehdään rautaisella ammattitaidolla, jes.

T: jiipee

Ps. meikäläinen joutuis ostamaan tollasen kaupasta