- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
15. joulukuuta 2010
LIITUKAUTTA KARKUUN
Siskon koira matkusti mukana sätkän takaosassa jossa oli hyvät tilat kun takapenkki oli otettu pois. Katseli sieltä maailmaa omasta vinkkelistään. Etelä-Savon maakunnassa erään teemapuiston maamerkkinä on jotakuinkin luonnollista kokoa oleva dinosauruksen kuvatus. Jättimäinen tyrannilisko seisoo siinä tienvieressä takajaloillaan hampaat irvessä.
Sitä piti pelätä ihan kamalasti. Matalaksi painautuneena, varovasti, koira otsatukkansa alta sitä ikkunoista vilkuili.
-Ettei se vaan lähtisi perään! Painakaa sitä kaasua nyt!
16. joulukuuta 2010
YLLÄTYSVIERAITA
Mökkimaisemissa naapuria kun kävin tapaamassa ensimmäisen kerran rättärillä niin talon ovesta astui kävelevä kysymysmerkki: “Mie jo kuuntelin, jotta mikä sieltä tuloo… ka mie luulin notta helikopter.”
17. joulukuuta 2010
SYSTEMA NUOVO
Kreikassa sisko esitteli matkan aikana hioutuneet rättärin uudet sisustussysteemit: takaluukun kun avasi niin punotuissa ulosvedettävissä koreissa matkatavarat olivat kuin lipaston laatikossa.
Ja olipa jollain kyydissä iso terrakottaruukku kotiin viemisiksi, matkalla siinä säilytettiin vaatteet.
Uusi ympäristö vaatii välillä uudet systeemit.
18. joulukuuta 2010
EKOLOGINEN RENKAANJÄLKI
Kumpiko parempi, vanha menopeli joka kuluttaa ja päästöilee paljon, vai uusi
jonka valmistukseen menee mahdottomasti energiaa ja luonnonvaroja.Rättärin kohdalla vastaus on valmis koska ne ovat kaikki vanhoja. Niillä
mennään.
19. joulukuuta 2010
STRATEGINEN KÄYNNISTYS
Olipa rättärissä yhtenä kesänä sellainen vika että kun se kuumana sammui niin se ei enää käynnistynyt. Sitähän tietysti toivoi ettei se pahaan paikkaan sammuisi. Pahin on tietysti simahtaa keskelle risteystä minkä se yhtenä aamuna tekikin: kaistojen väliin niin että rekkaa tulee molemmilta puolilta.
Silläkin kertaa oli onni matkassa, kirppiäinen kuitenkin käynnistyi kuin ihmeen kaupalla ja loikkasi isompiaan karkuun. Sen jälkeen se vika haettiin oikein joukolla esiin ja poistettiin. Oppirahoja ei maksettu.
20. joulukuuta 2010
ENON KERTOMUKSET, OSA 1
1950 – 60 -luvulla talosta taloon kiertävällä vakuutusmyyjällä oli harmaa rättäri. Hän kokeneena kettuna parkkeerasi pihaan tultuaan aina keulan menosuuntaan. “Kun koskaan ei tiedä millainen vastaanotto talossa on.”
21. joulukuuta 2010
ENON KERTOMUKSET, OSA 2
Nuorisoporukassa, joskus 60-luvulla, saatiin ajokortteja ja ensimmäisiä omia autoja. Rättäritkin ostettiin silloin suoraan kaupasta. Yksi kavereista oli hankkinut keltaisen pakurättärin ja kaikki halusivat sitä kokeilla. Nuori nainen oli juuri saanut ajokortin ja ajoi ensimmäistä kertaa muuta kuin autokoulun autoa.
Kävi vain niin että rättäri päätyi kurvista pitkästi kynnöspellolle ja saikin todellisen kestotestin. Pysyi sentään pystyssä ja ehjänä.
Ensimmäinen ajokokemus osoittautui kuitenkin sen verran karvaaksi ettei nainen sen jälkeen enää ikinä astunut auton rattiin.
22. joulukuuta 2010
ENON KERTOMUKSET, OSA 3
Täti piti heittää johonkin. Serkkupoika oli juuri ostanut uuden auton ja hän sai siksi tehtävän. Elettiin jotakuinkin 70-lukua. Pyöreä tätimme pakaaseineen parahti rättärin kurvattua pihaan: “Kui sää noin lujjaa-pikkasella autolla mua tulit hakemaan?!!”
Eivät silloin ranskalaisella autonpiirustupöydällä arvanneet että tädit vaativat isompia menopelejä!
Saatiin sukuun sentään lentävä lause.
23. joulukuuta 2010
AATONAATON OSTOSÄHKY
Kaveri osui samalle kassalle kamalassa kaaoksessa kukkuraisen kärrynsä kanssa. Kysäisin että tarvitseeko hän kyytiä? “Ei missään nimessä, kyllähän nämä pyörän tarakalla menee.” Pyörän tarakalla! Tavarat eivät meinanneet edes ostoskärryyn mahtua.
Ei oikeasti tarvinnut kauaa houkutella liukuportaille parkkihalliin. Rättärillä oli parkkihallin viho viimeinen vapaa ruutu, ulko-ovelta ensimmäinen.
Tavarat kyytiin, umpitäydestä hullunmyllystä ulos, ja joulustressin alasajo alkoi keinuvassa kyydissä, lumihiutaleitten leijaillessa, vanhan radion laulaessa täydestä reestä.
Ja täysi se olikin.
24. joulukuuta 2010
EKSOOTTISET PÄIVÄKAHVIT
Meitä oli kansainvälinen retkue niin pohjoisessa kuin vain rättärillä pääsee. Pysähdyimme kahvila-matkamuistomyymälään keskelle valkoista maisemaa, kauas kaikesta. Paikallinen poroisäntä ihastui päiväänsä piristävään seurueeseen niin että tarjosi munkkikahvit kaikille jotka pihaan rättärillä kurvasivat. Istuimme hänen kanssaan ja turinoimme.
Tilanne oli meille kaikille tasapuolisesti yhtä eksoottinen, mutta erikoisin ehkä hänelle joka oli porukassamme toiselta puolelta maapalloa, hänelle joka näki lunta omin silmin ensimmäistä kertaa
Laten muistolle
Kiitos Pia kalenterista.Tuli joka päivä seurattua.Hyvää Joulua kaikille kiltasiskoille ja veljille.
tv sepponMielenkiinnolla tuli kalenterin etenemistä seurattua enkä kotiväkenäkään tiennyt mitä oli tuleva seuraavaan aamuun. Ylläreitä kaikki. Hauskaa Joulua kaikille
Oli mukava seurata minkälaisia tarinoita tulee, joka päivä jännityksellä avasin koneen 🙂 Variksen väistöliike on mun suosikki.
HYVÄÄ JOULUA!Hausjärvi / Hy-Ri
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.