Saako noihin varaosia? Niill’ on vissiin joku kerhokin

Tapahtui hiljattain:

Poliisi pysäytti äitini puhallutukseen ja tarkisti samalla renkaat:
P: Jaa-a, nämä renkaat pitääkin sitten uusia jo tänä syksynä, liian vähän pintaa.
Ä: Ehei, ei tarvi, laitan kuukauden päästä seisontaan
P: Asia selvä.

Poliisi poistui paikalta hieman hymyillen 😆 JA tarinan opetushan oli, että ei niitä kaikkia renkaita edes tarvi vaihtaa, vain yksihän siellä on ilmeisesti sakkorengas 😆 😆 😉

Tulihan sitä joskus ajeltua kanssa hieman lujemmasti, keulassa vallinneen “voimapannun” avustamana. Lievästi viritetty Visa pitkillä välityksillä jotka Geesusta peräisin olivat. Eräänkin kerran sattui sillai kivasti että oli (taas) olevinaan kiire jonnekin ja oli tuota vauhtia sen verran ettei neula (taaskaan) Tinskun mittarissa näkösällä ollut. Tulipa sitten risteysalue, johon hieman huolimattomasti (vielä ei ollut tullut tottumusta tähän suuremman vauhdin mahdollisuuteen…) 100km/h:n rajoituksen pudotessa 80km/h rajoitukseen, polliisit tutkasivat risteyksen jälkeen ja tietenkin kävivät pysäyttämään ja kyselemään jänniä.

Eka kysymys oli että “eihän tämä nyt 132km/h kulkea voi, ainakaan silloin kun hänellä tällainen oli, ei hän saanut juuri yli satasta mittariin…”, johon minä että “olikohan se 102 mitä tehdas huippunopeudeksi lupaa..?” Tähän se polliisi sitten että “niinhän se taitaa olla, hyvä matkaa… Mutta silti, kuinka sä tuon teit?” Jotain mutistiin mittaushäiriöstä tms…

Ja tästäkiin onneksi on jo aika paljosti aikaa, olisko ollut vuonna 1997, Hollannin kokouksen jälkeen…

Kangastus(ko?)

Kyllä Luoja luoduistaan huolta pitää! Kun on syntymässään saanut kohtalokseen mieltymyksen näihin hassuihin kulkuneuvoihin, joutuu myös tyynesti ottamaan vastaan kaiken mitä ylhäältä annetaan. Ja kyllä sieltä annetaankin: milloin tulee räntää sellaisella voimalla, että pyyhkijöitä pitää käydä puhdistamassa jokaisen kilometrin jälkeen ja samalla kastelet ne ohuet vaatteesi, joita ei kerta kaikkiaan ole tarkoitettu tällaiseen ilmaan. Kun sitten tulet sisälle haaleaan ohjaamoon vaatteistasi haihtuva kosteus pimentää lopunkin näkyvyyden. Jos ei sada räntää, niin sitten on jumalaton pakkanen, ja taas kiroat, että miksei tullut hyvän sään aikana laitettua kattoon lämpöeristettä ja lämpöputkiin lisäpuhallinta. Mutta kun olet aikasi itseäsi kironnut, niin annat anteeksi ja toteat, että ihminen se sinäkin vain olet, vaikka käyttämästäsi autosta sitä ei helposti voisikaan päätellä!

Kaikkien näiden koettelemusten rinnalle kertyy kyllä niitä positiivisiakin kokemuksia, ja kyllä rehellisesti puhuen ne ovat vielä enemmistönä. Ja joskus, jos oikein hyvin sattuu, niin tapahtuu sellaista, jota voi muistella vielä vanhainkodissakin. Kerron nyt yhdestä sellaisesta.

Oli taas yksi tuollainen keskitalven hyytävä pakkasaamu. Lämpömittari ei nimestään huolimatta näyttänyt lämpöä, vaan reilusti yli kahdenkymmenen asteen pakkasta. Auton ikkunat olivat puolijäässä, kun ohuissa vaatteissa en ollut tarjennut niitä lähtiessäni kunnolla puhdistaa; ironista , että sätkän piti seistä yöt ulkona, vaikka omistankin tallin. Pimeäkin oli, varmaan yksi vuoden pimeimmistä aamuista, koska kuukaan ei ollut kulkijan tietä ja mieltä valaisemassa. Kaikesta huolimatta matka sujui sukkelaan synkeistä ajatuksista ja puolinukkuvasta olotilastani huolimatta.

Siten se tapahtui: aution tien varressa oli Mersun vieressä minkkiturkkiin kääriytynyt vaaleaverikkö liftaamassa kyytiini! Nypin mielessäni päivänkakkaran terälehtiä: totta, kangastusta, syntisen mielikuvituksen tuote…Koska en herkästi usko mihinkään henkimaailman juttuun, niin suljin heti pois tuon kangastuksen, ja vaikka myönnänkin mieltymykseni kaksimielisiin vitseihin ja sen sellaiseen, totesin, että koska nyt on varhainen aamu ja vielä paukkuva pakkanen, niin tuollaisista ajatuksista ei nyt voi olla kyse. Eli tien poskessa näkemäni ilmestys on siis todellisuutta ja se todellisuus on pyrkimässä juuri minun kyytiini.

Niin pitkään tässä selvittelyssä aikaa kului, että sain Sätkän pysähtymään vasta pitkän matkan päähän. Pikainen peruutus takaisin ja tilanteen uudelleenarviointi: totta tämä on, ja itse asiassa vielä parempaa kuin ensi vilkaisu antoi ymmärtää. Tällä minkkiturkkisella ei nimittäin näyttänyt olevan turkkinsa alla juuri mitään muita vaatteita!

Ai että teki hyvää itsetunnolle: minä, sätkäkuski, poimin kyytiin puolipukeisen naispuolisen Mersukuskin! Sellaista ei jokaiselle joka päivä tapahdukaan! Sen verran täytyy kertoa lisää, että sieltä Mersusta tuli kyytiin myös hänen tyttärensä. Tytär nimittäin oli myöhästynyt koulubussista, ja äitinsä oli lähtenyt viemään häntä kouluun suoraan vuoteesta, ja vetäissyt vain turkin päälleen ja kumisaappaat jalkaan aivan kuin olisi ollut tulossa Alahärmän muotinäytöksestä. Kylmässä pakkasessa diesel sitten hyytyi kesken matkan, mutta sekä heidän että omaksi onnekseni minä saavuin paikalle.
Kun olin ensiksi vienyt tyttären kouluun, vein tämän turkkilaisen taksiasemalle. Siellä sain jo toisen positiivisen kokemuksen samana päivänä. Taksikuskin ilme oli nimittäin näkemisen arvoinen, kun pysähdyin jonon eteen, nousin ja kiersin apukuskin puolelle ja autoin daamin taksiin. Ei ollut vaikeaa lukea hänen ajatuksiaan jota aivan ilmeisesti harhailivat jossakin menneen yön tapahtumissa tai vastaavassa! Ei hänelläkään ollut vastaavaa kyydittävää aikaisemmin ollut koska ilme oli kuin O:lla aapisen laidalla eikä suusta tullut sanaakaan.

Kun joku maallikko ivallisesti kyselee että eikös tuo Sätkä ole talvella kylmä ja miksi sinä sellaisella ajelet, niin otan rennon takanojan ja aloitan: ” No, katsos, sitä ei koskaan tiedä…Kerrankin…” Sen jälkeen ei tarvitse selitellä.

Terveisin Eki

😀 Lisää näitä.

@Pia wrote:

Tähän asti yllättävin kommentti tuli kaupan parkkipaikalla vanhalta herralta: “Sinulla on neljän hengen haalarit.”

-JY-M-

Kulkimeni oli kököttänyt kerrostalon parkkiruudussa jo (liian) monta kuukautta liikkumatta ihan viereisen kävelytien vieressä koiran ulkoiluttajien ihmeteltävänä. Eräänä päivänä sitten ropasin sitä pää konepellin alla kohti käyttökuntoa kun ohi kulki n. 3-4v tyttö äitinsä ja koiran kanssa. “Mä arvasin että tuossa käy vielä noin!” tokaisi tyttö asiantuntevasti ja äitinsä lisäsi vauhtia.

Tuli tässä korviini lausunto sätkästä, osiossamme “Lapsen suusta”:
Vietimme perheessämme YO-juhlia viikko sitten ja nurmikolla komeili lakkiherran aikaansaannos, eli sätkä. Sätkästä kuitenkin vielä puuttui päälipellit, eli kuljin oli jo maalissaan, tekniikka rullaa jne mutta kuitenkin jokseenkin karu näky. Noh, lakitettavan setä kysäisi neljävuotiaalta tyttäreltään tästä näystä, että “mikäs se tuo on?” johon tyttö tomerana hetken katseltuaan: “Se on isin uusi ruohonleikkuri”

Olen miettinyt sitä että jos kaikki vaalisivat ja korjaisivat autojaan samaan malliin kun me 2cv porukka tehdään.. Niin autotehtaat ajautuisivat konkurssiin,, tai olisivat pakotettu tekemään jotain yhtä halpaa kestävää ja persoonallista autoa kun kulkimemme on.. Nykyaikaisemmalla tekniikalla kulutuskin olisi varmaan tähtitieteellisen olematon???? Heh heh!! 😯 😀 😉