- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Kummasti noita museorekistöröityjä kulkimia sikiää..onkohan säännöt muuttuneet. Tämä on väärin niitä kohtaan jotka todella
kulkimensa alkuperäiseksi rakentavat.
tässä esimerkki todellisesta harvinaisuudesta, 2cv6 1972 !..siistejähän ne kyllä ovat..mutta..!!!
http://www.nettiauto.com/citroen/2cv6/4341808″ onclick=”window.open(this.href);return false;1972 kutonen ei ole harvinaisuus. Paitsi Suomessa. Kutonen ja Nelkku esiteltiin samana vuonna 1970.
Suomeen tuotiin verotussyistä pelkkää Nelkkua, siksi vanhat kutoset jäivät harvinaisiksi täällä.
Kaikkialla muualla asia on toisin päin, nelkku on niin järjetön että kaikki ostivat Kutosen. Oikeasti 1972nen
nelkku on vastaavaa kutosta suurempi harvinaisuus.Se onko tuo nelkku vai kutonen en ota kantaa.
Muuten tuo rättäreiden museokatsastaminen on NIIN leväperäistä että rättäreille pitäisi saada oma
museotarkastaja, tai edes instanssi miltä kaikkien museotarkastajien olisi kysyttävä mielipide ennen
rättärin hyväksymistä tuohon armoitettuun rekisteri muotoon.-Olli
Ompas Olli löytänyt hienon tuon kuvan nimensä alle 54 tai 55 belgi!
Mikko
Sori,ei liity aiheeseen mutta kiinnitti heti huomioni ❗
Kyllä tuo tekniikan puolesta ihan kutoselta näyttää, mutta olisi ihan mielenkiintoista nähdä ko kulkimen paperit jotta voisi tarkasti sanoa kumpiko on kyseessä.Mutta äkkiä katsottuna voisin sanoa nähneeni tänäkesänä hirveämmänkin näköisiä museo rättäreitä suomessa.
Tyyppikilvessä AZ-A2… 🙄
Tuo Nardi -“lahopuuratti” pisti kyllä silmille, noita näkee enempi Italialaisissa klassikoissa, kuin Rättäreissä… 😆
Siistin oloinen kuljin – vaikkei ihan originaali, mutta ehkä silti museo-statuksensa ansainnut.
Mielikuva siitä, että museorekisteröidyn auton pitäisi aina olla 100% alkuperäisen kaltainen, ei ole käytännön todellisuutta. Lienee jopa hyvä, että todelliset vaatimukset ovat hieman kohtuullistettuja. Näin edullisemman vakuutuksen ja käytön piiriin on mahdollista saada hyväkuntoisia harrasteajoneuvoja, kun harrasteajoneuvoluokkakin on jäänyt haaveeksi.
Museokatsastajallehan tärkeintä on ulkoisen olemuksen alkuperäisyys. Meille kiltalaisille kutosen ja nelkun koneessa on suuri henkinen ero, mutta oikeasti ne ovat kyllä hyvinkin identtisiä ja vieläpä samaan aikaan olleet tuotannossa vuonna 1972.
Mueokatsastus sallii mm. levyjarrujen asentamisen vaikka se konehuoneen kurkatessa ottanee vieläkin enemmän silmään. Samoin vaikkapa suorat pohjapellit tuskin estävät museorekisteriin saamista, mutta jos omistajan halu on saattaa kaikki detaljit alkuperäisen kaltaiseksi, suuri kunnioitus sillekin tavoitteelle.
@Isoo-Jukka wrote:
Mueokatsastus sallii mm. levyjarrujen asentamisen vaikka se konehuoneen kurkatessa ottanee vieläkin enemmän silmään. Samoin vaikkapa suorat pohjapellit tuskin estävät museorekisteriin saamista, mutta jos omistajan halu on saattaa kaikki detaljit alkuperäisen kaltaiseksi, suuri kunnioitus sillekin tavoitteelle.
No johan nyt. Kyllä ajoneuvossa pitää olla jarrut mitkä sen ikäiseen kuuluu. Auto on kuitenkin tehty pysähtymään
omilla jarruillaan, eikä museoajoneuvo ole käyttöauto. Jos olisin museo tarkastaja niin en hyväksyisi suoria pohjapeltejä
ilman että niistä olisi todisteet että ne on asennettu 25 (vai onko se nyt 30v) sitten.Ei museo tarkastus mikään entisöinti kilpailu ole mutta kyllä vehkeiden pitäisi olla mahdollisimman alkuperäisiä.
Jos ei ole varaa tai viitsimistä vaihtaa niitä lattia peltejä sellaisiksi kuin niiden kuuluu olla niin ei museorekisteri
ole tällaista ajoneuvoa varten. Sen voi ihan hyvn pitää tavallisessa rekisterissä.Jos homma on leväperäistä niin sääntöjä voi vähän vippailla mihin suuntaan vaan ja tuloksen ovat
mitä ne nyt tällähetkellä on eli suoraan sieltä…Mikä ihmeen autuuden satama tuosta museorekisteristä on tullut? Miksi ihmeessä siihen pitää saada kaikkia tursattuja
vehkeitä. Ennemmin pitäisi keskittyä suojelemaan laitteita jotka ovat säilyneet mahdollisimman alkuperäisinä, ja näin
ollen niistä on oikeasti astittavissa alkuperäisiä työtapoja ja menetelmiä.On muistettava, että kaikkien ajoneuvojen ei tarvitse olla, eikä kaikista ajoneuvoista edes saa museoajoneuvoa.
Yleensä ajoneuvon saattaminen museoajoneuvokuntoon vaatii runsaasti työtä ja rahallisiakin uhrauksia.Ei syödä tätä juttua sisältä päin.
On oikein kunnolla asioita tekeviä ihmisiä kohtaan että kaikkia raatoja ei hyväksytä.
-Olli
Asian voi nähdä eri kanteilta ja joka tapauksessa käytäntö on mitä on. Yksittäisten museotarkastajien riman asetuskorkeuskin varmaan vaihtelee aikalailla.
Itse arvostan eniten hyvin säilyneitä vaikka hieman kulumisjälkiäkin sisältäviä museoautoja. On aivan oikein, ettei vaadita esim. uutta väriä pintaan, jos alkuperäinen maali on säilynyt yli 30 vuotta. Hitsattu paikka pohjassakinkin voi toisaalta kertoa omaa tarinaansa ajoneuvon vaiheista.
Jarrujen parantelun hyväksyntä perustuu kaiketi turvallisuusasioihin, sama myös esim. turvavöiden asentamisen kanssa.
Tullee muuten Turun suunnalle “vähän sanomista”, erään yksilön (ei 2cv, en yksilöi tarkemmin tässä) kanssa…
Oli sekä vuosi- että museokatsastettu pari vuotta sitten, muutama kuukausi sen jälkeen myyty eteenpäin, ja nyt sitten myyty taas. Nyt oli jälleen katsastamisen aika, ja kommentti oli että “keskeytetäänkö katsastus vai viedäänkö loppuun, jos jatketaan niin museostatus poistuu välittömästi”… Koko tämän parivuotisen ajan auto on ollut tallissa, tiedän osoitteenkin missä…
Meinasivat SaHK:in puolelta ottaa kuulemma varoittavaksi esimerkiksi, pitää vähän “koulutusta” tarkastajille… 🙄
@Jasu wrote:
Tullee muuten Turun suunnalle “vähän sanomista”, erään yksilön (ei 2cv, en yksilöi tarkemmin tässä) kanssa…
Oli sekä vuosi- että museokatsastettu pari vuotta sitten, muutama kuukausi sen jälkeen myyty eteenpäin, ja nyt sitten myyty taas. Nyt oli jälleen katsastamisen aika, ja kommentti oli että “keskeytetäänkö katsastus vai viedäänkö loppuun, jos jatketaan niin museostatus poistuu välittömästi”… Koko tämän parivuotisen ajan auto on ollut tallissa, tiedän osoitteenkin missä…
Meinasivat SaHK:in puolelta ottaa kuulemma varoittavaksi esimerkiksi, pitää vähän “koulutusta” tarkastajille… 🙄
Mikäs tuon syynä oli?
^Pehmeys, monet virheet, tieliikennekelvoton kunto (tällä ei ole ajettu edellisen katsastuksen jälkeen kuin muutama kymmenen kilometriä), ei täytä museoauton kriteerejä (voihan miranoolilla maalata)…
Paljon sekalaista pientä, pehmeys tuli yllätyksenä..!
Kesällä on tullut Trafilta uusi ohjeistus, jonka mukaan myös konservoitu ajoneuvo voidaan hyväksyä museorekisteriin.
Tässä vielä pieni pätkä Trafin 8.7.2011 voimaan tulleesta ohjeistuksesta.
“Ajoneuvon asianmukaisena entistämisenä voidaan pitää myös ajoneuvon konservointia, jossa alkuperäisyyden säilyttämisen lisäksi pyritään säilyttämään myös yksittäisen ajoneuvon historia. Konservoimalla entistetyn ajoneuvon kunto ei yleensä vastaa uuden ajoneuvon kuntoa ja ”ajan patina” on sopivissa määrin säilytetty. Tällaisen ajoneuvon museoajoneuvotarkastuksessa tulee esittää konservointiselvitys museoajoneuvolausunnon allekirjoittavalle museoajoneuvotarkastajalle. Konservointiselvityksessä tulee olla kirjattuna, millä menetelmillä ja missä laajuudessa konservointityö on tehty.”Ja tuossa tulee taas esteeksi asia josta mainitsin jo eräässä keskustelussa tällä palstalla.
Eli konservoitavasta ajoneuvosta pitäisi poistaa RUOSTE KAIKISSA MUODOISSA ja paikkamaalata se kyseinen kohta.
Tästä asiasta juttelin viime syksynä paikallisen museoajoneuvo tarkastajan kanssa, joka kyllä totesi kulkimeni olevan täysin museoajoneuvo ja tämähän pitäisi tuoda näytille museotarkastukseen, vaikkei siitä papereita tehtäisikää.
Tästä siis oli kyse.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.