Sätkään suhtaudutaan liikenteessä mopoautona?

Eilen perjantaina Tampereelta Ruissaloon ajaessamme saatiin kokea hurjia ohituksia. Ensin pitää lokasuojaa hipoen päästä ohi, ja ihan edessä painetaan jarrua, kun vastassa onkin peltipoliisi.

Kaikkein pahin tilanne oli Loimaalla, kun ammattiautoilijan itsetunto ei kestänyt sätkän perässä ajamista. Rekka roikkui pitkän matkaa meidän takakulmalla vastaantulijoiden kaistalla ja kun minä vähän hiljensin reilun 80 matkanopeudesta, niin teiden ritari kiilasi meidät pientareelle! Peräkärryn rekisteri oli WSB-512.

Minä en voi kyllä sanoa samaa. Eilen kävin Kotkan meripäivillä, ja tulin takaisin eikä kertaakaan kukaan minulle vihoitellut, päinvastoin. Tosin mennessä Kotkaan, ajoin kolme kertaa tiensivuun, ja laskin porukan ohi. Takaisin tullessa taisin mennä neljästi tiensivuun, mutta eipä mulla ollut kiire minnekään. Ajoin noin 80km/h, ja matka taittui nopeasti. Sitten päätin käydä Keltsun ABC, hakemassa evästä, niin rekkakuski tuli minun camionnetteni luo, ja alkoi hieman hirvittää oli aika iso äijä. Mutta kaikkea muuta, hän kiitti kun olin antanut hälle tilaa ohittaa, ja olisi kahvit tarjonnut. En kerennyt juomaan, kiitin ja tulin todella hyvälle mielelle. Bointti oli tässä, olkoon tien tai teidän nopeus mikä tahtojaan, jos joku haluaa ohittaa, antakaa tilaa jos vain voitte, niin huomaatte että monet sen jälkeen pitävät teistä. Yritetään näyttää muille tienkäyttäjille, että me ollaan kulkimiemme kanssa kohteliaita ja osaavia kuljettajia.

Kyllä vain minäkin ohi päästän kiireisemmät, enkä itse ohittele – muuta kuin erityisen hitaita traktoreita.

Tämä Loimaan tilanne oli ihan omaa luokkaansa. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi tosi nopeasti ja kovasti pelästyttiin. Ensin huomasin taustapeilissä raskaan ajoneuvoyhdistelmän. Ihmettelin kääntyykö se vasemmalle. Tajusin, ettei vasemmalle kääntyvillä ole omaa kaistaa. Siellä roikkui ja vastaantulijoiden kaistalla. Miksi ei mene ohi, jos haluaa. Vauhtia ei löydy enempää kuin nelkusta, mutta halu ohittaa on kova! Palaako se omalle kaistalle? Ei, puskee rinnalle. Minä hiljennän ja sitten näyttääkin hetken kuin peräkärry tulisi kuskin ovesta sisään. Jarrua, rattia oikealle, tööttiä.

Huh, selvittiin hengissä. Mikä oli liikennöitsijä, rekisteri? Ei nähty, sinne meni. Mutta kun se rekka ei kulkenut meitä lujempaa, niin saatiin se kiinni hetken päästä. Ja saimme todistaa lisää vaaratilanteita, kun rekka roikkui hevoskuljetuskärryn puskurissa.

Terveisiä voisin lähettää myös sille Alfa Romeon kuskille, joka mopoautoa (!) ohittaessaan oli ajaa meitä päin.

Muuten oli kyllä kiva viikonloppureissu: sitikka pelasi ja aurinko paistoi…

Mopoautoefekti on ihan totta. Tuusulassa on tosi paljon mopoautoja ja keväällä kun vaihdan työmatkoille Xsaran sätkään niin heti alkaa eteen kiilaaminen sivuteiltä. Helppo verrata kun reitti, nopeus ja kellonaika on itsellä koko ajan sama. Ei siinä oma asenne paljoa auta kun eteen pyyhkäistään sivusta viime tingassa. Selvästikään ei seurata nopeuksia vaan auton ulkomuotoa.

Nämä teidän tekstit kuulostaa siltä niinkuin olisitte ajelleet etelä-ranskassa tai täällä Italiassa 😀 Mut joo, hanurista on tuo käytös ja ei auta edes nopeampi peli, kun menee vain kilvanajoksi kuspiä-sakin kanssa. Se mielikuva…se on se avainsana, ei ne mittarin lukemat.