- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Ei näkynyt Pesan ST:ssä tämä paku, ei. Onko ensiesiintyminen sitten missä, sen aika näyttää. Mutta olin näkevinäni erikoisia kuvia ja videoita oudohkosta pakusta ko. tapahtumasta. Saatan kyllä väärinkin muistaa…
Paljon olivat hipit askarrelleet, onkohan heillä riittävä lääkitys jo voimassa vai pitäisiköhän sitä kenties tarkistaa..? 😯
Hulluja ovat. Käyttivät jopa suomalaiskansallisen viinanjuontijuhlan pakusulkeisiin. Siis juhannusaattona voi juopotella ja polttaa kokkoa tai sitten vaikkapa maalata pakua… ja sähköistää yms pientä hauskaa…
Sen verran näytti hoppua olevan ettei edes kuvia ehtineet räpsiä… Mutta väri oli päällä ennen juhannusta, ruisku pestynä hieman vaille puolenyön…
Joo, todistettavasti oli hipeiltä päihteet lopussa, kun kesken juhannushulinoiden tuli puhelu “Oisko tinneriä ja pakkelia?” Aika rankkaa.
Mutta asianosaisille tiedoksi että olen jälleen maakrapu, ja liuotinlähetti toimii taas.Nyt on alkuviikko hiljaista projektin suhteen, pääpöhkö kun pariksi viikoksi töihin joutui…Loppuviikolla taas leikkimään mennä pitäisi, jospa siihen mennessä materiaalia hankittu olisi..?
Tähän täytyy todeta että ihan on reipas äänimaailma tuollaisessa laitteessa tyhjillä pakoputkilla, suoriksi niitä ei sanoa voi, sen verran monta mutkaa niihin sattunut on… putken loppuessa etuoven etukulmalle… Juu, kyllä siellä liekki vilahtaa…
@miki wrote:
Joo, todistettavasti oli hipeiltä päihteet lopussa, kun kesken juhannushulinoiden tuli puhelu “Oisko tinneriä ja pakkelia?” Aika rankkaa.
Mutta asianosaisille tiedoksi että olen jälleen maakrapu, ja liuotinlähetti toimii taas.Jaa-a, oliko hyväkin laineilla lipsuttelu? 🙂
@toppok wrote:
Tuuttekos hippilehtämään Koukeroihin?
Yritys sinne päästä kovanlainen on.
@toppok wrote:Olis vdn mahtava nähä teijän hirviö tienpäällä 🙂
t. boboOlishan tuo mahtava koeajo laitteelle, vaatimaton 1000km… puuhakilvillä… ja kiirettäkin pitäisi että ehtisi… Mutta jospa sinne ainaski jonniinlaisen kuvaesityksen aikaan saisi, ellei laitetta..? Ihimetellään…
Kova yritys tuotti tulosta, päästiin perille vaikka alkuun näyttikin siltä ettei perille päästäisi…
Väsynyt, mutta onnellinen olotila…
Nonnih!
Nyt on sitten koe ajelut suoritettu! 1000 selvittyä kilometriä!
Vantaa-Koukerot-Vantaa.Lyhykäisyydessään reissun tarina:
Matkaan oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin perjantai päivällä, vaan
kuinkas kävikään. Vaikka kuinka hommia paiskittiin (ei meinannut syödä
ehtiä) venyi lähtö puolenyön tuntumaan. Vielä kymmenen aikaan illalla
allekirjoittanut sekoitti Priomaattia maaliruiskuun ja levitti sitä osiin joiden
kiinnitystä ko. kulkimeen ei ollut edes ehditty miettiä. Viimeisinä
asennuksina lainattiin Peltirummusta pyörät ja akku.Matkaan sitten vihdoin lähdettiin Lauantain ensimmäisillä minuuteilla,
takana kattava noin 1,5km koeajo lenkki edellisviikolta.
Ensimmäinen stoppi matkaan osui matkamittarin osoittaessa yhtä
kilometriä kotia enemmän – ei bensaa. Joitain kilometrejä myöhemmin
vika selvisi tukoksena bensiini letkussa. Puhaltamalla letku tyhjäksi ja
uudelleen tien päälle. seuraavana oli vuorossa kaasuttimen temppuilu
ongelmat (järjestelmässä on bensiini filtteri) kaasuttimen useiden
avauksien jälkeen homma ei vain ota selvitäkseen. Noin viiden tunnin
vaelluksen jälkeen oli matkaa takana jo noin 90km. Tässä vaiheessa alkoi
lievä epätoivo vallita seurueessa. Olipa jo mielessä jättää koko Koukerot
väliin. No neljän tunnin autossa nukkumisen jälkeen kävimme ostamassa
lähelle sattuneelta harrastajalta varamoottorin. Tässä paketista siirsimme
kaasuttimen nuukahtaneeseen projektiin.Avot! huolet vaikuttivat olevan tipotiessään kun moottori ryhtyi käymään
kuin enkeli. Urhea joukkomme päätti sittenkin lähteä kohti Jsuuta.
Jyräsimme Heinolaan jättämään huoltoauton pois, joimme kahvit ja takaisin tielle.
Loppu matka sujui rattoisasti, vain muutamien bensalinjan
tukokosten kiusaamana. Loppu matkasta oli vielä pakko ottaa puolen
tunnin unet levähdys alueella ennen viimeistä 80km siirtymää.Paluu matkalle ei osunut enää mitään murheita, bensiiniä syötettiin
varmuudeksi 20l jerrystä.Mutta nyt hyvää yötä! 😀
Olli
Tämän projektin kulku ihan reipasta ollut on, itsekään emme meinaa uskoa että tuolla aikataululla on tällaista tulosta tehty…
Lähtökohdat:
-aivan paska pakunraato
-ajamaton Ami Superin runko
-GS:n nelilovinen laatikko, kuntoluokka arvoitus
-“Eurovisan” laatikko
-GS:n moottori, noin kymmenen vuotta sitten palaneesta Geesusta…
-paljon pikkuosaa
-luvat muutokselle
-intoa
-hyvät askartelusäät, ulkoharraste siis…
-niukalti aikaa… Nopeasti laskettin että kaikkiaan kahtenakymmenenä päivänä tuolle jotain tapahtui, itse olin mukana 12 päivänä…Ekalla viikolla muotoiltiin tarvittavat korimuutokset karkeasti, kuten myös vaihdelaatikon lyhennys käyttäen Visan kytkinkoppaa ja kytkinakselia, näin laatikko lyheni n. 3,5cm. Myös uudemman mallisen poljinmysteerion kiinnitykset rakentui ekan viikon aikana. Jarruosat pestiin ja kaikki tarvittava vaihdettiin uusiin. Moottorista poistui hydraulipumppu tarpeettomana, vaihtui uudet jakohihnat, puhallinkoteloista poistui pari “turhaa” (lue: isoa) pahkaa. Tämäkin puhallinkotelon muokkaus säästi pari senttiä konepellin jatkamisesta, joka sekin muotoiltiin karkeasti ekalla viikolla…
Toka viikko olikis sitten enemmän peltien kanssa pelaamista, pääpöhkö oli jälleen alkuviikon yksin, joten silloin alkoi kylkiin puhkotut ikkuna-aukot saamaan ryppypeltiä peitokseen. Kuskinpuoleinen piti yllättäen tehdä parista palasta, ei ollut tarpeeksi suurta korjauspalaa… Myös pakosarjat kokivat uudelleensyntymän Ollin osaavissa käsissä, tuskin ainakaan paljoa alkuperäisiä huonommin virtaavat niistä tuli. Pakoputki saatiin myös tuotua jo etuoven etukulmalle asti, jossa se oli vielä lähtöä edeltävänä torstaina… Taidettiin repäistä konekin käyntiin kakkosviikon aikana..? Ja tankkia paikattua, asennettua valoja odottamaan sähköjä…
Kolmosviikolla sit taas tuttu kuvio, Olli alkuviikon yksin jolloin pellit saa uutta ilmettä… Pääsin itse saapumaan vasta torstaina, ja sit tulikin duunattua sähköt etuvaloja lukuunottamatta valmiiksi. Vaihdekomennotkin saatiin hyttiin, kuten moottorin käyttökin. Ja käsijarru, muut jarruthan olikin jo olemassa. Juhannusaattona sit tehtiinkin piiitkä päivä luopuen suomalaiskansallisesta viinanjuonti-tappelujuhlasta ja saatettiin Pakulle uusi väri pintaan. Aika lähellä puolta yötä oli kun ruiskua pestiin… Ja sit kotiin että pääsee takas sunnuntaiksi, jolloin sekalaista asennusta ja KOEAJO!!! Ollin isän kommentti oli, että koko matkan kyllä kuuli (se vaimentamaton sivuputki…) että missä mentiin… Ja taas hyvillä mielin kotiin…
Neljäs viikko olikin sit hiljaisempi, pääpöhkö töihin jouduttua. Joten siis torstaina takas verstaalle, eikä sekään yllättäen ilman ongelmia. Xm päätti puhkaista vesiletkunsa, vitsikäs olo kun on mittarissa 140 ja kojelaudan näyttivenpele ilmoittaa veden vähyyden ja kehottaa välittömään pysähdykseen… No, tästähän selviää kun lisää vettä ja jättää paisuntasäiliön korkin auki… Ja kaiken Pakun rakentelun keskellä tämäkin korjattua sit tuli… Kun tuota aikaa niin runsaasti kaikkeen aina on… Käytetyn parin viimeisen päivän aikana korjattiin vielä kylkiluukut, joihin vetäistiin väri päälle perjantaina iltakymmeneltä, tehtiin etuvaloille telineet ja valoille sähköt perille asti (tässä kohtaa ainua sähkömoka mikä tuli, pitkät ja lyhyset vaihto paikkaa… Ei paha…), etuoviin ikkunat paikalleen, siirtolaput viime hetkellä noutaen, korjaten lataus (yllättäen laturin sisäinen säädin päreinä…), ja sit puoliltaöin matkaan…
…Ja matkatarinahan tuossa olikin jo Ollin kertomana… Mitäpä sitä toistamaan..? 20 päivää raadosta radalle, kivaa mutta rankkaa ollut. Tekisin uudestaan… Ehkä joskus teenkin..? Vielä kun kotona on yksi Superin runko… Hurjaa, kun Paku kiihtyy vielä satasen nopeudesta nopeammin kuin vakiosätkä paikaltaan…
Ja pieni kiittelylista on varmaan paikallaan:
-Keinäs Hantta, tuosta Pakunraadosta
-Karttusen Artsi, jotain pientä osaa
-Kärppis, kaikenlaista kivaa
-Huvilan Manu, varsinkin lauantaiaamun uudesta moottorista!
-Miki, lupaprosessi ja liuotinkuriiri
-PienemmänOllin vanhemmat, äite ruokahuollosta, isä peltivelhoilusta
-Mörkö, muutamia palikoita
-monta muuta henkisestä tuestaJa jos joku nyt unohtui, se johtuu ihan vaan omasta muistamattomuudestani, niin paljon tapahtumia niin vähässä ajassa, kaikki ei vaan mieleen jää…
@dago wrote:
Sit vaan seuraava alulle 😀
Ei jaksa… On kovin kuallu olo…
Noihin mainitsemiini rakentamiseen käytettyihin päiviin, pitää lisätä ettei ne päivät mitään ihan “normikasituntisia” olleet, ennen kymmentä pihalla ja puoliltaöin sisälle… Melkein joka ilta tuli komento että “hionta loppu ny”, “voitte kyllä jatkaa mutta hiljaa”, tai “äiti/isä nukkuu jo, olkaa hiljaa”… Ja sellaisella intensiteetillä että kuka tahansa tuon ymmärtänyt olisi, vaikkei kieltä olisikaan osannut…
Pitäähän se myöntää että rälläkkä, paineilmasaha, paineilmahiomakone ja tasohiomakone pitää ihan merkittävää meteliä myöhäisenä ajankohtana… Varsinkin kun komentoa esittäneet menivät aamusella töihin ja makuuhuoneen ikkunan alla työskenneltiin…
@dago wrote:
Sit vaan seuraava alulle 😀
Ei näitä nyt yks mies ainakaan äkkisestään kasoittain kaipaa.. aika
helppoa on välillä keksiä ajallensa muutakin käyttöä 🙄
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.