- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Penkki perseen alla ja muita lyhytjuttuja
Laitan tämän otsikon alle, jouluaattoon asti, hajanaisia ajatelmia ja sattumia rättärillä ajamiseen ja omistamiseen liittyen. En lupaa laittaa näitä joka päivä vaan vain silloin kun se on mahdollista. Toivon kommentteja, mutta vasta aaton jälkeen että saadaan tähän ehyt kokonaisuus eikä ketjusta tule liian pitkää.Jos tunnistat itsesi tarinoista niin se johtuu siitä että olet juuri tunnistanut itsesi tarinoista. Tosin tarinathan ovat aina tarinoita eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä oikeiden tapahtumien tai oikeiden ihmisten tai oikeiden paikkojen kanssa.
Mukavaa joulunalusaikaa!
1. päivä joulukuuta 2009
SUMUSSA
Kaksi hahmoa aamusumussa, varmaankin isä ja poika, kävelivät käsi kädessä vastaan. Kouluun tai päiväkotiin menossa olivat ehkä.
Näin selvästi kun isä sanoi “Rättäri”. Poikaa nauratti. Noin hassun näköinen auto ja sillä on vielä noin älytön nimikin.
Voi olla että poika näki rättärin elämänsä ensimmäistä kertaa.
2. päivä joulukuuta 2009
JiiHAAA!!!
Tiukassa mutkassa kävelyvauhdissa kuusiaidan takaa tuli auto vastaan. Jalka polkimelle – mutta mille; survaisin kengän vahingossa jarrun ja kaasun puolimaastoon ja poljin molempia pedaaleita yhtä aikaa.
Siinä sitä mentiin kuin rodeohevosella. Vastaantulija katsoi silmät suurina.
Löytyi sitten sentään se kytkinkin.
3. päivä joulukuuta 2009
ILME KIRKASTUU
Pikkulapsi on hyvin kärttyinen. Mikään ei ole hyvin.
Mitä nyt tapahtuu? Hänen lempiautonsa, rättäri, on näköjään lähdössä. Vaunut käännetään parempaan katselukulmaan. Ininä loppuu. Ovi käy. Avain lukkopesään, moottori käyntiin. Vromm-m. Ja ilme kirkastuu!
Rättäri liikkuu. Nyt nauretaan jo. Vilkutetaan. Loppupäivä pelastettu.
4. päivä joulukuuta 2009
TORKKUPEITTO JA MUUTA SISUSTUSTA
Pakko ostaa lankaa koska se on tismalleen rättärin väristä. Sanon miehelle lankoja ostoskärryyn latoessa että virkkaan siitä torkkupeiton rättärin takapenkille.
“Kuka siellä muka torkkuu?!” Mies ei ymmärrä mitään sisustuksesta, ei mitään.
Joka rättärissä kuuluu olla: matot, ovipanelit, ikkunaverhot, torkkupeitto, tilkkupeitto, tyynyt ja pehmohahmo.
Ja neulegrafitti!
5. päivä joulukuuta 2009
PENKKI PERSEEN ALLA
Enemmän kuin kolme vuosikymmentä sitten ystäväni vanhemmilla oli kaksi rättäriä. Kaverini kysyi usein isältään että milloin heille ostetaan oikea auto. Isänsä vastasi aina: “Niin kauan kuin penkki perseen alla kestää rättäreillä ajetaan.”
Meitä pikkulikkoja vastaus kikatutti aina yhtä paljon.
Tänä päivänä itse lisään lauseeseen että sitten korjataan penkki ja ajetaan taas.
6. päivä joulukuuta 2009
PYHÄ JA ARKI ERITELLÄÄN
Kotiseutukirjakauppias joutui viemään tilatun opuksen naapuriin kun emme olleet kotona. Hän oli siellä päivitellyt että ei kukaan avannut ovea vaikka pihassa oli autoja. Naapuri totesi omintakeiseen tapaansa että “Juu, heillähän on siis pyhä- ja arkiautot ihan erikseen.”
Olletenkin rättärit ovat juuri niitä pyhäautoja…
7. päivä joulukuuta 2009
NIITÄHÄN NE, OSA 1
Kyläpaikan parkkipaikan vieressä kolme pikkupoikaa kiisteli paikalle saapuneen auton merkistä.
Kävelin parkkeerattuani hiekkalaatikon ohi ja kuulin keskustelun kiivaan loppuhuipentuman joka käytiin pikkulapiot tanassa: “Se ON kup-la-volk-ka-ri!!”
8. päivä joulukuuta 2009
NIITÄHÄN NE, OSA 2
Kaksi menevää miestä pyöräili pihamme ohi. “Tässä on sitikoita.” “Joo, ne on niitä CeeVee Seiskoja!!!” Kailotti toinen heti asiantuntevasti.
9. päivä joulukuuta 2009
EI VOI MYYDÄ
Eräs viisas rättäristi sanoi kerran että rättäriä ei kannata missään nimessä myydä koska siitä saa kuitenkin niin vähän rahaa.
“Vähän ajan päästä ei ole rahaa. Eikä ole rättäriä.”
Ei siis kannata myydä.
10. päivä joulukuuta 2009
SIISTISTI SANOTTU
Bensapumpulla, viereisellä mittarilla oli tankkaamassa mies. Hetken hän siinä katseli ajopeliäni ja lopulta tokaisi ulkomaalaisella aksentilla: “SiinShiistiiSitikaaa.”
Ja niinhän sen onkin. Siisti kuin sitikka siivouspäivänä.
11. päivä joulukuuta 2009
SYMPAATTINEN, PERSOONALLINEN JA YLLÄTTÄVÄ
Siskon kaveri piti heittää jonnekin. Sätkässä istuessaan hän sanoi että ”Rättärit ovat sympaattisia ja persoonallisia autoja”. Sillä samalla sekunnilla lasinpyyhkijät pyyhkäisivät yhden kerran tuulilasia aivan itsekseen. Ihan kuin rättäri olisi ollut samaa mieltä!
No siihen löytyi myöhemmin tekninen selitys joka korjattiin, mutta sympaatinen sätkä ilmaisi itseään oikealla hetkellä.
Aina ne yllättävät, nuo peltiporsaat tempauksillaan.
12. päivä joulukuuta 2009
SITIKKA SIMAHTAA, OSA 1
Siskon kanssa ajeltiin taajamien välillä ja huonolla tiellä tuli yht’äkkiä hiljaista. Moottori sammui ja kälätys kopissa myös. Kävelyllä ollut pariskunta pysähtyi kanssamme ihmettelemään asiaa. Kyllästyivät hetken päästä ja jatkoivat matkaa.
Muistin siinä sitten sen yhden johdon joka välillä hölläsi itsekseen – no sehän se oli tälläkin kertaa.
Olimme älyvapaalla tuulella ja ajaessamme pariskunnan ohi heilutimme ikkunasta hanskahyllyllä sattumalta ollutta sähköjohdonpätkää ja huusimme iloisesti että ”Johto vain oli irti!”
13. päivä joulukuuta 2009
SÄHKÖPOSTIA SISKOLTA:
” Toissapäivänä siirrettiin sätkää pois lumihangesta, talliin. Se oli ihan poikittain tallin oveen nähden, eli sitä piti kääntää ja vääntää. (akku oli mennyt tyhjäks, siks työnnettiin) No kun renkaat oli linkussa, niin sätkä käännähti ja takapyörä meni mun varpaiden päälle. Mä vaan huudahdin, että jalka jäi alle (vrt Kummeli/letti jäi väliin).
Ei ole onneks älyttömän painava laite, tuskin huomasin onnettomuutta.
Tuuli oli puskenut oven “tiivisteen” raosta lunta sisään paineella, oli kuulemma koko laite ihan märkä sisältä, Siellä puhku sit lämmitin epämääräsen ajan.
Sellasta kaikkee.”
14. päivä joulukuuta 2009
SITIKKA SIMAHTAA, OSA 2
Että sen piti kesken kulkueen sammua, eikä käyntiinlähdöstä toivoakaan vaikka asiantuntijoita oli yrittämässä enemmänkin. Ei muuta kuin köyden jatkoksi ja korvat luimussa päätepisteeseen. Vanha harrastaja lohdutti että ”Kyllä noissa Uusissa Malleissa on niitä lastentauteja.”
Ja eihän se tosiaan ollut vielä kuin vasta vajaa kolmekymppinen; aikuisuuden kynnyksellä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.