Sähkönsininen

05/2015–05/2016: 12300km. Katsastus läpi huomautuksitta.

Ja olihan se jo aika räjäyttää atomeiksi 😀

Josko sitä tästä nyt kasailisi pikkuhiljaa ja tekisi haluttuja muutoksia. Yksi jarrumäntä oli jumissa (ei näköjään haitannut leiman saantia) ja palatkin aika finaalissa. Levyt menisivät vielä tovin, kunhan ensin oikaisisi ne sorvissa. Looda lähtee vaihtoon 191 000km iässä tähänkin topiciin aiemmin mainituista syistä. Vaihteiston takatyyny oli uudenhko, mutta siinä oli sen verran hiushaurastumaa väännellessä, etten jaksa jättää kympin osaa vaihtamatta tässä vaiheessa.

Sitten siihen vaihdokkaaseen:

Mukana tullut Ami8 looda, jota tiirasin eilen tarkemmin. Kiinnittäkääpä huomiota kuorien rivoituksiin; ei ole samasta muotista kutosen loodien kanssa. Taaempi siis originaali, etualalla Ami8. Kuten jo muualla todettiin, jarrusatulat ovat toisinpäin myöskin.

Kepakoksi laitettu kutosen keppi demonstroimaan Ami8 vaihteistokepin etuviistoa asentoa. Ts. näin ei voi lootaa tällätä sätkään tekemättä vipuun muutoksia, vaan tässä kohtaa ajattelin vaihtaa laatikon kannen, kun sellainenkin irallaan majailee romppeissani. Toinen detalji tuo puolipallotiivistin kepakolla, joka harmittavasti on itseasiassa rakenteellisesti parempi kuin nelkku/kutosen kumitötsä.

Alkuperäisputkiston jäähyväiskuva kedolla:

Takapään laakerit kirrattu, kansi avattu ja todettu 2/3 synkan olevan ihmeen alkuperäisessä asussa. Arvioitu vähäinen kilometrimäärä pitänee paikkansa. Sisällä ei ole käyty, eli kaikki varmistukset alkuperäisiä yms.. Tai siis oli, löin toki lisää varmistuksia sinne minne pitääkin. Kansi vaihdettu kutosen vastaavaan, eli nyt kepakkokin seisoo ylväänä oikeassa asennossa. Pari litraa löpöä sisään ja porakoneella pyörittelyä:

Kävin kaikki vaihteet läpi ja sen jälkeen löpöt ulos. Äkkiä se värjääntyy punaisesta täysin mustaksi 😀

Sen jälkeen kokosin jarrusatulat uusin tiivistein, maalattuine osineen, GS:n käsijarrunsäätöpalikat, uudet jarrulevyt ja palat, RST-jarruputket…ainiin ja noista satuloista: Monesti on sanottu, että satuloiden alle tulee ne ohuet liuskat loodaa vasten ja “kun ne on siellä olleet niin laita ne sinne takaisin!”. Tätä kasin lootaa purkaessa huomasin, että se lisu löytyi vain toisen satulan alta. Se oli kumma löytö, sillä tämä on räpeltämätön loota. Tämä jäi vaivaamaan kk sitten ja nyt uudet levyt laitettuani aloin mittaamaan asiaa. Pp levyyn oli satulan kiinnityspinnasta millin enemmän matkaa kuin kuskinpuolella. Käsiin löytyneet lisut olivat vahvuudeltaan 0.5mm ja 0.25mm. Aha! Näillä lisuilla siis on tehtaalla passattu satula keskelle levyä riippuen lootan lohkon, satulan, ja jarrulevyn mitoitusten sen päiväisistä tarkkuuksista.

No, tästä lähdin poistamaan sitä millin eroa lisäämällä pelkääjän puolelle kaksi 0.5mm fylliä. Ja kyllä, nyt levy oli täsmälleen keskellä jarrusatulaa. Kuskinpuolen laitoin eka ilman lisua, mutta siitä huomasin eroa raossa levyyn nähden toispuoleisesti, joten lisäsin jäljellä olevan 0.25mm lisun sinne. Sehän asettui ja istui juuri näin, NAM.

Tämän jälkeen oli aika ponnistaa jälleen kone nokille ja vähän se hirvitti takaraivossa 🙁 Vuosi sitten tappelin melkein tunnin ennenkö kone lumpsahti paikalleen…Joskus se koettelee, vaikka kuinka tekee oppikirjan mukaan kytkimen keskityksen yms. yms. Noh, tällä kertaa kone hujahti paikoileen kertanostolla ja sekös mua vasta hirvittää! Ei nimittäin pitäisi maalata piruja seinälle, mutta kun kone meni näin hienosti paikalleen niin mua vähän pelottaa, että toi aski ei oo laakereiltaan kunnossa…Sen kuulee koeajolla sitten 8)

Lämppärit hollilleen ja uutta y-putkea Burtonin klemmarein paikoilleen. Ei kehtaisi tunnustaa, mutta hommat loppui eiliseltä siihen, kun olin jälkikiristämässä klemmareita ja jotenkin 11mm hylsy irtosi räikästä kuskinpuolen taaempaa klemmaria kirratessa. Kilaus vain kuului ja samalla hetkellä tiesin mitä juuri tapahtui. Juu-u, kun se “äänenvaimentajasta” lähtevä ensimmäinen käyrä ei ole paikallaan niin siinähän joku 35mm tyhjä aukko yli 4 neliömetrin vapaata pinta-alaa vastaan. “Sunnuntaityöstä puolet menee pirulle”-sanoo vanha kansa…Ja sinnehän se hylsy sukelsi y-putkiston pohjalle ja sen verran otti henkisesti koville päivän urakoinnin päätteeksi, etten jaksanut sitä sieltä onkia.
Älä tee tänään sitä minkä voit lykätä huomiselle….

Kerkesin Basbarduun kommentin lukaista, ennenkö otit siitä pätkän pois, joten siihen vastaten; joo, ei se hylsy ollut onkimisen arvoinen, joten täräytin käyntiin ja ensimmäisellä polkasulla lentorata lakipisteestä laskeutumisalueelle, eli rätin päälle onnistui kuin elokuvissa 😀

Lootaan lorautettu uudet öljyt, sähköt kytketty, valopukki pultattu, nopeusmittarin vaijeri ujutettu holeensa (btw. vihaan tuota hommaa), kytkinvaijeri kytketty päistään ja alustavasti säädetty, jarruja ilmattu pariin otteeseen, ilmanputsari paikoilleen ja sitten ajelinkin pihatiellä muutaman testilenkin. Meinas tulla tenkkapoo kauemapana pihamaasta, kun ei mennyt pakki päälle, vaihdetanko ei vaan yltänyt perille. Onneksi sätkä on kevyt työntää ja sain käännöksen tehtyä. Syynä tuohon oli vaihdekepin väärä kulma vaihdeaskin kannessa. Sitä säätämällä sai kaikki vaihteet menemään sisään, mutta sen huomasin, että tällä askilla ja kutosen askinkannella vaihdekepin liikkeet ovat lyhyemmät kuin normisätkässä. Myöskään kepakon sisäpuolinen vapaa-vaihteen pyällys ei osu enää liukuputken reunaan.

Toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin. Ykkönen ja kakkonen selvästi hiljaisemmat kuin edellisessä lootassa tahi loppupään kutosaskeissa ylipäätään. Kolmosellakin kerkesin ajamaan testipätkällä ja sekään ei yllättäviä ääniä antanut. Nelonen toki vielä testaamatta…

Äänimaailma oli karu! Pelkkä alkuperäinen keskivaimentaja paikoillaan ja kun kaasua runttaa niin se pilli viheltää 😀

Pikkuisen tässä Burtonin versiossa epäilyttää tuo ulostuloputken jousto muun y-putken suhteen. Vähän sellainen tunne jo tässä vaiheessa, että putki tulee väsytyksen seurauksena repeämään..aika näyttää. Huonoa tässä putkessa on istuvuuden osalta se, että pelkääjän puolen käyrä menee erittäin läheltä runkopalkkia. Tämä voi joskus koneen hötköttäessä kolista.
Tänään olisi vuorossa tuon muun putkiston hitsailua. Erittäin todennäköisesti joudun taakse vielä toisen vaimentajan laittamaan, sen kertoi jo eiliset testailut.

Käsijarrun säätö oli suorastaan ihanaa, verrattuna alkuperäiseen. Jos joku ihmettelee näitä värivalintoja niin syitä on kaksi: 1. oli noita värejä hyllyssä 😀 2. erottuupahan paremmin pimeässä likaisessa konehuoneessa könytessä. Ts. mitään ruotsin piilomainontaa en tässä (tietoisesti) harrasta.

Vielä olisi uusien vetoakseleiden vaihto, uusien takaiskareiden asennus (lainasin toiseen kulkimeen katsastuksen vuoksi), pakoputki, lambda-anturi, FMI, laturiaskartelua…jne jne.

Imupakosarjan osalta täytyy sanoa, että siihen ei kannata käyttää tuota maalia jota käytin. Se on muistaakseni jotain kokeiltua kuumankestävää alu/rosteripinnoitetta, mutta se ei kestä edes tavallista jarrucleaneriä. Aivan hirveän näköinen jo nyt. Pakoputkikääröjen alta se oli hävinnyt kokonaan.
Parempaan tulokseen olen päässyt tavallisella +600 ast. kuumankestomattamustalla.

Y-putkiston laitoin useammasta syystä:
-Ensimmäinen äänenvaimentaja on parsittu jo kertaalleen kasaan.
-Se helisi sisältä, eli joku vaimennusrakenne lähtenyt liikkumaan.
-Se oli ruostuvaa materiaalia.
-Se oli epäsymmetrinen, joka kiusaa virtauksia ala- ja yläväännön osalta.
-Se toimii osittaisena rumpukotelona konehuoneessa.
Tarkentaen kerrottuna, mulla on ollut molemmissa aiemmissa sätkissä Y-putkisto, joten sen suomat edut ovat entuudestaan tuttuja. Miinuspuolena on alkuperäisten saundien häviäminen varsinkin materiaalin ollessa rosteria, ja mahdollinen seosten säätötarve venttiilipalon välttämiseksi täydellä kaasulla. Äänenvaimennuksen kun hoitaa muilla vaimentajilla kuntoon niin kabiinin tietyt taajuudet vähenevät jalkatilasta, kun siellä ei ole sitä poikittaispönttöä seinän takana pöpisemässä.

Tähtisädetikuilla tuli räiskittyä parit saumat ja putkistolle tein uudet kannattimet. Huomasin myös, että kuskinpuolen alasmenoputki menee niin läheltä kokoojaputken ulostuloa, että nämä kaksi saisi heftattua yhteen. Näin tein ja nyt kovasti toivon, että tuo tuo sen riittävän tuen ulostuloputkelle ja mainitsemani jousto ei väsyttäisi murtumaa putkistoon.

Rottavehkeeseen ihan hassut saundit, mutta omaan matkailukäyttöön todennäköisesti liian äänekkäät. Tänään olisi pyrkimys koeajoon, jonka jälkeen tiedän enemmän.

Lisää rööriä:

Ja sinne se hukkui:

Tuli muuten jälleen tiskipöytää hyödynnettyä, kun tarvitsin yhden rosterisen kannattimen takaputkelle 😀

Ei juuri edes irvistele takapuskurin alta:

Tavoitteeseen pääsin siinä mielessä, että nyt tyhjäkäynti ja pääkäyttöalue on mukavan matalaa bassoa. 3000-4000 rpm tienoolla “pieree rosteria”, kuten ao. videolla kuuluu, mutta enää se ei häiritse ajaessa. Kabiinin äänitaso on maltillisempi kuin alkuperäisellä putkistolla. (Kannattaa muuten katsoa nämä kaksi viimeisintä videota kuulokkeilla tai isompien stereoiden läpi, jotta saa vähän käsitystä miltä tuo oikeasti kuulostaa…)
Tällä videolla kuuluu myös vihje siitä, mitä pitäisi seuraavaksi käydä läpi 😀

Aikaa sitten hankitun laturin vuoro oli tänään. Koska Jasu ei ollut patentoinut GS:n laturin kiinnitysideaa niin päätin häikäilemättä lähestyä asiaa samalta suunnalta 😉 Omassa tapauksessa 20mm kanttiputki oli turhan pientä, mutta 25mm oli varsin hyvää fylliä tähän tarkoitukseen. Inhoan jumiin ruostuneita pultteja, joten ei varmaankaan tule yllätyksenä, että tähänkin kohteeseen käytin RST-pultteja ja muttereita. Pienoisella riskillä kooksi valkkasin M6, ettei tarvitse isontaa laturin oikeanpuoleista reikää kokoon M8 tahi rusikoida alkuperäistä laturin kiinnitysrautaa em. koolle sopivaksi. Uskoisin, että kaksi M6 pulttia kantaa sen, minkä alkuperäinen M7 tekee…Jos ylin katkeaa niin sen vaihto ei kauan ota.

Tuo ylimmän pultin toinen mutteri ei roiku ilmassa, vaan on heftattu kanttiputkeen. Vähän vahingossa tästä tuli tällainen, kun olin alunperin ajatellut laittaa vain etuseinämään mutterin hitsaamalla, mutta koska sattui käteen yksi ja ainoa tuon pituinen M6 niin en malttanut olla hyödyntämättä kanttiputken takaseinän tukea myös.
Alemmat kiinnitysraudan pultit ovat hitsattu kanttiputkeen myös, joten koko muutos purkuu yhdellä 10mm räikkälenkillä. Tämä mahdollistaa sen, että esim. reissussa alkuperäisen laturin vaihtaa nokille kädenkäänteessä, kun alkuperäisiä rakenteita ei ole rusikoitu.

Käyntiin lojauttaessa huomasin heti muuttuneen käyntiäänen, sillä tämä Ducellier ujeltaa enemmän kuin edellinen Femsa. Mittasin latauksen ja olin yllättynyt 14.6-14.7 voltin lukemista akunnavoista. Puolen tunnin lenkin jälkeen lataus oli jo tasoittunut 12.8 volttiin, eli pientä vajausta ollut akussa.

Tämä muutos mahdollistaa parempien valojen rakentelun syyspimeille 🙂