- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Huipulla tuulee mutta tuulkoon.
Vuoden viimeinen päivä jolloin aurinko ei laske.
71°10’21″N
Alamäkiralli alkaa.
Mökkikylän mökit oli ankkuroitu maahan käsivarrenpaksuisella kettingillä.Pari kuvaa Honningsvågista joka on kaupunki muutamia kymmeniä kilometrejä ennen huippua.
Kalasopalla. Kalan lisäksi lautasella kolisivat simpukat kuorineen. Älyttömän hyvä annos oli.
Samaan aikaan lasin toisella puolella kävi kuhina kun ohikulkijat kuvasivat toisiaan sätkän edessä niin innoissaan että peilitkin näyttivät jälkeenpäin sinne tänne. Huomatkaa satama, siellä pysähtyy Hurtigruten-laivalinja päivittäin.
En tiedä millä poroparat täällä elävät, maasto ei anna suojaa miltään. Tosin talvetkin on leudompia kuin mantereella kiitos Golfin.Tunnukset takkiin
Ompelin reissufleeceen Honnigsvågista hankkimani paikalliset tereet.Täydellinen hiljaisuus
Tuuli joka länäsi ruotsalaisten teltan ja pakotti heidätkin mökkimajoitukseen hiljeni yhtä-äkkiä. Ei ääntäkään mistään. Sanoin Jukalle seuraavan mökin terassille että tämä on tähänastisen Raidin hiljaisin hetki. Että tänne asti piti tulla. Kärpästäkään ei kuullut. “Antaa olla vaan.” hän totesi verkkaisesti piippu hampaissaan. Ei mennyt kuin minuutti ja sekin hetki hävisi kun porukkaa jostain taas ilmestyi.Se on niin totta kun sanotaan että tuolla aluella sää voi muuttua hetkessä. Siis ajatelkaa että ensin tuulee niin että teltta lentää, ja hetken päästä ei sitten yhtään. Ja toisella on vielä pipo kun toinen on jo teepaitasillaan. Seutu on yhtä aikaa ruma ja kaunis. Herkkä ja armottoman ankara.
Olettekos käyneet JUHLsilla Kautokeinossa Norjassa? Kyllä kannattaisi, melko erikoinen paikka. Samalla kotimuseo, kulttuurien museo, kertomus erilaisesta taiteilija-/yrittäjäelämästä. Ja tietenkin hopeakorumyymälä. Juhlsilla panostetaan kansainväliseen palveluun; norjalaiskaunokainen käänsi hetkessä kielen suomeksi ja osoittautuikin helsinkiläiseksi.
Mukaan tarttui koruja sarjasta mallia Solhjul (auringonpyörä). “Kärrynpyörä” kuten Kennet sanoi. Kärrynpyöräjumala onkin syytä pitää tyytyväisenä näillä lakeuksilla jossa oma apu voi olla ainoa apu.Alkumatkasta Napapiirillä oli jo ehditty täydentämään taikakalupakkia paikallisen rättäristin Ukkosenjumalariipuksella ja Akkasenjumalakorviksilla.
Villapusero tarttui mukaan Eva Ryynäsen ateljeen kahvilasta jossa oli Lieksalaisia käsitöitä tyrkyllä.
Kaikki aivan ihania! Aika monella meistä olikin nyt yhteensopiva korutus.Ruokatauko. Pizzat olivat ISOJA. Hyvä että pöytään mahtuivat. Hyviä myös. Kaikki meni. Altassa satoi. Siis ihan reippaasti.
Enotekiössä täydentyi huivivalikoima lappilaisella tyylillä. (Tästä oli jossain vaiheessa kehkeytynyt varsinainen ostosmatka maailman ääriin, mutta ei se mitään, kantavuus kesti ja kukkarokin juuri ja juuri.)
Maat vaan vaihtuu, nyt kurvattiin Ruotsiin. Haaparannassa iltapäivä hikinen. Illalla pamahti ukkonen. Matkustajakotimme kesti sen. Kulkupelin Kantavuus joutui hieman kovemmalle koska pääsimme ruotsalaiseen ruoka- ja juomakauppaan. Kaikkea uutta ja jo kokeiltua piti saada. Ja tuliaiset myös.
Poimittiin matkan varrelta lisää kuljetuskalustoa että saadaan kaikki ostokset kotiin. Eikä tälläkään kertaa Pikkirilliä voinut tyhjin käsin ohittaa. Lyyli takapenkille vöihin ja pihan patsaspuisto sai uuden jäsenen.Sellainen matka tällä kertaa.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.