Ruisku

Tuossa ohjainlaitteena MaxxEcu Mini, jota näkyy saatavan karvan yli kuuteen sataan, johtosarjan kanssa vajaa seitsemän satkua. Valmiita sarjoja (muunmerkkisiin) kahden tonnin kahtapuolta. Mitään kuvia en löytänyt miten on Sätkään sovellettu, ehkä niitä tulee joskus..? Monenlaista sarjaa moneen muuhun oli tarjolla, yllättävän yleinen ratkaisuna näkyy olevan “monopoint” eli kaasarin tilalle heitetään läppärunko missä yksi suutin. Tällöin pyttyjen välistä seosta ei käytännössä saa kunnolla kontrolloitu/säädettyä, toisaalta eipä kaasarikaan pyttyjä näissä erottele ja harvassa on kaasarin kurkku/pytty kuten vaikka Sm:ssä…

Hyvä että tämmöistäkin tulee, vaan paljonko näitä sitten nykymaailmaan saa menemään? Kun tuntuu tuolla “isossa maailmassakin” menevän suuntaus siihen että “vain alkuperäinen on hyväksyttävää”, se mikä on oleellisesti kuulunut sätkätouhuun eli personointi ja kaikenlainen rakentelu, saattaa hyvinkin olla äkkiä katoava luonnonvara. Siispä suosittelen, niitä joita rakentelu kiinnostaa, rakennelkaa vielä kun on sen aika. Se ettei jokaisella olekaan museokuntoinen alkuperäinen, ei ole semmoisten omistajilta mitenkään pois. Onneksi omalleen saa nykyään vielä tehdä likipitäen mitä haluaa…

Muutama Nyytinen taaksepäin, oli tarinaa Rampen ruiskusta, taitaa olla tuorein liikkuva rakentelu, jossa oli käytetty Speeduinon ohjainta. Hyvin vastaavantyylistä on se ympäristö, kuin se mitä Megaaquirt oli alkujaan, ja josta on lähtöisin ymmärtääkseni myös MaxxEcun tuotteet. Ikävänä noissa taas pidän sitä että halutaan myydä valmis purkki kaikille, eri ohjelma ja johtosarja sitten mallista riippuen, pahimmillaan ns. pohjakartta sisällä millä koneen saa käyntiin. Jää oleellinen oppiminen tapahtumatta koko systeemistä, kun ei tarvitse miettiä miksi mikäkin käyttäytyy ja miten kaikki toimii. Eikä kasvava hinnoittelu myöskään ole harrastajan kannalta kivaa, silloin 15 vuotta sitten kun tuli eka Mega hankittua, rakennussarjaa sai kaupasta 140€ hintaan, ja oli yleisesti hyväksyttävää suunnitella ja tehdä itse oma piirikorttiversionsa. Nykyään Megan kanssa on valmistajan kautta jyrkkä vastustus tällaiseen, MsExtran foorumille saa pysyvän bannauksen jos erehtyy näyttämään kuvan omavalmistepiirilevystä, ja nykyään on lisenssiehdoissakin semmoinen maininta ettei prosua saisi laittaa mihinkään muuhun kuin “virallisesti hyväksyttyyn” piirilevyyn kiinni. Entäs tämmöinen fossiili, joka on hankkinut prossuja yms aikaan kun lisenssissä ei tuommoista mainintaa ollut? Ei vaan uskalla edes kysyä suhtautumista, kun oletan että “häkki heilahtaa” siellä foorumilla jos tuommoista menee kirjailemaan…

Plug’n’pray, se on nykysuuntaus ruiskuissakin. Ja kun on asennettu, niin sitten autotunella säätöihin. On toki helppoa, jos vertaa siihen että ihan itte piti etsiä komponentit, miettiä miten ne sai imusarjaan kiinni, johtosarjan sai tekaista ihan alusta asti itte, ja aloittaa säätämisen yrityksen, erehdyksen kautta logia tulkitsemalla jne. Tiedä sitten kumpi tapa on se parempi, mutta veikkaan että kummallekin löytyy kannattajansa. Toisia kiinnostaa värkätä itte, toiset ostaa valmista kaupasta ja toivoo parasta toiminnalle…

PS. Jossian päin tätäkin blogia (ei. tämä ei ole foorumi) on tarinaa ruiskuksi muuttumisesta ja säätämisestä, saas nähdä jaksanko etsiä esille kun etsiminen on hitusen työlästä tällä alustalla…