- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Vein tuossa kesälomani aikana kaksivuotiaan Toivo-nimisen tyttärenpoikani Rättärillä peltoajelulle.Katto oli auki, ja taapero sai papan sylissä ohjailla ihan itte.Riemu oli rajaton.
Seuraavalla vierailulla laittaessani jo iltasella Rättärin ovia lukkoon,Toivo taapersi kiiruusti papan viereen ja tyhjensi pikaisesti vähäisen sanavarastonsa seuraavasti:Pappa…Rättärillä…pellolle…ajelee…PAKKO!
Säästäkää Rättäreitänne tuleville sukupolville,että niilläkin olisi hauskaa!!! 😆Vooi 😀 pikkunen ollut ihan innoissaan. Eikä mikkään ihme, rättärit on hauskoja pirssejä.
Tuosta tulikin mieleen et aina kun rättärillä jossakin ajaa, niin aina on joku pikkuinen suu auki suurin ihmettelevin silmin osoittelemassa sormellaan että “mikä tuo on?” ja olen huomannut myös sen, että 2cv:n kanssa kulkiessa näkee paljon enemmän hymyileviä ja vilkuttavia ihmisiä kuin tavallisesti. Monen tympääntynyt katse kirkastuu kun rättäri köröttelee vastaan.
Samaa mieltä olen että säästetään rättärit myös tuleville sukupolville 😀
No nyt ollaan jo niin pitkällä,että tälle nelivuotiaalle taaperolle on jo tekeillä ihan ikioma Rättäri ja nimeltäänsä Toivonon.Aikataulu on avoin,mutta osia on jo hankittu ja lisää hankitaan ja hartaudella kasataan.:)
Moi.
Meidän Oiva oli vajaa parivuotiaana Niemisen Matin kyydissä Charlestonilla Keravalta Espoon automuseoon. Tuntuu uskomattomalta, että kaveri edelleen kolme vuotta reissun jälkeen muistelee matkaa ja hassua autoa jossa tuuli sisällä 😀
Molemmat juniorit ja vaimo haluavat meille oman kotteron, mutta jalojen harrastepelien hinnat ovat asuntolainaa lyhentävän perheellisen ulottumattomissa. Valitettavasti työn alla onkin nyt tipparellu, mutta joskus sitten kottero. Jos rahat riittää. Lapset rakastavat rättäreitä, ainakin meirän vekarat.
Kalle.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.