"Muuttuminen Dollyksi"

Heippa Kiltatoverit!

Minäkin ajattelin laittaa kuvausta omasta 2 CV- projektista tälle sivustolle. Tulen Liittämään tähän sivustoon kuvia, selostuksia sekä “linkkejä” ym. projektiin liittyvää asiaan. Projektin päätös on suunniteltu 2015 keväälle.

Tarkoituksenani on uudistaa “Nopsa” 2CV:ni. Tavoitteena on rakentaa siitä lähes tyylinmukainen “2CV 6 Dolly”. En tule tekemään tästä sätkän kunnostuksesta “museoprojektia”, vaan lisään kulkimeeni omia mieltymyksiä. “Freedom” on johtoajatukseni. Toivon sitä, että tämä projektijuttu edesauttaisi ja rohkaisisi Kiltalaisia aloittamaan kulkimien kunnostamisen. Näyttäisi siltä, että maailmalla 2CV:istä on tullut haluttu keräilykohde. Sätkien hintapyynnöt ovat nousseet myyntipalstoilla vuosi vuodelta. Oman sätkän kunnostamisen kannattavuus voisi olla perusteltua myös arvonnousun valossa. On toki tärkeämpiäkin syitä. Esimerkiksi se, että “Tää on se elämäntapa, jota ilman ei voi olla!”

Tämän muutosprojekti alkoi syksyllä 2014. Olen tehnyt tähän 2 CV 4/6 kulkimeeni perusteellisen kunnostuksesta ja muutostyön 25 vuotta sitten! Muun muassa Runko on vaihdettu, korin osia yms. korjailtu, tekniikka on uudistettu, ruostesuojattu niin maan perusteellisesti jne. Muutostyön teimme aikoinaan kunnioitettavan ystäväni Artsi vainaan kanssa “Särkyneen Citikan majatalossa”. Kokeneimmat Kiltalaiset muistanevat Artsin.

No aika menee vääjäämättä eteenpäin. Niinpä tämäkin Kuljjn tarvitsee korjausta sekä ehostusta. Nyt on aika tehdä maalipinnan uudistaminen sekä samalla korjata ja ehostaa muuttamia rapistuneita kohteita. Maalauksen ja ruostevauriokorjaukset teetän “nyrkkipajassa.” Omat kykyni eivät tähän riitä.

Huolellinen tekeminen 25 vuotta sitten ovat osaltaan helpottaneet minua tässä projektissa. Ruoste ei ole ollut 2CV:ni ongelma. Aikoinaan tuli hyvällä ja kannustavalla opastuksella tehtyä perusteellista työtä: ruosteen poisto, pohjamaalaus, pintamaalaus x 2 + ruostesuojaus. “Tää on se resepti, millä sätkä säilyy”!

Auringon “polttama” maalipinta ja tiivisteiden rapistuminen ovat olleet osa syynä projektin aloittamiseen. On toki muitakin syitä. “Mikäli nyt ei tee mitään, niin kohta on hommia sitäkin enemmän”. Niinpä aloitin osien purkamisen syksyllä 2014 ylimaalausta varten. Purin sisältä verhoilut, penkit ja turvavyöt. Irrotin korista lokasuojat, ovet sekä lasit. Lasien poiston jälkeen selvisi, että lähes kaikki tiivisteet olivat rapistuneet. Ruostetta oli pesiytynyt korin lasien kehyksiin. Takasisälokasuojassa ja peräkontin pojassa oli jonkin verran ruostevaurioita. Onneksi ruostevauriot olivat mielestäni vähäisiä sätkän iän huomioiden. Ruosteen poistolla ja paikkahitsauksella selvinnee.

Tässä linkkejä 2 CV:n varaosien hakemiseen.
http://www.sitronen.fi/
http://en.calameo.com/read/000104197372a50ac9c55
http://www.ami-2cv.com/pieces-moteur-2cv.html
http://www.mehari-2cv-spare.co.uk/
http://www.franzose.de/en/Citroen-2CV/2CV6/Teppichsaetze-Fussmatten/
http://www.burton2cvparts.com/?language=en&sort=2a
http://www.simplycarmats.co.uk/citroen-2cv-car-mats-12279.htm#customize

Linkkejä muihin 2- CV aiheisille sivuille
http://www.doublechevron.de/Meine_Autos/Sondermodell_DOLLY_4.html
http://aebergon.perso.neuf.fr/Citroen/page_Citroen_2cv_Dolly.htm
http://aebergon.perso.neuf.fr/Citroen/page_Citroen.htm

Kuva 1. Tää on lähtötilanne. Alun perin oranssi 2 CV 4 vm.-74. Tekniikka muutettu kutoseksi ja maalattu punaiseksi 25 vuotta sitten.

Korin osien irrottamisen jälkeen oli hyvä katsastaa osien kuntoa ja tehdä suunnitelmat tarvittavista hankinnoista. Tuuletusluukun tiiviste sekä alumiinilista menivät huonokuntoisuuden vuoksi vaihtoon. Alumiinilistan kiinnitysruuveista osa oli mennyt poikki, jonka seurauksena tuuletusluukun kumitiiviste ei kiristynyt kunnolla. Vettä tuli kovimmilla sateilla sisäpuolelle. Pyyhkijänmoottorin irrottaminen antoi mahdollisuuden tarkastaa pyyhkijänvarsien karoja. Karat olivat kuluneet ja väljät. Nekin oli hyvä uusia tässä vaiheessa.

Korin sisäpuoleltaa päätin uusia kaikki verhoilut. Korin yläosa verhoilun tilasin Mehari-clubilta, väriltään harmaat. Ovien, hattuhyllyn ja rintapeltiin tulevat verhoilut aion tehdä itse. Verhoilumateriaaliksi valitsin mustan sileä pintaisen keinonahan. Dollyissä väri näyttäisi olevan se tyypillisin väri.

Vähän ”prameutta!” entiseen sätkään verrattuna, päätin ostaa etuoven saranoihin mustat muovisuojat. Muoviosat alkoivat yleistymään sätkässä vissiin kahdeksankytluvulta lähtien. Tyylissä täytynee pysyä.

Mustia muoviosia tuli tilattua myös etupuskureiden käpyihin sekä molempien puskureiden päätyihin. Puskureihin riitti ruosteen poisto ja maalaus. Maalasin puskurit ja kävyt vaaleanharmaalla spray maalilla värikoodi AC 140.

Osia on tullut tilailtua lisää pitkin talvea projektin edistyessä. Ostettua tuli mm. uusi katto, etumaski, takaluukku, etuovet sekä lasien- ja ovien tiivisteet. Lisäksi tuli ostettua erinäinen määrä pientä sälää, jotka nekin ovat tuiki tarpeellisia. Osan osista hankin jo lokakuun alun rompepäiviltä ja killan myyntipalstan kautta. Pääosin osia tilasin ulkomailta ECAS:elta, Franzoselta ja Mehari-clubilta. Yllättävää kyllä rahaa on mennyt aika lailla! Enpä taidakaan laskea hintaa tälle projektille.

Kuva 2. Etu- ja takapuskurit kunnostettuna.

Kuvausta osien kunnostamisesta

Valopukki kaipasi ehostusta. Ensitöikseni poistin vanhan maalin pois valopukista ja hinkkasin ruostuneet alueet puhtaiksi. Pohjamaalauksen jälkeen oli aika maalata pintaväri. Pukin maalasin samaisella harmaalla värillä kuin puskurit ovat. Valopukista aion uusia etuvalojen johdotukset, läpiviennit sekä vaihtaa johtimien sähköliittimet. Mehari-clubilta löytyisin alkuperäisen näköisiä sähköliittimiä, joten tilasin niitä sieltä. Entiset johdotukset olin korjaillut aikoinani Abiko-liitimin. Minun mielestä Abiko -liittimet eivät näytä niin hyviltä kuin nämä alkuperäiset ovat. Tästä syystä ne voinee vaihtaa.

Penkkien kuunostaminen

Penkkien kunnostaminen lähti liikkeelle penkkien päällisten purkamisella. Ensin irrotin 25 vuotta sitten tekemäni siniset penkinpääliset. Päälliset olivat vielä hyväkuntoiset, joten ajattelin jättää ne tulevaan käyttöön. Alta löytyivät vielä originaalit mustat vinyylinahkaiset päälliset, jotka olivat ratkenneet ajansaatossa saumoistaan. Alkuperäiset päälliset olivat siis käyttökelvottomat. Penkin runkojen päällä olevat vaahtomuovit ja istuinosan sekä selkäosan kankaat menivät nekin huonokuntoisuuden vuoksi vaihtoon. Penkinkumeistakin osa oli mennyt poikki tai kumiosat olivat rispautuneet sen verran paljon, että pidin järkevämpänä uusia ne tässä vaiheessa.

Penkkien runkojen kunnostamisen aloitin puhdistamalla ja hiomalla penkinrungot uudelleen maalausta varten. Pohjamaalin päälle laitoin mustan akryylivärin. Väriksi valitsin Motip: n luettelosta, Citroen (noir) 48630.

Istuin- ja selkäosan kankaina käytin tiivistä vaaleanharmaata huonekalukangasta ja ommelulankana käytin extra vahvaa lankaa. Langan hankin ompelutarvikeliikkeestä. Penkinkumeista uusin osan. Ne tilasin Franzoselta, Saksasta. Mielestäni uudet penkinkumit vaikuttivat hyvälaatuisilta, kun niitä virittelin penkkeihin.

Penkkien päällä käytin jämäkkää 30 kg/m3 vaahtomuovia. Istuinrungon päälle liimasin 2 cm paksuisen vaahtomuovin ja istuinpäällisen (sinisen) alle liimasin 1 cm paksuisen vaahtomuovin. Vaahtomuovin koon ja paksuudet mittasin vanhoista osista. Liimana käytin 3M:n spray liimaa, joka oli tarkoitettu vaahtomuovin liimaamiseen. Spray liimalla liimaaminen onnistui sen verran hyvin, että aion käyttää sitä jatkossa muidenkin verhoiluosien liimaamiseen. Penkkien kunnostaminen ei ollut mielestäni vaikeaa. Penkeistä tuli todella jämäkät ja mukavat istua entisiin penkkeihin verrattuna.

Kuvat 3. Kunnostettu etupenkki.

Kuva 4. Hattuhyllyn verhoilun uusiminen, tuunattuja korinosia.

Äänieristys ja verhoilu

Oma sätkäni on ollut melko äänekäs sisältä. Radion kuuntelu ja yleensä keskustelu vierustoverin kanssa on ollut haastavaa ajon aikana. Koneen ”sivuäänet” ja korin kautta heijastuva metakka häiritsevät ajokokemusta sen verran paljon, että ajattelin tehdä asialle jotakin. Päätin äänieristää ovet, rintapellin ja moottoritilan mukaan lukien konepellin. Ovien ja rintapellin äänieristeenä käytin STP:n 1,6 mm vahvaa butuulipohjaista äänieristettä. Eristeessä on valmis liimapinta, joten kiinnittäminen on suhteellisen helppoa. Lisäksi eristeen voi muotoilla sopivan kokoiseksi ihan tavallisilla saksilla. Eristeen ominaisuuksiin kuuluu vielä se, ettei eriste ime vettä itseensä. Kuva 5. on valmiiksi eristetty etuovi.

Eristeen asentaminen sujui kuin Strömsössä. Muotoon leikkaaminen ja kiinnittäminen olivat lasten leikkiä. Eriste mukautui hienosti ovien muotoihin. Eristeen painon kiinni pikku telalla ja varmuuden vuoksi annoin lisälämpöä kuumailmapuhaltimella taatakseni hyvän tarttuvuuden. Ovien eristämiseen meni aikaa muutama tunti. Homman valmistuttua ovien kumina muuttui lähinnä ”tössähtäviksi” ääniksi. Tässä mielessä tulos vaikuttanee lupaavalta. Lopullinen testaus on sitten kesällä, kunhan saan sätkän liikkeelle.

Ovipahvit päätin tehdä uudelleen. Käytin pahvin sijaan 3 mm puukuitulevyä. Kuitulevy on hinnaltaan huokea ja se on erittäin helppoa työstää. Kuitulevyn päälle levitin lasikuitutöissä käytettävää hartsia ihan vaan kosteussuluksi. Harsin haju oli todella tyrmistyttävä, kun sitä levitti levyjen pintaan. Toivottavasti haju ennakoi aineen hyvyyttä ko. tarkoitukseen. Ainakin kuitulevyt jäykistyivät hartsin vaikutuksesta. Kosteussuluksi saattaisi sopia jokin muukin aine, esimerkiksi Sasu pohjuste, jota käytetään saunan lauteiden suojana. Hajuongelma on ainakin Sasua käytettäessä selvästi pienempi.

Kuitulevyt verhoilin mustalla keinonahalla. Mittasin ja leikkasin keinonahasta sopivankokoiset palat ja kiinnitin keinonahan kuitulevyyn hyväksi todetulla spray liimalla. Kuitulevyn takapuolelelle käytin levyjen nurkissa 4 mm:siä nitojan niittejä varmistaakseni nahan kiinnittymisen. Nurkkia ja kulmia tehtäessä lämmitin keinonahkaa kuumailmapuhaltimella. Nahka taipui ja venyi käsittelyn ansioista paremmin. Nurkista tulikin siistit tätä konstia käyttäen.

Lopuksi kiinnitin valmiit oviverhoilut oveen “pop-niittien” sijaan Sikaflex tiivisteliimalla. Syyt tähän olivat lähinnä ulkonäölliset syyt. Käsittelyjen jälkeen ovet muuttuivat ”lerpan maineessa” olevan oven sijasta selvästi jäykemmiksi ja painavammiksi. Jäykkyyshän on todettu monessa asiassa hyväksi ominaisuudeksi. Toivottavasti tässäkin. Oviverhoiluista tulikin hienot entisiin verrattuna. “Kyll taas kelpaa kattella”.

Löysin Motonetistä “äänieristyshuopaa”, joka sopi hyvin etuosan verhoilujen pohjaksi.”. Huopa on noin 1 cm paksuista ja sitä on helppo muotoilla. Leikkasin sopivankokoiset palat huovasta ja liimasin keinonahan huovan pintaan. Kuva 4.

Kuva 5. Oven äänieristeet ja oviverhoilu.

Osien kiillotus

Alumiini ja teräsosien kiillotuksen aloitin hakemalla tietoa Internetin kautta. Konstit näyttävät olevan moninaiset osien kunnostamiseen. Motopediasta löytyi mielestäni seikkaperäiset ja yksinkertaiset ohjeet kiillotustyöhön. Tässä nettisaitti ko. sivulle, josta pääsee perehtymään ko. aiheeseen. http://www.hdcf.fi/wiki/index.php/Alumiinin_kiillotus

Tarvikkeet hommasin Motonetistä. Porakone oli hyvänä apuna kiillotustyötä tehdessä. “Rättilaikkoja” on saatavilla myös pikku rälläkään, mikäli haluaa hommat sillä tehdä. Kiillotusvahaa on saatavilla myös irrallisena ainaskin Motonetista. Piildeemakin näyttää myyvän kiillotuslaikkoja ja tarvikkeita.

Kiillotustyö vie aikaa juuri niin paljon kuin haluaa. Osien puunaminen oli jokseenkin palkitsevaa hommaa. Välillä tuntui työtä tehdessä siltä, että hommat karkaavat käsistä. ”Taisi tulla hifisteltyä vähän liikaa”. Osien ulkonäkö muuttui pinttyneistä ja hapettuneista osista uutuuttaan kiiltäviksi osiksi. Kiiloitustyön loppupuolella levitin Autosol tahnaa osien pintaa, (tätäkin saa Motonetistä). Johan alkoivat osaset säihkymään, kuin pastorin kuuluisat vehkeet, Homman hyvänä puolena on se, että puhdistettuja osia on sitten mukava kiinnitellä sätkään, kun tulee sen aika.

Kuva 6. Kiillotusvälineet, aineet ja kiiloitettuja osia.

Korin kunnostus ja maalaus

Korin vein pajalle kunnostusta ja maalausta varten. Riisutusta korista ei onneksi löytynyt enempää ruostevaurioita kuin aiemmin olin havainnut. Muutamalla paikkauksella siitä selvisi.

Sätkäni kuskinpuolen etuovi tuotti jo sitten enemmän probleemaa. Oven istuvuus koriin nähden oli huono. Yläreunan kaaren muoto oveen nähden oli pielessä. Sitä sitten alettiin ihmettelemään ihan useamman miehen voimin. Syykin oli selvä. Aikoinaan tuli sätkääni koria korjailtu oikein enemmänkin: Kynnyskotelot, ovipalkit ja tuulilasinkehys tulivat siinä yhteydessä irrotettua ja vaihdettua ja ”kappas kepposta”. Osien yhteen liimaus ei tainnutkaan onnistua! Eipä tullut mittailtua ja sovitettua ovea korinkorjauksen yhteydessä. Ego kun oli silloin niin Suuri, että ajateltiin hommien hoituvan ilman noita mittailuja. No virheitä sattuu, mutta onneksi näitä voi aina korjailla.

Ovien sovituksen yhteydessä tuli sitten tämäkin ilmi. Havaitsimme sen, että ovien ylä- ja alasarana ovat muodoltaan erilaiset ja oikealle ja vasemmalle puolelle on kumpaankin omat saranat. Enpä tuota tiennyt. Saranoita kun ei usein tarvitse irrotella.
Korin kunnostuksen jälkeen oli vuorossa korin maalaus. Nyt on aika paljastaa lopulta se, minkä väriseksi aion sätkäni maalauttaa!

Väriksi olin valinnut ”Dollyjen värikartasta” värit Jaune Rialto (EAA) AC060 – Rouge Delage (EKA) AC446. Kuva 8. Värien valintaan vaikuttivat mm se, että väriyhdistelmä on mielestäni hieno ja tuon värisiä sätkiä on aika vähän Suomessa. Lisäksi auringon vaikutus vaaleaan väriin on vähäisempi kuin esimerkiksi punaiseen väriin. Miinuspuolena on tietysti se, ettei väri ole sätkäni aikakauden väri.

Kuva 7. Kori riisuttuna ennen maalausta ja sen jälkeen.

Kuva 8. Dolly väri Jaune Rialto-Rouge Delage

Tässä lisää kuvia Dollyjen värimaailmasta
http://aebergon.perso.neuf.fr/Citroen/page_Citroen_2cv_Dolly.htm

Tarran liimaus oveen

Dollyn malliseen sätkään väritehosteet tehdään teippausten avulla. ”Dollyn väreille” on saatavilla kullekin oman väriset tarrasarjat.
Tarra-arkki sisältää raitateipit konepeltiin, oviin sekä takalokasuojiin. Lisäksi tarra-arkkilla on muotoonleikatut tarrat kumpaankin takaoveen. Kuva 9.

Homma lähtee käyntiin siten, että ensin on hyvä katsastaa mihin mikäkin tarra kuuluu ja suunnitella sitten sopiva työjärjestys. Oikealle ja vasemmalle puolelle on kullekin omat tarrat. Sitten vaan rohkeasti leikataan tarvittavat tarrat irti arkilta. Tärkeää on muistaa se, että pellin pinnat ovat puhtaat liasta ja pölystä. Puhdistukseen käytin hommassa maalipinnoille tarkoitettua rasvanpoistospraytä. Työskentelytilakin on hyvä olla lämmin ja mielellään “pölytön”.

Seuraavaksi tarra kohdistetaan oikeaan paikkaa. Kohdistamisen jälkeen tarra on hyvä kiinnittää toisesta reunasta kiinni peltiin esimerkiksi teipin avulla. Kohdistusteippejä on hyvä laitella useampaan paikkaan työtä helpottamaan. Kohdistamisen jälkeen taitetaan osa tarrasta ja irrotetaan tarran pohjapaperi. Tästä sitten tarraa käännetään vähin erin pellin pintaan ja ”kammataan” tarra paikalleen muovilastan avulla. Kampaamisen tarkoituksena on poistaa esiin nouseet ilmakuplat ja kiinnittää tarra peltiin kiinni. Tarran toinen pää tehdään samalla tavoin kuin edellä. Lopuksi poistetaan päällimmäinen suojakalvo tarran pinnasta. Siinä se siiten on tyylikkäästi paikallan. Eipä tullut tässä homassa “Daraa!”

Kuva 9. Tarra-arkki ja takaoven tarran liimauksen vaiheet.

Kuva 10. Raitateipin kiinnitys sätkän kylkeen.

Kuva 11. Korin rakentelun tuloksia.

Kuva 12. 2 cv:n Korkeuden säätö.

Dollyksi muuntuminen

Tämä projektini alkaa olla lopuillaan. Sätkäni muuntuminen Dollyksi on lähestulkoon valmis. Kuva 13. Pientä viilailua ja varustamista on vielä jäljellä ennen reissuun lähtöä. mm. alustan korkeudensäätö.

Killan palstalta löysin ohjeet sätkän korkeuden säätämiseksi. Oikeat korkeudensäätöarvot ovat edessä 195 mm +/- 2,5 mm ja takana 280 mm +/- 2,5 mm. Korkeuden säätämistä helpottaa suora alusta, jossa homma tehdään. Mittaustulos on näin varmempi. Mittausta helpottaakseni tein sopivan mittaiset mittatikut, jotka laitoin rungon alle pystyyn “akseliruuvien puolivälinkohtaan”. Kuva 12. Ennen varvan pyörittämistä nostin runkoa tunkilla keventääkseni varpaan kohdistuvaa painoa. Jousivarpaa pyöritin 9 mm kiintoavaimella ja taisi homassa olla jossakin vaiheessa mukana myös putkitongit. Näin mittasin korkeudet edestä ja takaa. Hommaan meni aikaa tunnin verran.

Mielestäni kulkimestani tuli tosi komea ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Oon itsestäni tosi ylpeä, kun sain aikaiseksi ehostaa sätkääni. Rahaa ja työtunteja en taida laskea tämän projektin osalta. Voisi alkaa turhaan mietityttämään… Aikatauluni piti ja sain projktin valmiiksi suunnitellusti. Kiitokset haluan jakaa Ke-Su:n suuntaan muutamille Kiltatovereille. Jasulta sain mm. tiukkoihin paikkoihin hyviä neuvoja, kiitokset niistä. Osia tuli haalittua ulkomaita myöten, mutta Kiltatoverin lähivarasto Suolahdessa auttoi minua kiperissä tilanteissa. Kiitos siitä Heikille.

Nyt on aika Avata… jaa mikä! No tietysti avaan Sätkän oven ja lähden kulkimeni kanssa kohti uusia seikkailuja, vaikka kohti Puolaa, Pavelia tapaamaan.

Kuva 13. Muuttuminen Dollyksi.