Sähkönsininen

Elämää vibraattorissa.

Siinä teema reilun 600km koeajolenkille. Jos vauhdin nostaa sataseen niin kuskinpuolen eturengas aloittaa sellaisen shown, että tuntuu ratin jäävän käteen ja renkaiden jatkavan omaa matkaansa tangentin suuntaan. Tämän elämisen seurauksena jouduin jopa heittämään vararengasta alle, koska vibraatio kävi sietämättömäksi. Reilut 100km myöhemmin seuraava rengas oli aikalailla samassa tilassa. Suomeksi sanottuna; joo, en kerinnyt raidetankojen nivelten kimppuun viime viikolla…

Kotiin päästyäni kädet täristen aloitin remontin ja sehän lähti liikkeelle erikoistyökalun valmistamisesta:

Ristikon pään vielä täyttöhitsasin ja rälläköin tasaiseksi. Hyvä tuli muuten, mutta tälläkään ei kannata kuiviltaan vääntää pakolla, sillä kruunukuppien lovet ovat niin pienet, ettei niihin voimaa voi yllin kyllin antaa. Manun “hylsyllä hakkaus”-vinkillä sain kierteeseen riittävästi eloa ja kupit auki. Palloista ajoin lamellilaikalla kulumia pois ja tänään pitäisi kasailla tuoreilla rasvoilla uudet palikat kasaan.
Ratinkin voisi oikaista suoraan samalla, sillä nyt puolat klo 1 ja 5 kohdalla…ei mikään optimaalinen asento pitkällä matkalla 😆

Rattilukko purkui pienen brutaalin suostuttelun jälkeen ja vihdoin on rattikin suorassa. Samalla ruiskasin maalia kaikkiin ohjauksen näkyviin osiin kabiinissa ja sehän siisti jo yleisilmettä kummasti 😡

Taas sain vaimoketta usutettua rättärihommiin ja jo tuli tuhrittua myös takaovet urtsilla. Harmikseni huomasin jälleen yhden tyyppivian: molemmista takaovista oli saranat revenneet pistehitsauksista alapäistään ja tämä reaktio kun jatkuu niin ovi jää kirjaimellisesti käteen. Pelti oli alla ehjää, mutta tulppahitsaus on vain epäonnistunut tehtaalla ehkä liian vähäisen virran vuoksi. Tätä ongelmaa ei nimittäin vanhemmissa sätkissä ole! Korjaukseksi väliin rasvaa ja paineenkestävillä pop-niiteillä muutamasta kohdasta sarana jälleen puristuneeseen moodiin. (Lue: MIG puuttuu tälläerää kätösistä, joten ei pysty näissä olosuhteissa ovihitsailuja suorittamaan. Eikä kyllä oikeastaan edes kiinnosta, on se niin ohutta peltiä ovissa!)

Kaikki ovet tuli passailtua lukkoineen päivineen ja kuskin ovea lukuunottamatta setistä tuli todella hyvä. Varsinkin takaovien kohdalla sana “kassakaappi” adjektiivina ei ole kaukaa haettu 😆 Oven voi laittaa sananmukaisesti kiinni, sille ei tarvitse yhtään antaa vauhtia. 8)

Persauksen kasvatus on nyt virallisesti aloitettu, sillä tein jo kiinnitykset peppurepulle. Tuleva peppureppu on oma tarinansa, jonka lisään tähän myöhemmin..mennään nimittäin sellaiselle työstöalueelle, jota en ole aikaisemmin kokeillut missään muodossa!

Huoltokirjaa päivittäessä huomasin tänään, että jo reippaat 1000km on taivallettu tällä uudella moottorilla. Pitänee suorittaa sisäänajoöljynvaihto ja venttiilien säätö ennen viikonloppua.

Hylkyä tuli leimamonsterilta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sohlo on sohlo, vaikka öljyssä paistaisi…
Juhannuksen paluuliikenteessä Suomen Chicagossa päätti tyhjäkäyntisuutin mennä jälleen kerran tukkoon. Olen tämän jo aika monta kertaa puhdistanut, vaikka: tankin sihti on puhdas, bensalinjasto on uusi, bensapumppu on ok, suodatin on ennen kaasaria jne jne.
Tästä seurasi kuitenkin yllättäviä käänteitä suutinrumbaan, sillä muutoin kuljin alkoi liikkumaan paremmin! Päänsisäinen analyysi: tyhjäkäyntisuuttimen tukkeutuminen laihentaa seosta ja kulku paranee–> olen saavuttanut suutinkombinaatioillani jälleen yhden suurentamisen ylärajan, jolloin bensa alkaa pisaroitumaan haitallisesti ja meno ei siitä yhtään parane, vaan päinvastoin. Päädyin ratkaisuun, jossa säilytän ison suuttimen kakkoskurkulla ja pienennän pääsuutinta, eli ykköskurkkua. Ja voi veljet! Sehän toimii! Menohalut paranivat taas kummasti, vaikkakin illan suurin ongelma oli edelleen kadoksissa pysynyt tyhjäkäynti. Vasta 8 baria suoraan tyhjäkäyntisuuttimen kanavaan kaasarissa avasi jonkun tukoksen, joka kiusasi yllättävän paljon.

Kaikkeen tähänkin olisi apuväline, jota voin kuvailla vain yhdellä sanalla: Lambda-anturi. 😥 🙄

Katsastaminen on vähän niin kuin selkään ottaisi. Tavallaan sitä se onkin ainakin työtaakan osalta 😆 Kävi nimittäin niin tuossa kesäkuun puolella, että muuten meni katsastus ihan hienosti, mutta runkoon hakkasi reikiä ja olkatappikaan ei miellyttänyt. Nojoo, kumpikin ihan ansaittuja hylkysyitä, ei siinä mitään, mutta naurettavaa on se, että tässä täysin vastaavassa kunnossa se on vuosi sitten katsastettu huomautuksitta…!

Kuukauden korjausajan kuluttaminen aloitettiin juhannuslauantaina rungon parsimisella. Onhan tämä runko jo kertaalleen hitsattu, mutta moottorin aluspelti oli saanut tuolloin levätä sijoillaan ja nyttemmin kahden pellin väliin puristeltu kolmoispeltirakenne alkoi näyttää lahoamistehokkuuttaan.

Kaikki ylimääräinen pois ja jäljelle jäävän kaksoisrakenteen päällekin hieman sinkkimaalia.

0,7mm sinkkipeltiä tilalle. Kuvanottohetkellä ensimmäinen hitsaus- ja rälläköintikierros takana ja löytyneitä reikiä tuli vielä tulppahitsattua.

Tänään sipasin vielä öljymassacoctailia niskaan, joten josko sillä taas hetken menisi. Syssymmällä puhallan aisojen sisään samaa settiä paineella.

Tänään tuli askarreltua sitten sitä väljää tappia..

..ja olihan se rupinen ja vähän rasvattu. Helat kun otin käteen ja sovitin tapille niin kilinä vaan kävi. Ehkä huonoin tappi, jonka olen koskaan purkanut. Alla uusi.

Tuohon olkatapin vaihtoon olen saanut joskus kiehuvaa palautetta, kun olen parjannut lyömätuurnaa. Tässä oli oikein malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos tappi ei ole oikeassa kulmassa asennushetkellä. Lastua oli lähtenyt oikein urakalla ja kynnyksistä päätellen väittäisin, että työtä ei ole tehty tiheäkierteisellä prässillä painamalla. Periaatteessa tuo silmä tukivarressa on pilalla, mutta paremman puutteessa asensin uuden tapin nyt tähän varteen. Onneksi meni nätisti paikoilleen.

Samalla huomasin rasvaroiskeet imupakosarjassa ja äänenvaimentajassa ja syylliseksi löytyi haljennut vetarin yläpään kumi, joka sekin lähti vaihtoon. Onneksi oli vaihtokumi jemmassa. Ja jotta työnsarka olisi päättymätön, huomasin myös kivikkoon ajetun suht. tuoreen etuiskarin. Vaihtoon menee sekin, kuori klommolla ja varsi vääntynyt. Voi olla, että saman puolen takatukivarsi on saanut iskua samassa rytäkässä 👿 Jos pitää jotain positiivista löytää niin…tuota…paranee hitaasti, mutta varmasti 😆

@Musta Hattuinen Mies wrote:

Tuli mieleen tätä juttua seuratessa että.. 🙄
Tämä “sähkönsininen” jos olisi kulkeutunut jollekkin rättäristä ja tekniikasta mitään ymmärtämättömälle uudelle omistajalle..
Niin näyttää se nyt paljastuvan pikkuhiljaa oikeaksi askartelijan toive aarteeksi.. 😯

Näinhän se on. Ostaessanikaan en odottanut, että tämä on “täydellinen paketti”, vaan vaatimuksena oli jotakuinkin ehjät pellit, ettei joudu neliökaupalla heti hitsaamaan. Valitettava totuus on, että hyvin huolletut, katsastetut ja ruosteettomat yksilöt ovat myyntimarkkinoilla nykyään harvinaisia ja varsinkin halvat sellaiset. Tilanne on huonontunut ostajan näkökulmasta myös saksojenmaalla.

Mutta ei se mitään, jos tästä ei jotain kieroa nautintoa saisi niin ajaisin Toyota Rocolalla 😈

Sellainen huomionarvoinen detalji vielä, että tästäkin jutusta olisi ehkä syytä nostaa esille tarkemmin, että ajan tällä kulkimella kaiken aikaa. Ts. kulkimen huoltotoimet eivät vaadi aina sitä, että räjäytetään täysin atomeiksi, jolloin keskenjäämisen riski on suurempi. Paikka kerrallaan fiksailen kuntoon ja katson mihin päädyn seuraavaksi. Nytkin olen ajanut kolmisen viikkoa ilman pelkääjän jakkaraa, kun kerkisin vasta toisen rakennella paikoilleen yhtenä iltana…eli priorisointia ja kulkimen kuullostelua 🙂

Hip hei, uusintaleimalla käyty ja hyväksi havaittu, voisin jopa sanoa työvoitoksi 😆 Samalla rytinällä vaihdoin myös kuskinpuolen olkatapin eilisiltana ja ei voi kehua, että tuo olisi ollut yhtään parempi kuin toinenkaan. Tällä puolen tukivarren silmässä oli kolme pituussuuntaista skraadua, mutta ei auta itku markkinoilla. Nyt se on kuitenkin tiukka ja rasva menee sinne minne pitääkin. Huomasi kyllä aamuliikenteessä, että ratin “pärinä” loppui näihin olkatappien vaihtoihin, eli kyllä tiukoilla nivelillä on merkitystä mukavuuden suhteen. Itselle tämä on sinällään uutta, koska olen tottunut ajamaan kitka- ja massaiskareilla varustetuilla kulkimilla, joten osan jäykkyydestä ja käsille täristelyistä pistin kutosen putki-iskareiden piikkiin. Arvatkaapa, meinaanko joskus tulevaisuudessa tällätä tähänkin laakerikeskiöt, joihin saa massaiskarit kiinni? 👿 On ne nimittäin niin hyvät pintakarheuden ja mukulakivien poistajat, että oksat pois! Niinjoo ja pomppimiseen liittyen, takaiskarit vaihtuivat viime viikonloppuna uusiin Monroe-iskareihin. Vanhat olivat yllättävää kyllä, kaasuiskarit! Toinen oli myös sökö, eli kaput.

Mutta sitten itse askarteluihin:

Ennen: Selkänoja nitkahtanut, ei niskatukia, huono liikutella.

Jälkeen: Sivuttaistuet, ristiselän säätö, selkänojan kaltevuussäätö, istuinosan kaltevuussäätö ja korotus, jämäkät kallistettavat niskatuet, kestävät päällyset, uudet turvavyöt ja helppo liikutella. Nämä tulivat osittain sattumankauppana, sillä syntisenä etsin aluksi BX:n penkkejä. Ystävällisellä vinkillä löytyi kuitenkin ZX Volcanen penkit irrallisena ja pitihän se kokeilla kuinka niiden kanssa käy! Niskatuet ovat yksi suurimmista syistä päivittää penkit, varsinkin kun ajaa paljon täällä kehä 3 sisäpuolisessa hölmölandiassa, jossa turvavälit eivät ole itsestäänselvyys. 😥

Samalla raapaisin uudet lattiamatot koko kulkimeen ja tietysti alle myös pesutilojen ritilämatot ilmankiertoa edistämään.

Telineessä olikin sitten vähän askarreltavaa, sillä halusin a) pitkä ja lyhytjalkaisille riittävät säädöt b) riittävästi tukea reisille pitkiä matkoja varten c) ratin tarpeeksi kauas jaloista, jotta sisäänmeno kulkimeen olisi edelleen vaivatonta d) kiinnitykset alkuperäisiin pisteisiin. Tästä johtuen poikittaistuet on hitsattu kallelleen. Turvavöiden vastakappaleet ovat penkeissä Citröäänin jäljiltä, joten päätin käyttää rungon pultinreikiä myös lisätukipisteenä telineelle. Tähän kulkimeen on 2000-luvun alussa tehty RHS-palkista sivuapurungot, joten teline on läpipultattu sivuiltaan noihin apurunkoihin. Huomattavasti jäykempi rakenne kuin alkuperäinen picknick-tuoli.

Tästä kulmasta näkee hyvin, kuinka persaus menee syvälle lähelle lattiaa, mutta etureuna on korkealla tukemassa jalkoja. Vaakaan asennettuna nämä olisivat olleet hirveähköt penkit sätkään. (Toki moni saattaa ajatella niin edelleenkin, pyhäinhäväistys suorastaan 😈 )

Ja sitten se paras “löydös” BX:n penkkeihin verrattuna, joista entuudestaan kokemusta sätkässä:

Etupenkin siirrolla vielä kohtuu etäisyydelle hattuhyllystä, taakse aukenee tilat, joihin saa sovitettua vielä tällaisen (fyysisesti) vajaan parimetrisen ruhon. BX:n penkeillä en ole tässä vielä onnistunut, mutta onneksi superissa on takapenkkiläisiä erittäin harvoin.

Tilaa on kuin turistiluokassa!! 😆 Plussaa on myös niukempi muovisuus, joten kiinnikin ottavat penkin osat ovat miellyttävämpää materiaalia kovamuoviin verrattuna.

Kilometrejä tässä vaiheessa 3020km takana, öljynkulutus 0.5L / 1300km, mutta siihen vaikutti osaltaan toisen venttiilikopan tiivisteen vuoto. En täysin allekirjoita Burtonin uusien tiivisteiden pitävyyttä pelkällä paikalleen laitolla…

Vielä pitäisi keritä peppurepun kimppuun, mutta hoidetaan nämä kiireellisemmät muut 2cv-asiat nyt ensin pois jaloista 🙂